Ensiviikot vauvan kanssa -info

Bättre liv

Ennen yhtäkään perhevalmennusta olemme ehtineet käydä sekä synnytysluennolla (luonnollisesta synnytyksestä osana raskausjooga-kurssia) sekä nyt vauvan ensiviikkoihin keskittyvällä luennolla (Bebes). Parin tunnin luento keskittyi aikaan juuri lapsen syntymästä ja sairaalassa olosta ensimmäisiin kuukausiin. Moni asia oli minulle jo tuttua, suurin osa maalaisjärkeen sopivia, mutta luento oli kyllä kaikin puolin hyödyllinen, informatiivinen, valaiseva, herättelevä sekä meidän omia tuntemuksiamme vahvistava. Ensiviikot vauvan kanssa -info oli siis Bebesin järjestämä, kyseessä on äitiyden erikoisliike joka myös jakaa tietoutta odotuksesta, synnytyksestä, vauvanhoidosta ja vanhemmuudesta sekä tarjoaa apuaan aina imetystuesta doulapalveluihin. Vaikka liike ja sen palvelut eivät aiemmin olleet niin tuttuja, olen lueskellut paljon synnytykseen liittyviä artikkeleita bebesinfo.fi -sivustolta pitkin matkaa ja ihastunut heidän liikkeeseensä ja palveluunsa vasta muutama viikko sitten. Hiljalleen tajuntaani on iskeytynyt kuinka kattavia palveluita heidän kauttaan saakaan ja että kyseessä on sama firma ja samat aktiiviset äidit.

Mutta itse infoon! Erityisen vahvasti minulle jäi illasta mieleen ihokontaktin tärkeys, vauvan näkökulmasta ajatteleminen, vauvan rinnalle ryömimisen (synnytyksen jälkeen itse) tärkeys onnistuneen imetyksen aloittamisessa, oksitosiini-hormonin vaikutukset niin äidissä kuin vauvassakin (on äidinmaidossa), sylin ja oman rauhallisuuden tärkeys ja avun pyytäminen ennen kuin ongelmat alkavat tuntua ylitsepääsemättömille. Infossa oli mukana myös 10 päivän ikäinen tosi pikkuinen alle kolmekiloinen vauva joka tuhisi ja nukkui onnellisena isänsä sylissä koko parituntisen ajan. Voi kuinka odotan omaa nyyttiämme! Infoa vetänyt Tara näytti myös nukella erilaisia imetysotteita, sylissä pitämistä, masun hierontaa ja kantoliinassa pitämistä. Illalla mielessä pyöri se ihana ajatus, että pian pieni on meidän sylissä, ihan meissä kiinni, paidan alla ja kantoliinassa. Mies sanoikin, että haluaisi pitää sitä kokoajan sylissä, että onko sitä pakko laittaa siitä alas kun sen kerran syliinsä saa <3 Suunnitteli nokosia vauva rinnallaan ja koirat kainaloissa. Tämä pieni on odotettu ja niin rakastettu jo ennen kuin hän luoksemme saapuu.

Saimme tilaisuudesta mukaamme myös infolapun lempeästä unikoulusta, kirjeen isälle (jota ei saanut näyttää puolisolle) sekä äidin check listin ja listan keskusteltavista aiheista. Illalla sitten mietittiin, että miten tullaan vauvan syntymästä ilmoittamaan. Tekstiviestillä? Pitäisikö myös miehen puhelimeen tallentaa varmuuden vuoksi lähiperheeni numerot mihin tekstarit lähetetään? Ystäville viestittelyn hoidan itse kun kykenen. Entä kuka saa tulla sairaalaan katsomaan vauvaa? Mietittiin että onko sinne sairaalaan edes kenenkään tultava, josko odottaisivat edes sen verran että päästään kotiutumaan ja koiratkin pääsevät tutustumaan tulokkaaseen? Kaikenlaisia asioita mietittäväksi, josko niitä vielä ehtisi myöhemminkin pohtia. Kaikki riippuu myös siitä kuinka itse voisin sekä kuinka vauva voi. Mitä enemmän toipumista, sitä enemmän omaa rauhaa. Meille tuntuu myös luonnolliselle, että imetän. Jos ongelmia ilmenisi, pyrkisimme saamaan siihen apua ja homman onnistumaan tavalla tai toisella. Se, että mies hoitaa ensimmäisten viikkojen aikana kotityöt ja hoitsuaa äitiä ja vauvaa, tuntuu myös luontevalta. Hiljalleen osallistuisin enemmän oman vointini mukaan. Aluksi toipuminen, imetys, vauvaan tutustuminen ja hoitaminen, uni ja hormonipöllyn tasaantuminen ovat kuitenkin tärkeintä. Miehen on myös tärkeää olla vauvaa lähellä ensimmäisinä viikkoina vielä kotona ollessaan. 

