Herkkä ja intuitiivinen?

Bättre liv

Keskusteluissani ihanan psyk. hoitajani kanssa on esiin noussut herkkä intuitioni. On ollut ihmeellistä huomata, kuinka hän on osannut nähdä ja nimetä nämä ominaisuudet minussa. Tunnen herkästi myös toisten tunnetilat ja ne usein tarttuvatkin minuun.Kun lähellä olevaa ihmistä hermostuttaa ja tunnen sen paineena rinnassani, pinnallisena hengityksenä tai omana hermostuneisuutena. Huomaan pienetkin merkit huonosta olosta, agressiosta, stressistä. Usein ihmettelen kuinka tunnetilani on yhtäkkiä muuttunut iloisesta ahdistuneeksi. Jälkikäteen voi huomata, että olen adaptoinut toisen ihmisen tunnetilan itselleni. Ihan hirveän kätevä ominaisuus silloin, kun pitää saada kontaktia muihin ihmisiin. Pystyn helposti aloittamaan keskustelun kenen kanssa tahansa ja keskustelemaan samalla intensiteetillä, innostuneesti tai rauhallisesti, ottaen huomioon hänen tunnetilansa. Mutta silloin tämä ominaisuus näyttää nurjat puolensa kun huomaan vain samaan tilaan kävelleen mieheni stressitilan haihduttavan iloni ja onneni tipotiehen. 

Löysin netistä tietoa herkistä ihmisistä, perustuen Elaine N. Aron ja Sylvi-Sanni Mannisen tutkimuksiin: "Aronia mukaillen saadaan herkkien ihmisten tai herkän ihmistyypin määritelmäksi: Herkkä, sensitiivinen ihminen on erityisen herkkiä ympäristölleen ja sen aistiärsykkeille. Hän tekee poikkeuksellisen hienovaraisia havaintoja ja käsittelee niitä syvällisellä tavalla, osittain tiedostamattomasti tai puolitietoisesti. Herkkyyden perusta on hermojärjestelmän herkkyydessä. Se on synnynnäinen ominaisuus, joka on yhtä yleinen miehillä ja naisilla.

Hermojärjestelmän herkkyys ilmenee esimerkiksi herkästi kohoavina stressihormonitasoina. Stressiherkkyyteen vaikuttavat monet tekijät, ja herkkäkin ihminen voi olla monin tavoin hyvä stressinsäätelijä. Herkät ihmiset tarvitsevat kuitenkin hiljaisempia ja ilmapiiriltäänkin harmonisempia ympäristöjä kuin useimmat ihmiset ja lisäksi ajoittaista yksinoloa, jotta eivät kuormittuisi liikaa. Aron on todennut, että monissa vanhoissa kulttuureissa herkät ihmiset näyttävät olleen arvostettuja filosofeina, parantajina, unien tulkitsijoina ja muina ”valloittajakuninkaiden” ”kuninkaallisina neuvonantajina”. Sen sijaan nyky-yhteiskunnissa herkät ihmiset näyttävät Aronin mukaan jäävän tai jättäytyvän liian helposti sivuun. Sekä Aron että Manninen ovat todenneet, että yhteiskunnan tasapainoisen toiminnan ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta tarvitaan molempia ihmistyyppejä." (Lähde: http://paivila.vuodatus.net/lue/2012/08/herkista-ihmisista-ihmistyyppina)

Aika mielenkiintoista, itse koen ainakin aistivani herkästi ympäristöni ja sen ärsykkeet, vaikken ole varma kuinka määrittelisin itse itseni. Entä kuinka sitten pitää kiinni itsestään, erottaa omat tunnetilat muiden tunnetiloista? Tiedostaa missä raja menee ja saada hyvä olonsa pysymään ympäristöstä huolimatta? Pitkä tie lähtee tiedostamisesta, toivon että pystyn vielä pitämään kiinni onnestani ilman että tarvitsee ihan erakoksi ryhtyä tai pysyä iloisten hippien ympäröimänä. Onneksi on paikkoja, joiden mielenrauha saa ihan rauhassa tarttua itseeni. Kuten luonnossa käveleminen ja joogasali. Auringonpaiste ja veden liplatus. Koirien kanssa leikkiminen. Vaikeinta on, ettei muita voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi auttaa heitä ahdistuksessa ja stressissä. Ei ainakaan jos he eivät itse sitä tietä valitse. Voi vain keskittyä itseensä ja toivoa että joku päivä muiden tunnetilat eivät enää pääse enää tarttumaan, voin vain huomata ja tiedostaa ne ja jatkaa omaa eloani.

