Elämä, nyt

Ladataan...
Bättre liv

Vanha elämä vaikuttaa hieman absurdilta. Siitä muistaa samalla sekä unelman- että painajaisen oloisia kohtia. Ja niistä kaikki ovat olleet yhtälailla totta. Niin totta kuin jokaisen subjektiivinen näkymä elämäänsä voi olla. En ole varma mikä oli mitä. Välillä parhaat aikomukset muuttuvatkin painajaiseksi. Kaksi upeaa ihmistä saa toisistaan ulos ne pahimmat puolet eikä mikään enää toimi. Niin pitkään yritin yrittämistäni, pinnistelin ja uskoin kaiken aivan pian kääntyvän paremmaksi. Koskaan en saanut riidatonta päivää tai elämää leppoisammaksi yrittämällä yhä vaan enemmän ja enemmän. Lopulta kaikki kääntyi päälaelleen tavalla millä en olisi koskaan uskonut tämän loppuvan. Kaikki ulkoapäin täydellinen hajosi sirpaleiksi. 

"Muista, että se mitä tapahtui ei ole yksin sinun vikasi.", ex-aviomies kirjoittaa viestissään kun itken enkä voi vastata kun soittaisivat tytön kanssa. 

Erosta on nyt puoli vuotta. Elämästä löytyy nykyään surun rinnalla myös värejä. Yhä enemmän mielenrauhaa ja vähemmän kireyttä ja ahdistusta. Olemme pystyneet toimimaan hyvin yhteistyössä ex-aviomiehen kanssa, joustamaan ja tukemaan toisiamme. Meidän kahden välinen ystävyys, arvostus ja kommunikaatio on parantunut kun olemme saaneet etäisyyttä toisiimme. Vaikeidenkin tilanteiden keskellä tietää, että tämä on kohta ohi, pian olemme kumpikin omissa kodeissamme eikä tilanteen kireyden tarvitse tehdä kotia sinuun. Kommunikaatio toimii parhaiten whatsup-viesteillä, mihin voi reagoida vaikkapa vasta hetken päästä. Hyvänä päivänä juodaan teet yhdessä ja jutellaan tytöstä ja elämästä.

Olen käsitellyt asioita paljon mielessäni ja iltaisin vihkooni kirjoitellen, ystävien kanssa keskustellen sekä terapeutilla kenen luona aloin juuri käymään harvakseltaan, jotta saisin tukea omalle matkalleni. Paljon suositeltu ja eroseminaareissakin usein käytetty Bruce Fisher Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy -kirja on luvussa ja ajattelin ilmoittautua mukaan syksyllä alkavaan eroryhmään. Haluan ehdottomasti saada jotain hyvää tästä kaikesta irti ja välttää samat sudenkuopat tulevaisuudessa. Löytää syyt oman käyttäytymiseni takana, käydä läpi kipeät kohtani, miettiä millaista elämää minä haluan elää, mikä tekee minulle hyvää ja mikä ei, löytää sisäisen ääneni ja tasapainoni.

Välillä itken sydän verellä, päästän tunteeni ja mietteeni itsestäni ulos. Pian sen jälkeen jatkan taas eteenpäin. Menen, teen, näen ihmisiä, nautin elämästä. Välillä olen itkenyt joka päivä ajaessani autolla töistä kotiin/päiväkodille. Jossain vaiheessa havahduin siihen, etten ole moneen päivään itkenyt autossa, tämähän on edistystä! Välillä itken tullessani kotiin, nähdessäni jotain mikä muistuttaa menneestä tai mennessäni nukkumaan. Siinähän ne tunteet tulee ulos eivätkä jää pullotettuina sisälleni! Välillä on päiviä jolloin en itke ollenkaan. Ja päiviä jolloin tanssahtelen työpäivän aikana.

Olen jälleen läsnä hetkissä ja pystyn rentoutumaan. Kikattelen ja höpsin tytön kanssa, nautin lenkeistä tyttökoiran kanssa, silittelen vanhuskoiraa. Makoilen auringonpaisteessa parvekkeella, näen ystävää taidenäyttelyssä, juon viiniä tapasten tai sushin kanssa, nautin siitä että olen elossa. Elämässäni on niin paljon hyvää! Minä aion elää, en tukehtua arjen harmauteen. Minulla on koti, lapsi, koirat, työni, auto mikä kulkee, tuttuja ja ystäviä ja ihana kesä edessä. Elämä on antanut minulle niin paljon. Haluan pystyä nauttimaan siitä mitä elämässäni on juuri tässä ja nyt. Tulevaisuus tulee sieltä omalla painollaan. Josko kohtaisin sen tietoisempana, onnellisempana ja tasapainoisempana.

