Elämä <3

Bättre liv

Blogipostaus torstailta 16.5.2013 / Lily-blogien huoltokatkon aikaan

Mikä on tämä älytön tarve jakaa elämän hetket jonkun kanssa? Viime aikoina olen harrastanut puhelinterrorisointia aikalailla, ihan hävettää miten usein olen yrittänyt soittaa ystävälle tai siskolle koiraa lenkittäessäni! Ja nyt tämä Lilyn alasajo vielä! Kun tietää ettei pääse kirjoittamaan, muuttuu tarve yhä suuremmaksi. Tänään ajattelin pääseväni tänne jo illalla, mutta en vaan päässyt sivulle millään. Onneksi on word!

Olo on ollut hyvä, tänään en ole edes meinannut nukahtaa pystyyn. Pahoinvointi iskee vähän väliä, silloin on vaan pakotettava itsensä syömään jotain ällötyksestä huolimatta ja pian alkaa helpottamaan. Työpäivät ja viikot etenevät mahtavaa vauhtia, edessä on enää pieni ystävämme perjantai ja vapaa aurinkoinen ilta koirien kanssa lenkkeillen ja koti-illasta nauttien. Muuten viikonloppuun kuuluu lähinnä miehen saunailta ja meitsin retki Ravintolapäivään kaverin kanssa. Hyvä muuten että tuli häntäkin tällä viikolla puhelinterrorisoitua, päätettiin sit lähteä yhdessä herkuttelemaan!

Ensi viikko onkin sitten täynnä touhua ja tohinaa. Ihana fiilis kun masussa ei ole ollut mitään pelottavia tuntemuksia eikä ole tullut mitään vuotoja. Toivottavasti asia pysyykin näin eikä turhia huolia tulisi! Ja toivottavasti tämä kolmaskin raskauskuukausi menee yhtä nopeasti kuin edellinen ja pian olisimme jo toisella kolmanneksella asti iloisten ultrakuvien saattelemana <3 Jonkinlaista toivoa alkaa siis sisälläni heräämään kun odotan seuraavaa ultraa. Että ehkä tämä meneekin nyt oikein hyvin? Viikonloppuna yritän löytää mukavia kesäisiä vaatteita, mitkä mahtuvat hyvin päälle. Onneksi raskautta ei tarvitse reissussa piilotella, mutta toisaalta tämä näyttää nyt vain siltä että olisin syönyt liikaa ja sitähän itseasiassa tekee mieli piilotella.

Katselin juuri facebookista postaamiani kuvia viimeisen vuoden ajalta. Olenko se minä! Onko tuo minun elämäni! Oi miten paljon ihania tapahtumia, hetkiä, iloa, kokemuksia! Viimeiseen vuoteen on mahtunut niin paljon. Iloa ja surua, isoja tunteita ja kokemuksia. Ja voi hitsi mitä tuleva vuosi voikaan tuoda tullessaan. Sillä ei minun elämäni ole tylsä, päinvastoin. Ei minun vuoteni ole ollut vain töihin, kotiin, koirat ulos, jotain ruokaa, koirat ulos, nukkumaan. Ei, vaikka kaikki tämäkin on toki tehtävä. Elämäni on myös iloisia päiviä, upeata ruokaa, aurinkoa ja merenrantoja, ystäviä ja excursioita suomen kaupunkeihin, unohtumattomia ulkomaanreissuja, uusia ihmisiä, tapahtumia ja upeita kokemuksia. Olen vaan välillä (understatement) niin kärsimätön, pelkään jämähtämistä ja tahdon jatkuvasti uusia kokemuksia ja muutosta. Elän niistä! Silti muutama asia on ja pysyy. Rakas mies ja koirat sekä halu saada perheeseen lisää niitä joita rakastaa.

Ihanaa että kaikki on vielä tänään hyvin, anna olla niin vielä huomennakin <3 Eerika

Share

Kommentoi