Ensimmäiset neljä päivää

Bättre liv

Pieni elää jo neljättä päiväänsä tällä puolella masua, niin iso tyttö jo! Käytiin tänään neuvolassa, soittelin ajanvaraukseen ja olivat sitä mieltä, että voitaisiin hyvin käyttää äitiysneuvola-ajaksi minulle varattu aika pikaiseen tsekkaukseen (pienen paino, mun hemoglobiini ym.). Kotikäynti omalta neuvolatädiltä saatiin sitten viikon päähän. Tärkeimmät faktat: syntymäpaino 3785g - lähtöpaino sairaalasta 2pv ikäisenä 3522g - paino 4pv ikäisenä 3615g. Tissiä on siis tilattu ja sitä tuntuu riittävän koko kylän tarpeisiin ;)

Pieni on voinut kokoajan tosi hyvin ja siitä ei ole tarvinut olla huolissaan. Eri asia onkin sitten ollut äidin vointi. Synnytys oli erittäin pitkä, rankka ja no, brutaali ja kivulias kokemus. Pieni oli reipas ja voi hyvin ja sainkin hänet heti syntymän jälkeen rinnalle, napanuora sai sykkiä loppuun ennen sen leikkaamista ja pieni nappasi ensimaidot heti kättelyssä. Sainkin pitää pienen rinnallani piiiitkääään, sillä siinä meni vielä pitkä tovi äitiä kokoon parsiessa. Itse synnytystä en haluaisi oikeastaan muistella, käyn sitä läpi vielä myöhemmin viimeisimmän hoitaneen kätilön kanssa kunhan pystyn istumaan, pysyn paremmin pystyssä ja pystyn ajattelemaan automatkaa ilman kipuja. Pienen syntymä tähän maailmaan oli kuitenkin maailmaa järisyttävä kokemus. Ensimmäisiä sanojani taisikin olla "onko se oikea", sillä jotenkin niin ihmeelliselle se vaan tuntui, että jotain noin kaunista, täydellistä ja valmista olikin sisälläni ja jotain noin isoa todellakin tuli minusta. Seuraavana tulivatkin kyyneleet, vaihteeksi onnesta ja tunnekuohusta kivun ja epätoivon sijaan, sekä minulla että isillä.

Pysyin juuri ja juuri tajuissani niin että pääsimme tuntien kuluttua siirtymään osastolle. Emme pyytäneet perhehuonetta, sillä miehen piti kuitenkin hoitaa myös koirat joille ei ollut hoitajaa. Sain kuitenkin kahden hengen huoneen aivan itselleni, sillä Joulun aika oli ainakin Jorvissa rauhallista. Auttoi varmasti lepäämisessä kun sai oman rauhan ja miehen ollessa päivisin sairaalalla, saimme olla ihan oman perheen kesken kuin perhehuoneessa konsanaan (mitä nyt samaan sänkyyn ei mahtunut kiipeämään eikä viereistä saanut käyttää). Pieni nukkui ensimmäisenä vuorokautenaan paljon, mutta kävi syömässä tissillä noin neljän tunnin välein. En pystynyt liikkumaan yksin edes vessaan saati kantamaan pientä, mutta pieni olikin sitten mamin vieressä sängyllä käytännössä koko sairaalassaoloajan. Toisesta päivästä lähtien hän käytännössä asui yöpaitani sisällä ihokontakissa ja tilasi tulevia maitojaan ahkeraan! Kolmas päivä olikin jo kotiutumispäivä, pieni söi, minä söin, meidät molemmat tsekattiin (vauva lääkärin, minut kätilön toimesta) ja jossain vaiheessa iltapäivää saatiinkin kotiutumispaperit käteen. Itselläni kivut olivat niin kovat, etteivät saadut lääkkeet meinanneet millään riittää, hemoglobiini lähenteli verensiirron rajaa ja hengästyin jo sängystä noustessa. Silti viimeisenä aamuna hain itse aamupalatarjoittimeni. Lounaan haki mies kun pieni söi samalla elämän eliksiiriä.