Elämä on tässä ja nyt, nautitaan siitä! Eletään, tunnetaan, rakastetaan, ollaan läsnä itsellemme ja muille. Tänä kesänä ajattelin muunmuassa opetella juoksemaan tämän ihanan karvaisen seuralaisen kanssa läheisissä peltomaisemissa! Voin sanoa, että aika hyvältä tuntui, täyttä onnea!

Kaunista kesää just sulle!

<3 Eerika

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Share
Ladataan...

Kommentit

En tiedä muistatko kun tossa keväällä kirjoittelin kuin meinasin eksyä sivuraiteelle mutta kohtalo ohjasi takaisin. Ajattelin työstää parisuhteestamme parempaa ja kuinka kävi... Mies on kääntänyt kylmän vaiheen ja olen ollut jo ihan valmis lopettamaan tämän kaiken mutta kun lapset.. nyt haluaisinkin kysyä toivottavasti et loukkaannut:  kun ero tulee niin pitääkö sitä työstää noin paljon?seminaarit,lukea kirjoja yms. Anteeksi mutta se vaan kuulostaa tosi,noh,paljolta vaivalta... En oikeasti tiedä jaksaisinko niin paljon vielä kahden pienen lapsen hoidon lisäksi. Meillä tällä viikolla ensimmäinen kerta pariterapiaa (itse olen hyvin skeptinen)..

Eerika
Bättre liv

Moi, muistan kyllä hyvin! Toivottavasti parisuhdeterapiasta on apua. Ajattelen, että siitä on joka tapauksessa apua asioiden läpikäymiseen kävi parisuhteessa sitten miten kävi. Toivottavasti mieskin on valmis tekemään töitä, sillä kumpikin siihen tarvitaan. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin!

Ero on aika iso kriisi mitä verrataan jopa läheisen kuoleman aiheuttamaan suruun. Olen huomannut, että tämä on herättänyt minussa paljon turvattomuuden tunnetta, kysymyksiä siitä kuka olen ja mitä haluan, siitä ovatko muistoni menneestä totta laisinkaan ja ihmettelyn siitä kuinka asiat menivätkin kuin huomaamatta niin huonolle tolalle. Olo on ollut välillä epätodellinen, vihainen, surullinen, helpottunut.

Itselleni sopivia tapoja käsitellä vaikeita asioita ja fiiliksiä on puhuminen, kirjoittaminen, asioiden analysoiminen ja tunteiden läpikäyminen. Lueskelen välillä hetken kirjaa, kirjoitan muutaman minuutin iltaisin fiiliksiäni ylös, aikaa tähän ei arjessa niin kovasti mene. Toiselle keinot voivat olla jotain aivan muuta. Vaikkapa hikilenkki ja hyvän ystävän kanssa puhuminen. Minulle sopiva tapa voi olla toiselle aivan pielessä ;) Tietty aina on hyvä jos saa käytyä tavalla tai toisella läpi mielen päällä olevat asiat Ja arki tietenkin samalla pyörii varsinkin lapsiperheessä ja elämässä on iloja ja suruja eroa käsitellessäkin. Meistä jokainen kokee asiat ja elää niin eri tavalla.

Sanotaa, että ensimmäinen vuosi on vaikein, sen aikana käy läpi myös juhlapyhät ilman puolisoa. Aivan yllätyin, kuinka paljon niilläkin oli merkitystä vaikkein mitenkään ihmeen paljon juhlapyhiä ole koskaan juhlistanutkaan. Toisaalta raskas voi olla vuosi vaikeassa parisuhteessakin, eikä kukaan osaa sanoa mikä on se paras ratkaisu. Välillä elämä on tanssimista ruusunpiikeillä, siltä ei valitettavasti voi kukaan meistä välttyä. Terälehtiä kohden kuitenkin :)

Paljon voimia teille <3

Kiitos vastauksesta!

Kysyin tätä lähinnä siksi koska minulle rakas ja läheinen isä (oltiin jopa naapureita) kuoli 2 vuotta sitten. 2kk tästä menetin yhtäkkiä työpaikkani ja 2kk tästä alkoi kuopuksen raskas vauvavuosi. Olen joutunut läpikäymään ja tutustumaan itseeni ja myöskin kasvamaan ihmisenä huimasti. Nyt se taitaa maksaa minulle parisuhteen sillä mieheni ei enää pidä minusta tällaisena kun olen :( se tuntuu raskaalta mutta en voi jatkuvasti muuttua muiden takia. Itse olen onnellisempi nyt kuin silloin kun minulle oli nuo kaikki yllä mainitut. Ajattelin että jos tästä tulee jälleen joku hirveä kriisi niin selviääköhän siitä enää täysjärkisenä. Tukea en puolisoltani ainakaan saa lainkaan. Kylläpä mä nyt sua kuormitan. Voi terapeutti parkaa myös :)

Kaikkea hyvää ja kiitos rehellisistä teksteistäsi! Aurinkoista kesää!