Tara oli myös valmiina lainaamaan mukanaan tuomiaan kirjoja. Muiden jo lähdettyä vedin kenkiä jalkaani vauvan jalan painuessa kylkiluuhuni ja kysyin olikos niitä kirjoja vielä lainattavaksi. Sainkin lainaan Heart to Heart Parenting -kirjan ja mies Isä syntymässä -kirjan, palautamme nämä sitten heidän liikkeeseensä. Kyllä tässä lukemista taas riittää, nyt pitää kyllä ryhdistäytyä jotta saadaan nämä palautettuakin!

Tähän mennessä kokemukset niin raskausjooga-kurssin eväistä synnytystä ajatellen, siihen kuuluneesta synnytysluennosta sekä tästä infotilaisuudesta ovat olleet hurjan positiivisia. Porukka on ollut mukavaa ja tieto hyvässä paketissa. Kunnan järjestämälle perhevalmennukselle onkin nyt luotu paineita, toivottavasti ne tuntuvat edes hieman hyödyllisiltä vaikka tietoa onkin jo ehtinyt kerätä. Tuntuisi muutenkin hölmölle etten olisi ottanut yhtään selvää synnytyksestä ja vauvanhoidosta ennen kuin pari kuukautta ennen laskettua aikaa. Johan otin niistä selvää kun yritin tajuta halutaanko me tosiaan tätä, uskallanko tulla raskaaksi, synnyttää, hoitaa vauvaa ja kohdata paljon kauhistellut perhe-elämän haasteet. Joidenkin ystävien kokemukset perhevalmennuksista ovat olleet aika heikkoja, se on kuulemma ollut kuin "synnytys ja vauvanhoito for dummies". Silti vetäjissäkin on varmasti eroja ja toivoa saattaisi muutakin kuin kalvosulkeisia. Ainakin samalla on mahdollisuus keskustella muiden tulevien isien ja äitien kanssa ja ehkä jopa löytää kivaa mammaseuraa ja vertaistukea. Sitä ehkä toivoisinkin eniten, josko valmennuksista löytyisi edes muutama niinkin harvinaislaatuinen suomalainen, jotka puhuvat toisille ihmisille ja ovat valmiita ystävystymään! Sitä odotellessa voidaankin keskittyä lukuharjoituksiin hyvien kirjojen parissa :)

Terkkuja muuten pieneltä, sillä on nykyään usein hikka! Rakkaan liikkeet ja potkut tuntuvat eri tavalla kuin vielä muutama viikko sitten, kai siellä alkaa olemaan jo vähän ahtaampaa. Tuli jo niin kaihoisa olo, en tule enää tuntemaan pienen liikkeitä kuten tunsin ne vielä 2 tai 4 viikkoa sitten. Kaikki muuttuu kokoajan, pieni kasvaa ja kehittyy, harjoittaa siellä keuhkojaan hengitystä varten ja räpyttelee silmiään. Tästäkö se jo alkaa, voivottelu siitä kuinka nopeasti pieni kasvaa ja juurihan se oli niin pieni että mahtui hyvin tekemään kuperkeikkoja masussa! Meidän rakas <3

<3 Eerika & Epeliina (rv 28+3)

Share

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Loppuraskaudesta vauvan liikkeet on vaan sellasta möhkimistä. :D

Meiän synnytysvalmennuksesta ei aikoinaan varmaan saanut enempää irti ku jos ois ite jonkun opuksen selannu. Sitä veti joka kerralla eri nainen ja ei me tulevat vanhemmat puhuttu oikeen muusta ku kesän helteistä ja kuumasta "kokous"huoneesta.

