Huhhuh kun väsyttää

Bättre liv

Siis huhhuh. Viimeisimmästä postauksesta on jo viikko. Aivoissa on pyörähtänyt postausten aiheita ja ajatuksia, jotka ovat hetken päästä lässähtäneet väsyneeksi mössöksi enkä muutenkaan ole ehtinyt koneen äärelle aikoihin. Imettäessä on tosin tullut lueskeltua muiden blogeja puhelimella tai pädillä, mutta eipä siinä paljoa postauksiksi olla samalla muututtu. Muutenkin ilo, energia ja toimeliaisuus tuntuvat kadonneen ruumiistani johonkin mystiseen aukkoon, samaa mihin oma aika ja elämänhallintakin. Harmittaa olla tällainen väsynyt, kipuileva ja kiukkuinen äiti! Kun pää ei toimi ja kroppakin prakaa. Ja kotona kuuluu vain "mutta kun olen vaan niin väsynyt" sekä tietenkin kiukkuilua.

Pienen unirytmi hakee hakemistaan ja meidän päivärytmi vaan etenee etenemistään. Herätäänköhän me kohta illalla ja nukutaan aamulla? Tällä hetkellä pitkille yöunielle mennään vasta puolen yön jälkeen, eilen vasta yhden tienoilla aikamoisen pukluepisodin vuoksi. Aamuherääminen on siirtynyt yhdeksästä tuonne kymmeneen-yhteentoista. Välillä pieni tosin nukkuu yhtäsoittoa tuonne aamuseitsemään-kahdeksaan ennen ensimmäistä imetystä, välillä taas kaipaa evästä myös neljän aikaan. Vaikken koskaan olisi uskonut sanovani näin, uskon että minulle tekisi hyvää päästä vähän aikaisemmin nukkumaan ja heräämään. Tiedän, että osa herää öisin tunnin välein vauvaa hoitamaan ja toisen pieni herää joka aamu viideltä. Silti minäkin olen väsynyt!

Katsotaan nyt, auttaisiko rytmin mahdollinen tasoittuminen minuakin nukkumaan paremmin. Nyt kai kevyen unen vaiheeni ovat vielä tiheämmän heräilyn rytmissä kun huomaan itse heräileväni kolmen-neljän maissa vaikka baby nukkuukin. Tai ehkä tässä kahden kuukauden kohdalla vaan tulee kohtuu hyvinkin nukkuvalla mammallakin se raja vastaan, jolloin olisi i-h-a-n-a-a saada nukkua edes yksi täysi yö ilman herätyksiä! Tähän väsymykseen kun ei tunnu auttavan edes viikonloppuiset aamu-unien jatkamiset ja sohvalla köllöttelyt. Epäilin jo flunssaa vetämättömän ja kipuilevan oloni syyksi, mutta muita oireita ei ole näkynyt. Ihan älytöntä kun alan jo perumaan niitä kivoja menoja kun en vaan jaksa. Vaikea sitä iloa ja energiaa on repiä neljän seinän sisällä mököttäessä.

Aina rotavirusrokotteen saamisesta asti pieni on myös puklannut kaaressa koko sisuksensa ulos joka- tai jokatoinen ilta. Milloin sohvalle, milloin sängylle ja tietty itsensä ja kaikkien muidenkin päälle. Sitä on tullut kaaressa, sitä on tullut nenästä, sitä on tullut monessa erässä ja se on säikäyttänyt pienen aivan totaalisesti (puhumattakaan meistä). Rokotuksesta on jo kolme viikkoa, mutta voiko tämä vieläkin olla siitä? Tätä ennen pieni ei puklannut käytännössä koskaan ja harvoin tarvitsi edes röyhtäytystä. Ei tullut ilmaa, ei tullut pukluja ja kaikki oli hyvin.

Jostain syystä tätä tapahtuu vain illalla, jolloin pieni tankkaa masuaan mahdollisimman täyteen yötä varten. Imee siis hieman pidempään rintaa kuin päivällä. Ollaan pyritty siihen, että väsymysitkuihin ei vastata tissillä ja että illallakin syömisvälit olisivat järkevät. Silti taas eilen kesken ihan tavallisen imetyksen tuli pieneltä desitolkulla maitoja sängylle ja no, joka paikkaan. Toivotaan ettei tässä olisi kyse mistään ihmeemmästä ja että nämä mysteerityhjennykset katoaisivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin!

Pientä ei ole hoitanut vielä kukaan muu kuin me kaksi. Kun turvaverkkoa ei käytännössä ole, siinä käy juurikin näin. Toisaalta ei ole edes tullut mieleen, että joku muu hoitaisi pientä. Kirjoittelin jo aiemmin ennaltaehkäisevästä perhetyöstä ja meille myönnettiinkin palveluseteleitä, joiden avulla voin tilata kotiin hoitajan haluamastani listatusta yrityksestä. Palvelusetelit ovat voimassa 3 kk joten näitä pitäisi nyt alkaa käyttämään. Vaikka sain kuin sainkin pyydettyä apua, tuntuu nyt todella vaikealle ottaa sitä vastaan.

