Et voi ymmärtää, koska et tiedä

Ladataan...
Bättre liv

Tiedättekös sen tunteen, ettei kukaan voi ymmärtää mitä pääsi sisällä tapahtuu vaikka maailma pyörii ympärilläsi ja sinä siinä mukana? Juuri nyt, juuri tänään, rv 9+4 minä olen:

  • peloissani
  • väsynyt
  • turvonnut
  • kiukkuinen
  • itkuinen
  • poissa tästä maailmasta

Tänään olen pelkojeni lisäksi joutunut turvautumaan housunnapin jatkamiseen hiuslenksulla (kiitos vinkistä kanssablogaajat!) ja yrittänyt miettiä ettei kukaan vain huomaisi mitään. On niin vaikeaa keskittyä töihin, joulunalustouhuihin ja arjen pyörittämiseen, kun mielessä pyörii vain, että saanko minä pitää tämän pienen. Jokainen keskustelu tuntuu pahimmillaan valheelta, koska en voi kertoa oikeita ajatuksiani, jotka pyörivät raskaudessa. Kuinka säikähdin eilen ja heräsin yöllä painajaiseen, missä minut yritettiin murhata. Juoksin karkuun kunnes heräsin aivan hikisenä. Ja kuinka pelkäsin pitkin päivää, alkaisivatko vuodot. Masussa tuntui hieman jotain, tai sitten se oli vain hidas ruoansulatus. Näillä viikoilla kohdun tosin pitäisikin kasvaa, mikä voi tuntua hieman. Mutta en voi tietää mitä mikäkin tunne on, onko minulla vain vatsanväänteitä, kohdunkasvua vai onko masussa jotain vialla? Niin ja ei, älkää googlettako mitään ikinä raskauteen liittyen, päädytte aivan kammottavan pelottaville keskustelupalstoille, mistä kannattaa karata erittäin nopeasti. Ei todellakaan hyvä idea tänään!

Ei ehkä ihan paras päivä, mutta pieni on yhä kyydissä! Annathan asian pysyä näin vielä pitkään. <3 Eerika & pikku-e

peeäs. Posti vois ihan pikkasen tsempata, oli aika mieltä ylentävä reipas tunti minkä siellä vietin tänään.

Share
Ladataan...

Kommentit

phocahispida

Itselläni auttaa helposti iskevään huoleen ja hätään sen ajatteleminen, että käy, niin kuin on tarkoitettu. Joskus tulee vastaan ihan sunnattoman tuskallisia asioita, mutta etukäteen huolehtimisella niitä saattaa vain edesauttaa. 

Joskus kun ajatuksiaan ei pääse purkamaan, on hyvä, että on olemassa blogi, johon voi kirjoittaa, eikös? ;)

Apua, yksi unohtunut joulukortti pitäisi saada matkaa huomenna, innolla jonotusta vauvan kanssa odottaen.

Silkkitassu

Jyväskylän postissa on vuoro numerot mut kun 60 henkeä on ennen sua niin se lannistaa. Sain paketin kuitenkin pois sieltä vihdoin. Luulisi niiden oppivan tästä ruljanssista jotain...

Haleja ja voimia sinne! Minä odotan omaa masuasukkia ja merkkejä josko jotain tapahtuisi..

pienisisko
Spin off

Oi, minä niin kovasti aina käyn kurkkimassa tätä blogiasi ja on kummaa miten voin niin kovasti toivoa kaikkea parasta ihan vieraalle ihmiselle. Eli sinulle. 

Minusta on myös kovin tervettä, että osaat kirjoittaa tuntemuksistasi näin rehellisesti. Ainakin minulle lapsettomana ja raskautta kokemattomana se on avannut aivan uuden maailman ja sitä on hienoa ollut päästä täältä blogista kurkkimaan. 

Tässä muuten yksi kovin hieno tsemppi-/tuutulaulu pimeisiin iltoihin: 

PS. Vallilan postissa oli eilen illalla ulos asti jonot ja kaikki kolme ihanaa postitätiä ja -setää palveli hienosti. Peukut siis ainakin sinne!

Mindeka
Ma-material Girl

Mun neuvolantäti antoi ensimmäisessä neuvolassa hyvän ohjeen: Mitä tahansa mietitkin, ÄLÄ googlaa sitä tai mene lukemaan keskustelupalstoja. Pidin neuvosta kiinni ja vältyin kaikilta ilkeämielisiltä ja pelottavilta viestiketjuilta. Sen sijaan, soitin aina ystävälleni, jolla on kolme lasta tai omalle äidilleni. Ainoa kerta, kun pelästyin, oli joskus 20+ viikoilla kovan vatsakipu, josta sitten soitinkin Mehiläiseen, mutta joka paljastuikin onnekseni vain vatsapöpöksi.

Kovasti tsemppiä Eerika ja hyvää joulua!

Katie
Aika kypsä äidiksi

(Sisäistä) rauhaa ja rakkautta, Eerika! <3 Toivottavasti tänään on parempi päivä. 

Mulla oli juuri noilla sun viikoillasi myös kovasti vatsanippailuja, ja on ne pelottavia... Kaikki on kuitenkin tietääkseni yhä hyvin (nt-ultra vasta ensi viikolla). Oiskohan sulla mahdollisuutta käydä yksityisellä ultrassa rauhoittumassa, jos huoli on vieläkin kova?