Mut hyvin se synnytys silti meni. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon tajunnut vasta myöhemmin kuinka meillä ainakin kaikki siellä valmennuksessa oli esitetty niin keskiverron mukaan. Että kyllä sitä itse sai etsiä tietoa ja ihmetellä, kun vauvan imetyskerta saattoi kestää 4 tuntia :)

Eerika
Bättre liv

Hih, 4 tuntia :) Siinä kyllä tulisi jo imetystyyny ja evästä suuhun lappaava mies tarpeeseen! Varsinkin jos tämä tapahtuu vaikkapa tunnin välein.. ;)

Nickye
Mustetta Ihon Alla

Kannattaa myös muistaa, että vaikka kuinka suunnittelisi mitäkin, pitää liikkeellä olla avoimin mielin ja jo etukäteen ajatella että kaikki ei välttämättä mene juuri niin kuin itse haluaisi. Eli henkisesti valmistautua siihenkin, että suunnitelmat heittää kuperkeikkaa ja lentävät kauniissa kaaressa ulos ikkunasta. Jos eteen tulee jotain odottamatonta, KUUNNELKAA ammattilaisia ja olkaa avoimia suunnitelmien muutoksille.

Toisen raskauden aikana suunnittelin kaikki hyvin etukäteen, mitä, missä ja millon. Esikoisen kanssa kun ei vielä osannut, ja otinkin siltä kantilta että mennään ja katotaan miltä tuntuu. Esikoinen syntyi sitten luomusti, rv 41+5, olin suurimman osan ajan avautumisesta kotona ja sairaalaan tullessa jo 7 cm auki. Tytär syntyi neljä tuntia myöhemmin. Näin suunnittelin tekeväni myös toisen kanssa. Vaan sittenpä meni vedet rv 35+0.

Neljän päivän sairaalassa olon jälkeen, kahden päivän käynnistelyn jälkeen, syntyi ihana poikamme. Sitä ennen olin ehtinyt käydä läpi koko sairaalan kivunlievitysrepertuaarin luonnollisista lääketieteellisiin. Tosin jos olisin suostunut ottamaan sen epiduraalin ja paraservikaalin jo puolta päivää aikaisemmin, olisin luultavasti selvinnyt synnytyksestä paljon nopeammin sillä avautuminen olisi luultavasti sujunut sutjakkaammin kun kroppa olisi saanut tehdä tehtävänsä ilman turhia jännityksiä. Ja tämä ihmiseltä joka on aina ollut luonnollisten kivunlievitysten kannalla, koska esikoinen oli niin helppo tapaus synnyttää.

Eerika
Bättre liv

En usko, että on kaksi vaihtoehtoa: joko mennä synnytyssaliin täysin ummikkona katsomaan mitä tapahtuu tai ottaa asioista selvää ja lyödä suunnitelmat niin varmasti lukkoon että sekoaa jos jotain menee vähän eri tavalla. Se kun tuntuu olevan niin monen huulilla kun kerron ottavani asioista selvää. Minua oikeasti kiinnostaa miten keho toimii, mitä synnytyksessä voi tapahtua, mitä hormoneja kehossa pyörii, miten lääkkeet vaikuttavat kehoon toimintaan, kuinka luonto on tämän homman saanut toimimaan! On ihanaa kun vihdoin olen loppumetreillä raskaana ja voin ihan oikeasti mennä kuuntelemaan asiasta tietäviä enkä vain piilotella raskausaiheisia kirjoja sylissäni kirjaston hyllyjen välissä. Tarkoitus on siis ottaa selvää kaikista vaihtoehdoista, myös siitä mitä ne siellä sairaalassa meinaa ja missä tapauksessa voisi joutua hätäsektioon, kuinka keho toimii sektion jälkeen?

Koko homma on niin uskomaton, toki useimpien tavoin toivoisin voivani kokea luonnollisesti etenevän synnytyksen ilman komplikaatioita, voivani tuntea oloni rauhalliseksi ja turvalliseksi myös sairaalan salissa. Toivoisin, että äänellä ja liikkeillä, vedellä ja lämmöllä, tens-laitteella ja hieronnalla pärjäisin paremmin avautumisvaiheessa. Ja voisin ottaa oloni mukaisesti lääkkeitä, jotka eivät kuitenkaan sitoisi minua selälleni sänkyyn ja pieni tulisi omaa vauhtiaan maailmaan terveenä ja hyvinvoivana. Tottakai toivon, harvapa meistä toivoo mahdollisimman pitkittynyttä synnytystä komplikaatioineen, joka päätyisi sektioon. Silti siitäkin varmasti selviäisimme, kunhan pieni saisi olla kunnossa ja minullekin tulisi mahdollisuus toipua.