Kotiin palaaminen sai aluksi hanat aukeamaan, miten jossain voikin olla näin kaunista! Joulukuusi valoissaan ja alla joululahjoja. Sängyllä imettäessäni näin kauniin huoneen ja parvekkeen jouluvalot, pehmeässä lämpimässä valossa pienenpienet kasvot, pienen joka oli maailman suloisin ihan omissa vaatteissaan! Minullakaan ei enää ollut sairaalavaatteita vaan ihan oma imetystoppi. Kyllä siinä taas itku tuli. Ensimmäisenä iltana kuitenkin nousi myös kuume ja kipuja on ollut kotonakin aikalailla. Välillä itken, etten enää vaan kestä. Että olen kestänyt niin kauan ja niin kamalia kipuja, ettei ole reilua että joudun sitä vieläkin kestämään. Kuumeilukin on säikäyttänyt. On kamala olo kun oma hidas toipuminen, uupumus ja kivut estävät täysivaltaisesti vauvasta nauttimisen. Päivisin onkin ihanaa kun mies on hoitanut vauvaa ja tuonut aina välillä luokseni maitobaariin. Siinä me on voitu halia ja katsella toisiamme taas hetki kunnes tissi vaihtuukin ruokailusta tyynyksi.

Yöt ovat olleet hieman hankalia, joten en ole vieläkään saanut levättyä riittävästi toipuakseni edes synnysviikon unettomista öistä. Sairaalassakin hoidin pientä kokoajan joten uni jäi pätkittäiseksi, varsinkin toisena vuorokautena pienen maidon tilaukset olivat jatkuvasti päällä, tuotti kylläkin tulosta terkuin Dolly Parton! Viime yönä ehkä jo päästiin ymmärrykseen siitä, ettei pieni vaan pysty nukkumaan ellei ole kiinni minussa, edes meidän väliimme siirtäminen (ilman ihokosketusta) ei riitä vaikka ihan vieressä ollaan. Mamin kainaloon siis vaan pitää päästä nukahtamaan tissin jälkeen, siirtäminen ei öisin käy laatuun laisinkaan. Päivisin sen sijaan saan ihan hyvin siirrellä ja unetkin ovat pidempiä. Toiseen huoneeseen ei kuitenkaan saa viedä tai tulee kitinä, kun pitää samassa tilassa meidän kanssa, kolisuttelee kattiloita ruokaa laittaessaan, juttelee, kuuntelee musiikkia ja antaa koirien meuhkata niin pitkät unet ovat varmat!

Neuvolan tädin mukaan pienillä on usein alussa vähän käänteinen rytmi, mikä on perujaan masusta. Kai siellä masussa on sitten ollut kivempaa meuhkata öisin kuin päivisin.. päivisin siis unet saattavat olla pidempiä ja öisin taas halutaan tissille useammin. Silti loppuyöstä eilen saatiin nukkua pari tuntia syöttöjen välissä, itse havahdun jo kun pieni alkaa hiljalleen vasta heräilemään eikä vielä edes kunnolla hamuile, siirrän pienen toiseen kainaloon ja annan elämän eliksiiriä. Hetken pientä kurkittuani nukahdan ja pieni vaihtaa jossain vaiheessa tisun tyynykseen ja jatkaa uniaan onnesta soikeana mamin kainalossa :) Pieni on vielä niin pieni, että eiköhän pidemmän päälle hänkin pysty hiljalleen hivuttautumaan vähän kauemmaksi mamista jos siltä tuntuu. Nyt sitä itse hikoaa kuin jouluporsas hormonien heitellessä kuin vaihdevuotisella, joten pienen lämpöpakkauksen lisääminen yhtälöön ja vaikeudet liikkua kivuiltaan ovat hieman epämukava yösummaus, mutta ainakin viimeyöstä jäi jo vähän jotain untakin käteen!

Toissaillan kuumeen nousemisen lisäksi eilen illalla kuume nousi taas oikein horkaksi. Siinä vaiheessa soiteltiin jo sairaalaltakin neuvoja (ja itse jo pelkäsin kuolevani ja jättäväni mieheni leskeksi vauvan kanssa.. jepjep), mutta tällä hetkellä tilannetta seurataan että tuleeko muita merkkejä tai paheneeko tilanne. Luultavasti kyse on ns. maitokuumeesta mikä liittyy maidon nopeaan ja hmm.. aika tehokkaaseen nousemiseen sanotaankos näin. Lisäksi koko kroppa on varmastikin aikalailla poikki kaikesta ja tarvitsisi lepoa, lepoa ja lepoa jaksaakseen. Onneksi mies auttaa niin paljon kuin vaan pystyy, laittaa ruoat, hoitaa koirat, tuo luokseni sohvalle/sänkyyn ruokaa ja varsinkin juomaa (jatkuva jano!), hoitaa myöskin kaikki vauvan vaipanavaihdot ym. hoitamiset. Itse yritän levätä ja olen tissibaarina aina tarpeen tullen, öisin pidän pientä vierellä ja pieni saa maitoa jo kauan ennen kuin itku tulee edes pieneen mieleen :)

Itse pysyn jo tolpillani, istumisesta voin vain haaveilla, lääkkeitä vedän kaksin käsin ja välillä itken epätoivoisena tätä toipumista. Välillä kuitenkin olo on parempi, on ihanaa olla kotona koko porukalla, kuunnella musiikkia, syödä kotona tehtyä ruokaa (meinasin kuolla extaasiin kun sain miehen tekemää kinkkua ja muita jouluherkkuja kotiin tullessamme!), pieni on maailman suloisin kun mies pukee hänet aina uusiin ihaniin vaatteisiin <3 Elämä siis aina välillä voittaa, hormonit ehkä joskus tasoittuvat, kroppa palautuu ja kivut häipyvät. Ja sitten voinkin nostella pientä ja nauttia hänestä täysin rinnoin (kirjaimellisesti)!

