Ensimmäisen työviikon aftermath

Bättre liv

On kyllä ollut sellainen viikko, että huhhuh! Ensimmäinen työpäivä meni loistavasti ja töissä on ollut koko viikon ihan tosi hyvä fiilis. Olen huomannut, että osaan minä niitä töitä tehdä vieläkin, vaikka joka päivä vähän epäilen uusien haasteiden ilmestyessä eteeni. Työkaverit on kivoja ja huomaan saavani aivan tosi paljon iloa yhteisitä lounaista, työprojektien ideoimisesta yhdessä ja ihan vaan työhommien tekemisestä ihan rauhassa koneen ääressä. Kotirintamalla on tosin ollut vähän vaikeampaa aikamoisen sairastelukierteen keskellä. 

DAY2 Tyttö heräsi vähän neljän jälkeen itkemään, mies kertoi oksentaneensa läpi yön, menin rauhoittelemaan tyttöä, annoin hänelle smoothie-truutan ja sain hänet sammumaan keskelle sänkyämme. Panikoin jo valmiiksi aamua enkä meinannut saada itse nukuttua. Nousin ylös kuudelta, hoidin itseni ja lapsen aamutoimet, lenkitin koirat, vein lapsen hoitoon (8.30) ja itseni töihin (9.00). Työpäivä jäi vähän lyhyeksi sillä lasta piti ehtiä hakemaan ennen hoitoajan päättymistä (juoksin viimetingassa paikalle 16.30). Kotona odotti ruoanlaitto, tytön hoitaminen ja koirien lenkit. Lopulta pysähdyin vasta nukkumaanmennessäni. Olin koko päivän väsynyt ja flunssainen, mutta toisaalta aika hyvällä tuulellakin. Töissä tuli muutama pikainen juttu, mistä selvisin lopulta vallan hyvin. Tyttö oli köhäinen ja räkäinen, mutta muuten oma iloinen itsensä.

DAY3 Tyttö heräsi vähän neljän jälkeen, mies hoiti tilanteen ja yritti saada tytön nukahtamaan uudelleen omaan sänkyynsä. Tunnin itkuhuudon jälkeen tyttö lopulta nukahti ja saimme kaikki nukkua vielä hetken. Mies parantui pahimmasta nopeasti ja meni jo keskiviikkona töihin. Hänen piti kuitenkin lähteä ajoissa autolla, joten sain viedä tytön bussilla ja jatkaa sieltä töihin. Matkalla hörpin termoskupistani Lemongrass mate:ta, minkä pitäisi piristää, ilmeisesti mikään ei tepsi tähän väsyyn sillä ainoa vaikutus oli kuuman juoman helpotus kurkkukipuun.

Tein pitkän päivän töissä paikkaillakseni tiistaita ja kikattelin työkavereiden kanssa vielä lähtiessäni niin, että olin kotona vasta kuuden jälkeen. Olin tosi hyvällä tuulella ja iloinen siitä miten kiva fiilis töissä onkaan. Bussissa tuli huono olo, kotona mietin iskeekö kuume, oksennustauti vai molemmat. Mies oli tytön kanssa asioilla, söin vähän ja lepäsin. Lopulta ehdin halia tyttöä vain hetken ennen kuin mies vei hänet nukkumaan. Mietin miten hirveä mutsi olenkaan kun olen onnellinen tästä työssä käymisestä eikä edes häirinnyt nähdä tyttöä vain pari pientä hetkeä päivässä. Toisaalta olen ollut hänen kanssaan vuoden ja neljä kuukautta lähes joka hetki, ehkä minulla on varaa olla hänestä myös erossa? Kävin kuumassa suihkussa, söin iltapalan ja painuin itsekin vähän ysin jälkeen pehkuihin.

DAY4 Peloistani huolimatta oksukeiju ei saapunut yöllä joten aamulla yritin surkeasta olostani huolimatta päästä töihin. Tyttö oli herännyt vähän viiden jälkeen, eikä mies saanut häntä yrityksistään huolimatta nukahtamaan uudelleen, nousimme siis kaikki ylös ennen kuutta. Nälkäinen tyttö ei suostunut istumaan syöttötuoliin, mutta veteli sylissäni ison kipollisen puuroa syötettynä niin nopeasti etten ole ennen moista nähnyt. Mies hoiti loput tytön aamutoimet ja lenkitti koirat. Sylittelin tyttöä, laitoin itseni valmiiksi ja sain kyydin kauempana olevalle pysäkille, mistä lähtisi suora bussi työpaikalle. Mies jatkoi tytön kanssa matkaa hoitopaikan kautta töihin. 