Haluaisin luottaa kehooni ja sen kykyyn synnyttää, haluaisin että sairaalan henkilökunta kokee että tämä on minun synnytykseni ja he ovat siellä tukenani ja turvanani, auttamassa ja tarkkailemassa ettei mikään mene pieleen, puuttumassa kun tarvetta on. Silti kätilöissäkin on ilmeisesti eroja enkä haluaisi medikalisoitunutta vanhakantaista synnytyskokemusta lääketokkurassa selälläni sairaalasängyllä vain sen takia, että minulle sattui juuri tietty kätilö. Mielestäni kaikkeen lääketieteelliseen puuttumiseen tulee olla jokin syy, jos synnytys etenee normaalisti eikä äidillä tai lapsella ole hätää, on turha puuttua tilanteeseen, millä saatetaan aiheuttaa vain lisää tarvetta lääketieteelliseen puuttumiseen. Henkilökuntaan on varmastikin hyvä luottaa, vaan ei sokeasti.

Nämä ovat tunteitani tällä hetkellä, jokainen synnytys on varmastikin erilainen, sairaalat, kätilöt ja lääkärit erilaisia, jokaisen ajatukset erilaisia, kivun kokemukset, pelot, tarpeet. Silti mielestäni on tärkeää kuunnella itseään ja tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvälle ja toivoa, että myös synnytyssalissa kuunnellaan äitiä, jotta hän olisi synnyttäjä, ei vain synnytyksen kohde. Ja kun kuuntelen itseäni juuri nyt, kuulen mielelläni kuinka kehomme toimii. En mitenkään hysteerisesti listoja tehden vaan mielenkiinnosta ja tiedonjanosta.

Ja kyllä, toki teen sen "synnytyssuunnitelman", mikä on mielestäni enemmänkin tietoa toiveistani ja ajatuksistani. Että ymmärtäisivät paremmin kuka minä olen ja kätilöiden vaihtuessa tieto menisi paremmin eteenpäin eikä samoja asioita tarvitsisi kertoa kerta toisensa jälkeen. Vaan silti synnytys on suuri ja tuntematon, vaikka kuinka siitä lukisin. Aikamoinen ihme, varsinkin lajillamme jonka keho on muovatunut niin hankalaksi synnyttää kun vertaa moneen muuhun nisäkkääseen.

Nickye
Mustetta Ihon Alla

Juuri noin. Halusinkin vain varmistaa, että liikkumavaraa löytyy mielessäsi jos sitä tarvitaan. :) Monet tarinat olen kuullut siitä miten ollaan synnytyksen jälkeen ihan solmussa tunteiden ja tuntemuksien kanssa kun asiat eivät edenneetkään niin kuin oltiin suunniteltu.

Jos olet pääkaupunkiseudulta (HUS aluetta) kannattaa kysyä mahdollisuutta mennä synnyttämään Porvooseen. Olin itse jo "varannut" paikkani, mutta heillä raja on rv 36 joten en sitten päässytkään kun poitsu tuli keskosena. Kävin siellä tutustumassa, ja ihastuin heidän äidin ja lapsen mukaiseen synnytystapaansa. Kaikki tehdään synnyttäjän ehdoilla ja mahdollisimman vähin lääketieteellisesti puuttuen. Heillä ainakin keväällä oli vielä myös todella rauhallista, sillä Naistenklinikan ja Kätilöopiston sairaalojen rempat eivät olleet vielä heitä ruuhkauttaneet niin kuin Jorville jo kävi. Moni ei tajua, että Porvookin kuuluu HUSin alueeseen, ja sinne pääsee synnyttämään pelkästään pyytämällä. Siis jos kyseessä on normaali synnytys. Jos asutte länsipuolella, kannattaa kysellä Lohjaa. Kummassakin koitetaan järjestää perhehuoneet jos sellaista haluaa, vaikka olisivat täynnäkin, ja myös uudelleensynnyttäjille. Helsingissä kun perhehuoneet ovat ilmeisesti pyyhitty kokonaan pois remonttien ajaksi.

Eerika
Bättre liv

Sitä ei toki tiedä miten sen synnytyksen sitten kokee ja millaisia tunteita käy läpi, varsinkin jos tulee komplikaatioita ja joutuu vaikkapa hätäsektioon. Mutta ainakin näin etukäteen pyrin ajattelemaan kaikkia vaihtoehtoja ja olen niitä, joita tieto rauhoittaa.