Ainiin, onpas muuten omituista, sillä minulla ei enää ole semmoista jättimäistä mahaa vaan jättimäinen vauva! Raskausaikana tuli noin 16 kg painoa, 3pv synnytyksestä tästä oli lähtenyt jo noin 8 kg. On outo olo kun kehonkuva on aivan erilainen ja yhtäkkiä mahdunkin taas pienistä väleistä ja olen aivan ihmeissäni. Jalatkin näyttävät niin hoikille kun turvotus on hävinnyt, ilmeisesti sitä oli hieman myös säärissä ja reisissä nilkkojen lisäksi. Vatsa on myös alkanut hävitä kuin silmissä, joka päivä kun kohtu supistuu taas lisää pienen imiessä tehokkaasti ja edistäessä tätä entisestään. Yhtään raskausarpea ei kehooni tullut, masussa näkyy vielä lievä linea negra ja navalla on vielä tekemistä kun miettii onko se pullahtanut vaiko sisällä. Raskaana voisin olla uudestaan aivan onnellisesti, synnytystä en suostu enää kokemaan ellei joku voi luvata ettei siitä tule mitään kokemani kaltaista. Onneksi näitä asioita ei tarvitse hetkeen miettiä kun opetellaan eloa meidän pienen rakkaamme kanssa! 

Tähän ihanaan biisiin halusin jättää teidät. Yhteenvetona ensimmäisistä päivistä: pieni on ihana rakas ja äitikin ehkä vielä toipuu! Kuulumisia tulee varmaan jatkossakin herkemmin instagramin puolelle lyhyinä väläyksinä, mutta tulen aina välillä tännekin postaamaan. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun avasin koneen! Kyljellään maaten kirjoittaminen on hieman haastavaa ja epäergonomista.. ehkä kun pääsen vähän pystympään asentoon niin alkaa näpyttelykin taas sujua ;) Nyt nautitaan pienestä, pidetään pienestä ja itsestämme huolta ja levätään aina kuin voidaan. Adios amigos ja ihanaa kun olette mukana matkallamme!

<3 Eerika & Epeliina aka #pienirakas (4 päivää)

Share

Kommentit

EMerituuli
Loxodon

Toivuin oman pikkuisen syntymästä niin nopeasti, ettei omakohtaista kokemusta ole, mutta kuuleman mukaan jo muutaman viikon päästä olo on ihan varmasti paaaaljon parempi. Itsekin olin aivan ihmeissäni miten nopeasti paikat vaan korjaantuivat! Joka päivä tulee olemaan parempi kuin edellinen :)

Sun ihana pieni tyttö on todella söötti <3 Toivottavasti saat levätä ja pian oot entistä ehompi!

Eerika
Bättre liv

Kiitos, toivoisin että päivät etenisivät nopeasti toipumiseen, vaan toisaalta hitaasti pienen ensipäivistä nauttien. En haluaisi missata sekuntiakaan! Voi että, kohta pieni on jo viikon, monet 50 koon vaatteet olivat jo kovin naftit meidän jätille, niitähän saa kohta karsia laatikoista! Josko me opittaisiin lepäämään riittävän hyvin niin mamikin toipuisi nopeammin. 

lukija (Ei varmistettu)

Sanoit että synnytys oli kamalan kivulias. Käytitkö kivunlievitystä? Ottaisitko jotain kivunlievitystä lisää nyt jälkikäteen ajatellen? Tyttösi on oikein suloinen ja varmasti kaikki kivut ovat lopulta sen arvoisia, mutta olisi kiva tietää kun itse olen arka kivuille että miten niitä voi mahdollisimman pitkälle estää...