Eerika
Bättre liv

Auts, sulla on kyllä riittänyt elämässä vaikeuksia viime vuosina. Yritän ajatella, että sitä vaan löytää paremmin itsensä näiden vaikeuksien myötä eikä voi enää leikkiä olevansa jotain muuta mitä todellisuudessa on. Joskus ne vaikeudet tuovat ihmisiä yhteen, joskus auttavat huomaamaan että asioiden on muututtava. Aina sitä toivoisi, että näistä ensimmäinen tapahtuisi, varsinkin kun kyse on omasta perheestä.

Muistan itse myös vuoden jona työkaverini kuoli tapaturmallisesti, mummoni kuoli ja sain kaksi keskenmenoa. Sinä vuonna tuli itkettyä, juostua ja syötyä mansikkajäätelöä! Ja varmasti olen eri ihminen kuin ennen sitä vuotta sekä tietenkin lapseni saamista, mikä on ollut valtava muutos ja kasvuprosessi sekin.

Toisaalta nämäkin raskaat asiat ovat opettaneet sen, että elämä jatkuu ja kaikki helpottuu aikanaan. Olemme vahvoja ja pystymme selviämään melkein mistä vaan. Varmasti sinäkin!

Kiitos kun kommentoit, saa avautua vastakin! :) Aurinkoa ja lämpöä sinne teille!

Toimitus
Toimitus

Kiitos, kun kirjoitat kuulumisiasi <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos! Hieman on blogi jäänyt muun elämän jalkoihin, mutta täällä ollaan! :)

JHanna (Ei varmistettu)

Hei,
En muista miten alunperin tänne blogiin löysin, mutta elän itse ns. puoli vuotta jäljessä kanssasi samaa tilannetta eli eroprosessi on vaiheessa ja siksi mielenkiinnolla luen näitä sinun rehellisiä ja avoimia tilityksiäsi elämästäsi. Yhteistä kotia asutaan vielä, mutta jos vaan raha-asiat saadaan järjesttymään niin minulla on kohta uusi koti ja muutto edessä kahden koululaisen kanssa. Hirveää ja pelottavaa, surullista ja itkettävää, mutta elämää. Parisuhde oli aika heikossa hapessa jo useita vuosia, mutta ei siihen oikein kumpikaan halunnut tai uskaltanut puuttua ja elettiin ulkoisesti ja päällisin puolin ihan hyvää elämää. Jokin vain puuttui. Asioihin olisi pitänyt puuttua paljon aiemmin ja koittaa edes parisuhdeterapian avulla muuttaa asioita - näin ei tehty ja nyt ollaan tässä. Minä olisin vielä halunnut yrittää, mutta mieheni ei. Nyt on sitten vähän erilainen kesä ja kesäloma edessä, josta koitetaan me aikuiset ja lapset selvitä hengissä ja täysijärkisinä eteenpäin uuteen elämään.

Tsemppiä ja voimia teille!

Eerika
Bättre liv

Voi että, kuulostaa rankalta :( Tiedän kuinka sitä jotenkin sokeutuu sille mitä on, niin hyvälle kuin pahallekin. Lakaisee ongelmat täydellisen maton alle, toivoa että elämä helpottaa, odottaa että toinenkin yrittää, ajattelee että sen pitääkin olla tällaista kunnes pinnistelyn ja kestämisen lakipiste on saavutettu. Ja jossain siellä äärimmäisen helpotuksenkin keskellä saattaa iskeä paniikki, että eihän tämä kaikki ole voinut tapahtua, päästäkää minut takaisin! Ja samalla tietää, ettei paluuta ole, sillä kaikki alkoi menemään mönkään jo niin kauan aikaa sitten ettet enää tiedä, missä se hyvä hetki olisi mihin haluaisit palata. 

Toivottavasti käytännön asiat selviävät ja pysytte hyvissä väleissä perheenä vaikka parisuhde nyt päättyykin. Paljon tsemppiä kaiken muutoksen keskelle!

Jeba
Tuuliajolla

Ihanaa taas kuulla susta ja teistä! <3 Täällä olisi sulle haaste, jos jaksat joskus vastailla http://www.lily.fi/blogit/tuuliajolla/liebster-award-osa1 :))

Eerika
Bättre liv

Kiiitos! Vastailin, tosin vähän oikaisin ja jätin kysymykset ja haasteet tällä kertaa välistä ;) Rentoa viikonloppua!

Kommentoi

Ladataan...