HUS:sin alueella ollaan, jotenkin lyhyt matka sairaalaan houkuttaa, mutta voisin ainakin ottaa selvää muistakin kuin lähisairaalasta. Periaatteessa valinta on tosin jo tehty (Jorvi), mutta sitä voi ilmeisesti vaihtaa. Ja sitten kun h-hetki tulee käsille niin ilmeisesti ohjaavat muualle jos jossain on täyttä. Tutustumiskäynnin voisikin kohta varata, sairaalasta osaavat varmaan sanoa onko heillä miten perhehuoneita nyt käytössä. Tosin en ole varma miten pystyisimme perhehuonetta ottamaan kun näillä näkymin ei ole ketään koiranhoitajaa :/ Voi siis olla, että mies nukkuisi kotona muutenkin.

Nickye
Mustetta Ihon Alla

Tällä hetkellä Porvoo on käsityksen mukaan kaikkein inhimillisin paikka, eli missä oikeasti kuunnellaan synnyttäjää ja ollaan mahdollisimman epäsairaalamaisia. Ja vaikka ei perhehuonetta haluaisikaan, niin tuurilla voit saada oman huoneen kuitenkin jos ei ole kiirusta siellä. Välimatkat täällä pääkaupunkiseudulla on niin lyhyitä, ja syöksysynnytykset sen verran harvinaisia (vaikka tällä hetkellä kovin esillä mediassa) varsinkin ensisynnyttäjällä, että sen takia ei varmaan tarvitse valita lähintä mahdollista sairaalaa. Mutta kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa vaikka useammassakin! Nykyään kun on oikeus valita.

Eerika
Bättre liv

Miehen on tosin hieman helpompi käydä kotona hoitamassa koirat tuosta reilun vartin päästä kuin melkein tunnin matkan päästä. Jotenkin toivoisin, että lähisairaalassakin homma pelaisi, pitää kysellä kaikkea mahdollista kun menee tutustumaan!

MapeK (Ei varmistettu)

Taisinpas olla Lauttasaaressa tuolla bebesin luennolla samaan aikaan kuin te! :) Törmäsin tänään blogiisi ja luin heti monta sivua taakse päinkin! Tämä postaus kiinnitti erityisesti huomioni, kun olin ollut infossa samoihin aikoihin ja sielläkin oli pieni vauva vanhempiensa kanssa. :)

Eerika
Bättre liv

No heipähei! Kuinkas pitkällä siellä jo ollaan raskaudessa menossa? Kiva kun löysit blogiini ja onnea loppuraskauteen!

MapeK (Ei varmistettu)

Nyt on 37+3 menossa, aika loppusuoralla siis! Kateellisena olen lukenut teidän perhevalmennuksesta, meillä kun laitettiin useimmilla kerroilla vaan video pyörimään ja se oli siinä. Tällaiset videot olisi hyvin voinut katsella kotonakin! Keneenkään muuhun pariskuntaan emme myöskään tutustuneet, mikä oli harmillista! No, enköhän minä synnytyksestä selviä näilläkin eväillä! ;)

Eerika
Bättre liv

Meilläkin pyörähti videot alussa, mutta sitten päästiinkin keskustelemaan :) Ja itse sain tunkea aktiivisena vaihtamaan numeroita, olinkin itsestäni sit tosi ylpeä kun rohkea mammakaveribongaus onnistui! Teillä on kyllä jännät ajat jo menoillaan, toivottavasti meilläkin päästään hyville viikoille ennen kun tositilanne tulee päälle. Hyvin selviät varmasti ja onhan tuota tietoutta maailma pulolllaan jos sitä haluaa lueskella :) Bebesin sivuilla oli kyllä jo tosi kattava paketti niin tietää vähän missä mennään ja siellä oli hyvä synnytystoivelistakin mistä vaan raksimaan!

MapeK (Ei varmistettu)

Ehkä olisi pitänyt itsekin olla aktiivisempi. No, jospa sitä sitten muuta kautta tutustuisi samassa tilanteessa oleviin äiteihin. Äitiysjoogassa olen muutaman kanssa jo jutellutkin! Asumme Helsingin keskustan tuntumassa joten kaikenlaisiin vauvamuskareihin ja muihin ajattelin myös osallistua. Täytyykin tuo synnytystoivelista vielä katsoa, kiitos vinkistä!

Kommentoi