Eerika
Bättre liv

Käytin monenlaista kivunlievitystä, synnytys vaan eteni kuten eteni eikä siinä olisi oikein paremmin pystynyt niitä lievittämään. Viime päivinä olen kuullut iloisia vauvauutisia monelta suunnalta ja näissä myös synnytyskokemus on ollut hyvä, joten ei se kaikilla näin hankalasti mene! Moni lievempi kivunlievitys voi toimia tosi hyvin, niistä voi sitten tarpeen vaatiessa siirtyä kovempiin jos teho ei enää riitä. Itsekin vietin monenmonta hyvää tuntia ammeessa ja ilokaasu toimi myös todella hyvin pitkään! Epiduraali vei hetkeksi kaiken pois ja antoi tilaisuuden nukkua voimia keräten ja mahdollisti tässä vaiheessa välttämättömät synnytyksen jouduttamisen keinot jotka lisäävät kipua. Niin ja pitää mainita myös TENS-laite ihan alun lieviin kipuihin kotona, hengitystekniikat, matalan äänen käyttö (rentouttaa, helpottaa myös kipua ja keskittymistä), akupunktio ja Gua sha -kampa (vähänkö hyvin toimi alaselän kipuihin!). Tuli siis kokeiltua koko konkkaronkka ja myönnän että synnytyksessä oli myös hyviä vaiheita missä sain hyvin rentouduttua ja työskenneltyä kivun kanssa, jostain syystä synnytys ei vaan silti edistynyt ja ponnistusvaiheesta tuli myös tarpeettoman vaikea. Apua sain kyllä joka kohdassa todella hyvin ja keinoista keskusteltiin aina kanssani. Ainiin, taitaakin olla vielä yksi akunasta korvassa, mikä pitäisi poistaa.. 

Paljon tsemppiä tulevaan, kyky rentoutua ja luottaa auttaa varmasti ja synnytystoivelistan voi aina tehdä kirjaten ajatuksiaan. Toivottavasti synnytyksestäsi tulee hyvä ja turvallinen!

<3 Eerika

Kath

Ohhoh! Että ei sit riitä rankka synnytys, vaan toipuminenkin on kipeä ja vie pitkään :( yritä jaksaa <3 todella suloinen on pikku typy <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Ei se elämä jaa aina parhaimpia kortteja. Silti taisin voittaa lotossa tämän tytön kohdalla <3 Pieni auttaa jaksamaan ja on maailman paras unimuusa nukahdettuaan rinnalle aivan kiinni sinuun niin kauniina, pehmeänä, lämpimänä ja tuhisevana että ennen päikkäreille kykenemätönkin saattaa ihan nukahtaa..

Kath

Totta <3 meillä poika on jo 10kk ja jos aamun viimesinö tunteina nukkuu meidän välissä, hän hiissaa unissaan itsensä ihan muhun kiinni. Vaikka kuinka olis isi ottanut kainaloon, niin aina tuo löytyy minun kainalosta <3 äidit ne vaan on niin <3

sylissä

Kivuista huolimatta kirjoitat jotenkin niin ihanalla hellyydellä että sydän tuntuu pakahtuvan. <3 Ihanaa että pääsitte kotiin, pikaista toipumista!

Eerika
Bättre liv

Kiitos, pienen nähtyäni uskon rakkauteen ensi silmäyksellä! Harmittaa että pienen syntymään pitää liittyä niin paljon epätoivoa ja tuskaa, vaikka syntymän ihme niin kaunis olikin. Ja etten voi nyt olla täysillä läsnä uupuneena ja kipujen kanssa taistellessani. Läheisyyttä, rakkautta ja herkkurintaa voin kuitenkin tarjota toipilasajastani huolimatta loputtomasti! Ja nehän pienelle tärkeintä ovatkin <3

riik
3h+kasvimaa

Voi hitto, taisit säkin sitten vetää pidemmän kaavan kautta? Mulla kirjattiin kestoksi 23h ja sain kaikki mahdolliset avut (kipupiikit, puudutukset, epiduraali, 2x spinaali, ilokaasu, kauratyyny...) mutta aika kamalaa oli silti. Ehkä me voitetaan jossain toisissa arpajaisissa...?

Mutta ihanaa kun pikkuinen voi hyvin! Kyllä se siitä, hiljalleen. Mä lähdin ekaa kertaa kauppaan viikko synnytyksen jälkeen ja meinasin pyörtyä marketin parkkikselle. Mutta sen jälkeen elämä alkoi jo voittaa :)

Kollega 40+4 (Ei varmistettu)

Huh. Tulee aivan todella elävästi mieleen esikoisen synnytys ja sen jälkeiset toipumiset.. Toivon todella, että pääset juttelemaan hoitaneen kätilön kanssa, se ainakin mulla pelasti paljon. Muuten oltaisiin oltu varmasti yksilapsinen perhe hamaan tappiin saakka. Nyt on ihan luottavainen olo eikä jostain syystä jännitä yhtään.