Olen karttanut puhelua yritykseen sillä en vaan tiedä miten homma parhaiten toimisi. Aamupäivällä, päivällä, iltapäivällä vai illalla? Miehen työreissupäivinä varmaan aamulla ja illalla? Menisinkö jonnekin ottamaan omaa aikaa vai pyytäisinkö hoitajaa vaunulenkille ja lepäisin itse kotona? Pitäisikö meidän viettää miehen kanssa aikaa myös ihan kahdestaan? Miten saisin parhaiten ladattua akkujani? Pitäisikö saada pumpattua varastoon vai olenko niin lähellä, että hoidan imetykset hoitajan ollessa paikalla? Entä jos tilaan hoitajan tunniksi ja pieni päättääkin imeä tunnin? Vieraan ihmisen tuominen kotiimme ja vielä hoitamaan lastamme tuntuu jotenkin niin isolta asialta, että tunnun jäävän näihin pieniin käytännön seikkoihin kiinni. Miten vaikeaa voikaan olla ottaa apua vastaan?

Tuntuu jotenkin, että avun saaminenkin on omalla kontollani. Ihan jo mieheltäkin. Pitäisi ensiksi saada pumpattua maitoa, sitten keksittyä että milloin sitä apua tarvitsee ja miten. On vaan niin paljon helpompaa antaa ajan kulua ja rämpiä eteenpäin just näin. Kumpa joku vaan sanoisi, että nyt tehdään näin että sinä menet tuonne ja minä hoidan tämän ja sillä siisti. Huoh, nimittäin näillä aivoilla ei paljoa tee! Toivottavasti pian tällä kropalla kuitenkin, sillä tänään pääsin vihdoin fyssarin käsittelyyn joten ehkä nämä kivut ja säryt siirtyvät hiljalleen taka-alalle ja antavat minun toimia paremmin. Ehkä tuon päänkin kun säryt ovat poissa tieltä? 

Mutta nyt äkkiä sängyn pohjalle lepäämään ennen kuin pieni herää! Se pieni joka nykyään höpöttelee, katsoo innoissaan peilejä, tapetteja, leluja ja koiria ja on päivä päivältä jäntevämpi touhutapaus! Hyvä että joku täällä on ilopilleri <3

<3 Eerika & Epeliina

Share

Kommentit

Eerika
Bättre liv

Syön vitamiini- ja hivenainelisiä monipuolisen ruokavalion lisäksi. Tosin nyt olen napsinut vähän liikaa makeaa, en mitenkään pussikaupalla mutta muutama keksi ja kourallinen karkkeja päivässä.. jotenkin tämä väsy saa hakeutumaan makean äärelle? Nestettä saatan saada liian vähän, koskaan ei tunnu saavan juotua riittävästi vaikka kuinka vettä kiskoo menemään.  

Tuo hormonien tasoittuminen saattaisi selittää osan, nimittäin juuri sen miten tämä väsy tulee nyt vaikka kokoajanhan tässä ollaan vajailla unilla menty. Toisaalta ulkoilu, touhuilu ja ihmisten näkeminen piristää, mutta toisaalta sitäkään ei aina meinaa jaksaa. Ja toisaalta kotona lepäily auttaa, mutta toisaalta kotona saattaa vaan mennä mieli enemmän maahan väsymyksen lisäksi. Sopivaa kompromissia etsimässä?

Toivotaan helpotusta, kiitos :D

Tahiti

Tsemppiä sinne! toivottavasti menee pian ohi väsymys sielläkin. Itselleni tuli ainakin ristiäisten jälkeen kunnon stressinpurkausväsymys ja hokasin vasta jälkikäteen että väsymys johtui siitä että niitäkin oli onnistunut jännäämään hirmuisesti.. Nyt kun vauva on 4kk niin tajuaa myös kuinka sumussa ekat pari kk mös meni uuteen arkeen ja pikkuiseen totutellessa. Suosittelen pitämään kunnon laiskottelu kotipäiviä kun siltä tuntuu :)

Eerika
Bättre liv

Hmm.. tarkoittaako tämä sitä että 4 kk kohdilla helpottaa? :) Yritän vaihdella piristävien touhupäivien ja laiskottelupäivien välillä.. tänään oli se piristävä touhupäivä ja mieli oli ihan pilvissä, kunnes kotiin tullessa pieni ei jäänytkään vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, koirat vikisivät, pieni huusi ja minä itkin että pliiiiis. No, onneksi pieni nukahti saatuaan maitoa ja ne koiratkin rauhoittuivat. Ja kaikki on taas hyvin, paitsi että äitiä väsyttää enkä osaa vieläkään nukkua päikkäreitä :( No, sain sentään soitettua hoivapalveluun ja ensi viikolla tulee ensimmäistä kertaa hoitaja käymään. Siitä se sitten lähtee! On jo valmiiksi huono omatunto, mahdotonta tämä äidin syyllisyys!

