Hei me lennetään! (sumussa tai ei)

Ladataan...
Bättre liv

Takana on upeat pari päivää anoppilassa aka mummilassa pääsiäisen vietossa, edessä viimehetken pakkaamista ja valmistelua ennen huomista lentoa! Pieni on oppinut kääntymään, kikattelee ääneen mummin opettamalle huivileikille ja on muutenkin ollut yhtä hymyä läpi pitkän viikonlopun. Hesari on pistetty paussille, tehty check in lennolle, kaivettu matkalaukut varastosta ja isketty passit riviin pöydälle. Aurinko paistaa, koirat ovat päässeet ulkoilemaan sielunsa kyllyydestä, meitä on passattu hyvällä ruoalla ja meitsi on päässyt pari kertaa saunaankin. Kaikki on siis niin hyvin kuin voi ollakaan. 

Silti tämä mamman pää on yhtä sumua. Kai tämän kaiken touhuamisen ja uusien taitojen oppimisen vuoksi, kuka lie, mutta pieni on vaihtanut hyvin nukutut yöt useisiin yöimetyksiin ja äiti on pöhnääkin pöhnemmässä yritettyään ottaa uniaan takaisin aamuisin. Ajatukset ovat puolinaisia, suusta tulee vääriä sanoja eikä omaan ajatteluunsa voi enää luottaa. Tunnit juoksevat kuin minuutit, eikä meitsillä ole enää tajua milloin pienen vaippa on viimeksi vaihdettu (kun sen teki joku muu kuin minä) tai milloin viimeksi imetettiin (vaikka sen teki tasan minä!).

Tämän kaiken keskellä olen yrittänyt hoitaa matkanjohtajan tehtävät vanhaan malliin. Vaan ei se oikein ota onnistuakseen kun en oikein ole edes varma mitä kädet tekee ja silmät katsoo! Pää on niin täynnä kysymyksiä ja maailmassa niin vähän vastauksia. Kuten, oliko aivan idioottimainen ratkaisu ottaa omat vaunut mukaan? Vaikkakin kuljetuslaukussa, mikä saatiin lainaan (KIITOS!), vaan olisiko sittenkin pitänyt etsiä kevyitä matkarattaita? Sillä voi luoja miten iso se laukku onkaan kun sinne pakkaa nuo rattaat! Miten ihmeessä sen kanssa mennään yhtään missään ja miten ihmeessä se mahtuu sukulaisten autoon? Tai miksi otin niin myöhäiset lennot? Tai hotellin ilman hissiä?

Mutta onneksi kuuntelen sekä ystävääni "Oletko yrittänyt hiljentää ne ajatukset?" ja "Hyvin se menee, pienikin on niin hyväntuulinen ja helppo tapaus" sekä hieman Egotrippiä.. nyt on siis HYVÄ HETKI ja niin on myös aivan kohta! Eiköhän se mieskin sen verran minun perääni katso, että tämä sumuaivoinen mamma pääsee pois maasta ja vielä takaisinkin! Pikkuinen taitaakin olla se helpoin matkaseura tästä porukasta! Jos siis kaikki on hyvin, kuten laulussa sanotaan, täyttää pikkuinen neljä kuukautta keskiviikkona englannissa sukulaisten lussutettavana <3

Hyvä tästä tulee, 
hyvä tästä tulee,
hyvä tästä tulee!

Ja onhan se nyt aivan eri asia vaunulenkitellä englannin vehreissä puistoissa sumupäisenä kuin täällä meillä! Ihanaa viikkoa itse kullekin säädylle ja pikkuiselta iloisen hymyilevät terveiset ja pieni nauru päälle. Instagram mitä luultavammin laulaa lomallakin!

<3 Eerika & Epeliina (pian 4 kk!)

Share
Ladataan...

Kommentit

Luppakorva
VOI ELÄMÄ!

Hyvää matkaa!

Kommentoi

Ladataan...