Ihanaa kuulla kuitenkin hyvistä fiiliksistä ja siitä että tytöllä on kaikki hyvin! Mutsit on kuitenkin supermutseja ja hormonit pelastaa niin paljon. Lepoa vaan, hyvin se menee &lt;3

Itse heräsin tässä todellisuuteen TÄNÄÄN, että 10 päivän sisällä tämä kaveri on ulkona. Alavatsassa on nyt illalla tuntunut pientä juilia, mutta mitään kunnon meininkiä ei olla vielä lähelläkään. Kassin vois ehkä pakata?

Jeba
Tuuliajolla

Mä luulin, että oma synnytykseni oli aivan järkyttävä, mutta nyt kun on kuullut muiden tarinoita ( mm. tänään synnyttäneen kaverini ) niin voin vain huokaista helpotuksesta, kuinka helpolla oikeasti pääsin. Vaikkei se synnyttäminen silti nannaa ollutkaan. :)

Pikaisia paranemisia sinne, kyllä se siitä vielä aivan takuulla helpottaa ja kohta olet elämäsi kunnossa. :) Tässä alkaa ihan jännittää oma tuleva koitos kesäkuussa... iiks. :)

Olgaliinukka (Ei varmistettu)

Onnea pienestä ja toipumisia äidille! Toivottavasti kirjoitat synnytyskertomuksen toivuttuasi/kun aikaa löytyy. Siitä puhuminenkin helpottaa minusta niitä vaikeina koettuja hetkiä... Tuli aika paljon puhuttua synnytyksestä pari kuukautta synnytyksen jälkeen :D. Ps. Miltä tuntuu nyt jälkikäteen synnytyksen käynnistymisen pohdinta, huomasitko kun se alkoi toden teolla vai muuttuiko sulla supistukset kertaheitolla kivuliaiksi? Itse aluksi pohdiskelin että tietääkö sen milloin pitää lähteä ja vaikka ehdin olla synnärillä vain 3,5 h ennen vauvan syntymää, kyllä sen sitten huomasi kun ne oli ihan synnytyssupistuksia kun eivät enää antaneet oikein lepohetkiä vaan tulivat jatkuvalla syötöllä. Mutta synnytyksiä on niiin erilaisia.

Vau mikä vauva!

Onnea ihanasta pienestä <3 meidänkin pieni nukku pitkään yönsä oikein tiiviissä ihokontaktissa, ja ihmekös tuo. On se vauva niin pitkään oleillut siellä lämpimässä vatsassa ja kuunnellut äidin kropan ääniä, että varmaan melko erikoista tuntea yhtäkkiä olevansa "erillään" niistä.

Pikaista toipumista!

Tulee ihan omat ensihetket mieleen, niin kauniisti kirjoitat ja saat tunteet välitettyä lukijoillekin <3 Meilläkin alkuun syötiin yötä päivää tunnin välein (ja kerralla jopa tunteja) eikä yöllä nukkumisesta ollut tietoakaan. Päivisin pieni nukkui sitterissä meidän puuhaillessa muuta, se helpotti paljon Päivärytmi alkoi sitten omaan tahtia löytyä ja nyt on parit pitkät päiväunet vaunuissa :) Jos vain tuntuu itseltä hyvältä, niin oikein mainiosti teidän pienokainen voi nukkua kainalossa ^^ Vaikka Ukkeli pääasiassa nukkuu omassa sängyssä, on minulla aamuisin tapana ottaa hänet viereen jatkamaan unia. Levottomina iltoina Ukkeli saattaa jäädä jo illalla väliimme nukkumaan :) Läheisyydestä tykätään täälläkin :D Voimia kovasti ja toivon, että toipuminen lähtisi hyvin käyntiin!

Tahiti

Onnea vielä! Tulee ihan oman vauvan alkuajat mieleen kun yöllä vauva olisi valvonut mielellään ja päivät nukkui jopa 4h putkeen, mutta siitä rytmi meilläkin onneksi kääntyi ja päivät pidettiin juuri normiaskaremelussa ja valossa ja yöt sitten hissuteltiin ja oltiin pimeässä :) + toi hikoilu synnytyksen jälkeen tuli mullekin vähän yllätyksenä :D odotas vain kun käyt ekan kerran kärrykävelyllä..tuntuu kuin olisi juoksulenkillä ollut x) Itselläni oli myös erittäin kivulias ja pitkähkö synnytys (18h kaikkine kipulievityksineen) ja kuume iski sen jälkeen myös, mutta pari viikkoa kun oli kulunut niin kunto oli jo hyvä! Tsemppiä sinne :)

Kommentoi