Eerika
Bättre liv

Ihanaa saada tukea ja voimia täältä :) Kiitos ihanista viesteistänne. Tuntuu kuin tällä hetkellä minulla olisi mies ja blogi, joiden kautta nämä asiat pääsevät sisältäni ulos. En kyllä olisi koskaan voinut kuvitellakaan, millainen matka tämä tulisi olemaan. Pelkäsin aina synnytystä ja kuinka pärjäisimme lapsen kanssa. En koskaan sitä etten pääsisi sinne asti! 

Tänä aamuna tuli suihkun jälkeen tippa verta. Vatsassa on pieniä tuntemuksia. Olen kauhusta jäykkänä, ei hemmetti, viimeksi se alkoi pienillä tipoilla ja vatsakivuilla. Mies lähtee tänään parin päivän työreissulle joten olen aivan yksin. En tiedä yhtään mitä tehdä. Lisää tippoja ei ole vielä tullut, yritän tehdä jotenkin työni ja istua tässä rauhassa. Sain työterveyslääkärilleni soittoajan keskiviikko-iltaan, en tiedä laittaisiko hän minulle vielä toisen lähetteen ultraan. Neuvolassa eivät oikein pysty auttamaan, eihän heillä ole edes ultraa siellä. Sanovat vaan, että tiputtelu voi olla myös harmitonta ja se tulee ulos jos on tullakseen. Julkisella ei pääse ultraan kuin päivystyksen kautta ja päivystykseen pääsee vasta kun on todella hätä. Ja sitä pelkään, että ajaisin yksin kivuissa päivystykseen vaikka pitäisi päästä lenkittämään koirat.

Ehkä voisin siis varata ultran yksityiselle joka tapauksessa loppuviikkoon, maksan sen sitten itse tai saan laskun menemään työterveyteen. Mutta siihen en voi vaikuttaa millään tavalla, meneekö tämä nyt kesken vai ei. Tai jos se menee niin milloin. Kesken työpäivän, liikennekaaoksessa, yksin kotona. Kumpa saisin jostain voimia, että pieni pysyisi kunnossa ja pysyisi mukana. En pysty tähän juuri nyt, Joulun alla, yksin kotona, juuri kun olisin kertomassa ilouutista miehen perheelle. Antakaa kaiken olla hyvin, antakaa kaiken tulla kuntoon. Antakaa minulle tämä onni. Voi elämä. Tässä minä istun ja odotan, miten meidän käy.

Eerika
Bättre liv

(sorry about the Isolla kirjoitettu joulu, it must be in my dna!)

Silkkitassu

Yritä rauhoittua ja ajattele positiivisia ajatuksia! Huolehdi itsestäsi ja tee olosi mukavaksi parhaalla katsomallasi tavalla, pikkuinen pysyy mukana, uskon sen! Halauksia sinulle täältä! Olet ajatuksissa!

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3 Juuri nyt yritän vain olla itkemättä. Pienisiskon laittama biisi oli niin kaunis, että meinasi kyynelkanavat lopullisesti aueta. Kumpa voisin kertoa teille hyviä uutisia, inhoan jakaa tätä surua ja pelkoa.

Eerika
Bättre liv

Varasin perjantaille ultran heti töiden jälkeen, maksan sen sitten vaikka itse jos ei mene työterveyteen. Silloin mieskin olisi jo takaisin työreissusta. Toivon, että kaikki menee hyvin ja saadaan sitten varmistettua mitä masussa tapahtuu. Nyt vaan lepoa, lepoa ja lepoa! Ja kova yritys keskittyä töihin.

phocahispida

Jos pelko ja huoli on kova, on varmasti sen ajan ja rahan arvoista käydä ultrassa katsomassa, missä mennään.
Rauhaa ja onnellisia ajatuksia sinne!

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3

Mindeka
Ma-material Girl

Toivottavasti kyse on vaan kohdun kasvukivuista ja ihan normaalia sekin, että verta saattaa tiputella, mutta pystyn siltikin tuntemaan tuskasi ja pelkosi, joka on varmastikin ihan normaalia ja odotettuakin tässä raskaudessa, kokemasi takia.

Yritä olla mahdollisimman rento, ettet vaan stressaa ja pelkää. On ihan totta, että et itse pysty vaikuttamaan asioihin, joten yritä ottaa mahdollisimman iisisti. (Tiedän, että on mahdotonta, mutta mitä muutakaan tässä voisi sanoa?)

Phocahispidaa kompatakseni: Rauhaa ja onnellisia ajatuksia sinne!

Vierailija (Ei varmistettu)

Paljon paljon voimia ja tsemppiä sinulle, ja koko sydämestäni toivon että kaikki menee hyvin! &lt;3

Eerika
Bättre liv

Kirjoittelin juuri uudemman kirjoituksen kommenttiin. Koko päivän oli vuotamatta, mutta äsken verta holahti jonkin verran ja nyt tuntuu jo pientä kipua kohdussa. Pelätään pahinta, toivotaan ihmettä, ihmetellään mitä nyt pitäisi tehdä. Ja mietin vain, ettei tämä voi olla totta.

Kommentoi

Ladataan...