Mutta en murehdi! Ihan varmasti olen jo matkalla sinne, sillä työpäivät ovat olleet iloisempia ja rauhallisempia, samoin iltani onnellisempia. On uskomatonta kokea iloisia aamuja, päiviä ja iltoja. Lauleskella koirille, vastata iloisesti puhelimeen. Olen ollut lähiviikkoina uskomattoman onnellinen. Olen huojentunut ja toiveikas, mutta silti onnellinen juuri tästä hetkestä mitä elän. Juuri nyt matkalla ystävien luokse auringon paistaessa autoon. Haettiin evääksi jäätelöt ja tuntui ihan kesältä. Pääsen lulluttamaan pientä vauvaystävää ja viettämään ihanaa aikaa kavereiden luona, poissa kaupungin kiireistä.

Tiedättekös, elämä on oikeasti aika ihanaa!

Aivan uskomattoman ihanaa viikonloppua! Elämä on niin ihanaa, etten ole oikein ehtinyt kirjoitella, mutta ei se haittaa, kirjoittelen pian taas kun hetki tuntuu oikealta. <3 Eerika

Share

Kommentit

con alma (Ei varmistettu)

Voi kuinka teit päivästäni kauniin. Kiitos kirjoituksestasi, olet ihana, herkkä sielukas ihminen.
Löysin sinusta palan itseäni, eli en ole niin yksin herkkyyteni kanssa. Sydämen ja sielun rauhaa jokaiseen hetkeesi:-)

Eerika
Bättre liv

Ihana kommentti, kiitos myös sinulle :) Kommentti tähän viestiin olikin taas hyvä muistutus keskittyä miettimään mitkä tunteet ovat omiani ja mitkä minuun tarttuvat muilta. Niinpä tämän maanantain aamupalaverin ajan hymyilin sisäisesti ja hengitin syvään onnea masuasukistani muiden kiihtyessä, stressatessa ja keskittyessä negatiiviseen. Kiitos vielä ja rauhallisia hetkiä!

hannis

Tulipa hyvä mieli tästä,ihanasti kirjoitit:)itsekin miettinyt samaa aihetta

intuitiivinen (Ei varmistettu)

Lähdin googlaamaan 'liian intuitiivinen' ja löysin blogisi. On isänpäivä, joka lähti heti alusta päin prenkkulaa. Annoin lahjat tytöiltä ja aistin välittömästi miehen tunnetiloissa muutoksen huonompaan. Samaistun siihen, menen sekaisin, ahdistaa. Kysyn onko jokin vialla ja vastaus on tottakai että ei ole. Noin tunnin kärvistelyn ja lopulta itkuni jälkeen otan asian uudelleen puheeksi ja selviää mieheni pettyneen lahjojen antotapaan.. Miten olet oppinut erottamaan muiden tunnetilat omistasi? Kahden alle 3v lapsen äitinä oma intuitiivisuuteni on räjähtänyt käsiin, sillä allergisista refluksista kärsivien tyttöjen kanssa on pakko lukea jatkuvasti sanattomia viestejä. Tuntuu, että omat voimavarat hupenevat kun tuntee toisten , stressin, tuskan, kivun ja levottomuuden kuin ne olisi omia. Kanssakäyminen ihmisten kanssa hankaloituu päivä päivältä. Tunnen ja tiedän heti jos minulle ei olla rehellisiä joka on yhtä kuin valehtelua. Siitä tunteesta on todella vaikea päästä yli. Miten itse onnistut siinä?