Lopulta bussin tullessa en uskaltanutkaan hypätä kyytiin, pelkäsin että oksennan bussissa tai viimeistään töissä, mahassa kiersi, pää oli sumuinen ja silmät luppasivat tämän tästä kiinni. Luovutin ja lähdin kävelemään kotiin päin. Sumu oli tiheää, askel raskas. Kuka on neljäntenä työpäivänään saikulla? Ja lähtee sen jälkeen vielä pariksi viikoksi reissuun? Ihan ykköstyöntekijämatskua? Huoh. Kotona vaihdoin kotivaatteet, kirjoitin töihin viestin, otin vähän mehua ja istuin alas. Olen niin huono jäämään saikulle! Olisin halunnut mennä töihin, tehdä lupaamani hommat, siivota työpisteeni, siirtää työasiat lomani ajaksi eteenpäin ja sanoa ihan iloisena heipat. Nyt työpisteelläni on karjalanpiirakka pussissa ja likainen termosmuki. Muutama homma kesken ja jokunen odottamassa tekijäänsä. Pakko käydä toimistolla vaikka huomenna iltasella siivoamassa työpiste loman ajaksi ja itkemässä itsekseni sitä kuinka en saanut tehdä tätä viikon viimeistä työpäivääni. Onneksi sinne töihin pääsee takaisin sitten loman jälkeen!

On kyllä jännää miten innoissaan sinne töihin onkaan nyt menossa, duunipaikan vaihtaminen oli ehdottomasti yksi parhaimmista päätöksistäni ikinä! Ja kaikesta tästä väsymyksestä, kiireestä ja pirullisesta sairastelusta huolimatta töihin paluukin tuli juuri sopivaan saumaan. Oltiin niin valmiita tähän kaikki! Tytön hoitopäivät ovat sujuneet hyvin, hän hakee aamuisin itse haalarinsa että jokos lähdetään ja matkalla kuuluu usein kirkkaalla äänellä kiikkaakiikkaa kun hän odottaa keinuun pääsemistä. Välillä hoitoon jääminen on helpompaa, välillä oltaisiin haluttu jäädä syliin, mutta ihan samanlaista se eron hetki on ollut kun olen lähtenyt kotoa ja tyttö on jäänyt isänsä kanssa. Ruokailut, päiväunet ja leikit ovat sujuneet hyvin. Iltaisinkin ollaan oltu tosi hyvällä tuulella! 

Itse olen saanut tosi paljon iloa töissä käymisestä, stressi ja kiire varmasti saavuttavat minut vielä, mutta toisaalta tunnen myös saavani tästä tosi paljon. Sosiaalinen elämä ihan vaan aikuisten kesken, itseni haastaminen, mielekkäät hommat, uuden oppiminen ja yhdessä tekeminen sekä tosi hyvän oloinen ilmapiiri tekevät minulle just nyt tosi terää. Toivottavasti olen loman jälkeen terveenä niin jaksan paremmin töissäkin! Vähän pelottaa miten paljon me sitten syksyllä sairastetaan kun tyttö aloittaa päiväkodissa, mutta josko me saataisiin edes muutama terve hetki tähän väliin. Tämä kevät kun on mennyt vuoroin oksennustaudissa ja flunssassa! 

Tervettä lomaa odotellessa pistän pötkölleen ja toivon parasta,

<3 Eerika

Share

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Esikoisen kun vein vuoden iässä hoitoon se oli liian aikaisin. Nyt toivonkin, että kuopuksen veisin hoitoon vasta suht saman ikäise kuin te teidän neitinne. Tuossa iässä kun se muutama kuukausi tekee paljon ja lapsi kehittyy paljon. Hädin tuskin vuoden ikäinen tuntui vielä niin vauvalta. Enkä itse kaivannut vielä töihin yhtään siinä vaiheessa. :D

Eerika
Bättre liv

Itsekin mietin vuoden ikäisen kanssa, etten olisi halunnut viedä vielä silloin tyttöä hoitoon. Nyt tilanne on aivan toinen! Myös vain kahden lapsen pienryhmähoito vaikutti tilanteeseen paljon, päiväkodin alkaessa ikää on jo 1v 7kk (tai itseasiassa viikkooa vajaat 1v 8kk). Olen kyllä kaivannut vaihtelua, apuja ja omaa aikaa jo pidempään, mutten tiedä olisinko ollut valmis töihin juuri aikaisemmin. Mutta jokaisella on niin oma tilanne ja fiilikset, ettei sitä oikein osaa etukäteen tietää. Siksi onkin niin vaikeaa ennustaa näitä juttuja kun niitä hoitovapaan pituuksia päättää! Mutta ehkä toisen kanssa se ennustaminen on vähän helpompaa, vaikka moni asia voikin olla taas toisin kuin ekan kanssa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin kun töihin paluun aika siellä koittaa :)

Kommentoi