Eerika
Bättre liv

Kuulostaa juurikin sellaiselta säädöltä mitä meilläkin usein kohdataan. Sitä on itse ihan solmussa ja sekaisin ahdistuksessaan ihan vaikka sen takia, että miehen mieltä painaa jokin työjuttu ja hän on poissaoleva. Tässä pikkuvauva-arjessa ei ole riittävästi energiaa, joten tällä hetkellä en onnistu tunnetilojen blokkaamisessa oikein millään. Mitä levänneempi ja tasapainoisempi olen itse, sen paremmin hallitsen myös tunteeni ja pystyn tunnistamaan mitkä ovat omiani ja mitkä läheisiltä imettyjä.

Töissä osasin ennakoida tietyt ahdistavat tilanteet kuten palaverit tiettyjen ihmisten kanssa ja tein hengitysharjoituksia (pallea-/syvähengitystä) ja kävin mielikuvissani ihanissa hetkissä (rannalla katsoen kaunista maisemaa, tuntien auringon lämmön, aallot jaloissani, haistaessani meren tuoksun). Näin sain pidettyä itseni erillään muiden touhotuksesta. Ajattelin myös, että nämä ovat teidän juttuja, eikä minun tarvitse lähteä näihin mukaan.

Yhtäkkiset tilanteet väsyneenä kotona oman puolison kanssa sen sijaan ovat aika heikosti ennakoitavissa ja hallittavissa joten siinä lähtee helposti tilanteeseen mukaan. Myös lapsen ahdistus on kieltämättä aivan älyttömän vaikeaa kestää. Meidän tyttö on ainakin vielä ollut perusterve, mutta esim. pienen itkiessä ja huutaessa yritän keskittyä laulamaan rauhallista laulua, juttelemaan, silittämään toista ym. jolloin keskityn siihen ja sanomaan "ei ole mitään hätää, sinulla on vaan kipeä olo/väsy/nälkä, äiti tietää". Se ehkä hieman helpottaa tilannetta verrattuna siihen, että olisin vain hiljaa ja yrittäisin taistella lapsen kanssa. On myös aikamoinen vahvuus tuntea lapsen tunnetiloja ja pystyä lukemaan mistä milloinkin kiikastaa, luulenpa että siitä on myös hyötyä varsinkin tällaisen vielä puhumattoman kanssa kuten meillä. 

Seuraavanlaisia vinkkejä olen toisen tunnetilalta suojautumiseen olen saanut: 

  • ​Kuvittele suojakilpi itsesi ja toisen väliin tai suojakupla ympärillesi minkä läpi mikään negatiivinen ei pääse
  • Maadoita itsesi koskemalla seinää, pöytää tms. ja ohjaa energiasi siihen
  • Hengitysharjoitukset, palleahengitys (rauhallinen syvähengitys vatsaan asti). Vedä rauhaa keuhkojen kautta sitään, poista uloshengityksellä kaikki turha energia.
  • Olen myös itse tehnyt joogasta tuttua hengitysharjoitusta, missä kuvittelen itseni valoon mitä hengitän hitaasti sisään ja ulos.
  • Sano mielessäsi MINÄ OLEN, palaa omille juurillesi ja pois toisten omista emootioista ja omistaan. Olet juuri tässä ja nyt.
  • Voit pysyä hetkessä ja katkaista ahdistusta myös vetäytymällä tilanteesta, liikkumalla, keskittymällä katsomaan/koskemaan jotain, lukemalla, tekemällä jotain, ilmaisemalla tunteesi, positiivisella sisäisellä puheella..

Tsemppiä, toivottavasti saat myös omaa aikaa ja ladattua akkujasi esim. luonnossa, liikkuen tai taiteiden parissa niin että jaksat paremmin. Itsessäni huomaan älyttömän eron kun saan käydä kävelyllä meren rannalla, rauhallisessa joogassa tai ihmettelemässä metsäpolulla luonnon kauneutta. Myös tasainen verensokeri on meitsillä kaiken a ja o eli hyvä syöminen ja omasta hyvinvoinnistaan muutenkin huolenpitäminen auttaa antamaan hyvän pohjan myös tälle tunnetyöskentelylle! 

Rauhallista Joulun odotusta <3 Eerika

Kommentoi