Tahiti

heh tuo väsymys katoaa kun lapsi 4kk oli hieman väärin kirjoitettu :D lähinnä tarkoitin sillä että itselläni ainakin meni se reilu 2kk kun totuin koko vauvaan ja äitinä oloon ja unirytmiin ym ym.. Vaikka lapsi oli kauan ja hartaasti odotettu niin ei siihen uuteen äidinrooliin niin vain heti tottunutkaan x)

Silkkitassu

Ei väsymys helpota meillä ainakaan 5kk kohdalla. Vaikka pikkuinen nukkuu melko hyvin. Ja itse yritän jaksaa töissä neljänä päivänä viikossa.

Ilsaaa (Ei varmistettu)

Meillä väsymys otti spurtteja eestaas, välillä helpotti ja välillä paheni. Parin kuukauden iässä oli helppo vaihe, kun yöt alkoivat mennä rutiinilla ja herätyksiä oli ehkä 1-2. Tosin päivisin kaiffari suostuikin nukkumaan ainoastaan kannettuna, että se niistä äidin lepohetkistä. Sitten 4-5 kuukauden iässä iski helvetillinen vaihe, kun aiemmat unikonstit eivät enää toimineetkaan. Päiväunet nukuttiin edelleen kantovälineessä, mutta öisinkään ei saanut enää levättyä. Tyyppi heräili yöllä tunnin välein ja heräsi "aamuun" viiden-kuuden aikoihin. Pienen suvantokauden jälkeen yöt hajosivat puolen vuoden iässä taas tankkailuksi parin tunnin välein, minkä ratkaisi lopulta vasta 8 kuukauden iässä yövieroitus. Siihenkin meni niiden kuuluisan muutaman yön sijaan kokonainen kuukausi. Nyt mukelo nukkuu yönsä heräämättä (kop kop!) ja päiväunillekin sammahtaa kuin nappia painamalla. Mutta täytyy sanoa, että hikeä ja kyyneleitä se on vaatinut. Tsemppiä siis kaikkeen tulevaan! Ja täytyy sanoa, että edelläkuvatusta taipaleesta johtuen vauvakuume ei ole ainakaan toistaiseksi uusiutunut ;) Joka ilta tuntuu vaan pieneltä ihmeeltä, kun lapsi menee omaan sänkyynsä omassa huoneessaan tyytyväisenä nukkumaan, ja seuraavan kerran sieltä kuuluu puhetta vasta aamulla :D

potilas (Ei varmistettu) http://tummaaylapilvea.blogspot.fi/

Voimia kovasti. Kuopuksen kohdalla elämä alkoi hieman helpottaa kolmen kuukauden kohdalla, kuten neuvolatäti oli sanonutkin. Esikoisen kohdalla luultavasti myös, en muista enää tarkasti. Mutta kokonaisuudessaan koko vauvavuosi on yhtä hulabaloota ja vuoristorataa. Ensimmäisen vuoden jälkeen alkaa helpottaa. Ota ihmeessä apua vastaan ja hae sitä. Se ei tee sinusta huonoa äitiä, päinvastoin. Itselleni oli tosi hankalaa ottaa perhetyöntekijää meille ja jännitin hänen ensimmäistä vierailuaan tosi paljon. Olen kantanut siitä myös paljon syyllisyyttä. Nykyään perhetyöntekijä on kuitenkin tärkeä tukipilari elämässäni ja hän tuntuu melkein ystävältä. Suosittelen. :) Kaikkeahyvää päiviisi.

Blueberrymommy

Huuhhuh myös täältä! Me mennään näköjään niin samoissa fiiliksissä koko ajan - johtuukohan oikeasti siitä että meidän vauvat on niin samanikäisiä?? :) Vai jostain muusta...

Joka tapauksessa, väsy on täälläkin ja olo kuin nuorallatanssijalla - koko ajan mietityttää, entä jos tää meneekin vielä vaikeemmaksi (yöt esimerkiksi), miten jaksan?! Kun nytkään ei meinaa jaksaa. Kerropa sitten miten sen perhetyöntekijän kanssa meni!

Tsemppiä <3

1llen (Ei varmistettu)

Olen itsekin todella huono antamaan poikaani hoitoon. Syksyllä tuli pakko sauma, koska aloin suorittamaan opintojani uudelleen. Syksy meni kipuillessa hoito järjestelyiden kanssa. Nyt kaksi kuukautta enemmän ja vähemmän intensiivisen hoitorumban jälkeen voin sanoa että kannattaa. Se opiskelu tuntui juuri siltä omalta ajalta! Sai olla aikuisten kanssa ja jutella josatin ihan muusta kuin imetyksestä, valvomisesta, parisuhteen ongelmista joita lapsia tuo jne. Heittäisin siis ihan ajatuksena, että tee kaikkia jos mahdollista. Käy vaikka uimassa/salilla/joogassa ja anna tyttö hoitajalle. Käy vaikka miehen kanssa syömässä/leffas/mitä lie. Ota hoitaja kotiin vaikka miehen poissa ollessa ja käy kaupassa ihan yksin rauhassa. Se on todella vaikeaa, mutta jos mahdollista niin voisitko ajatella antaa hoitajan vaikka ensin tutustella teidän elämään/rytmiin? Ja maitoahan voi pumppailla varastoon muutenkin vaan ettei sitten lähtiessä tarvii paniikissa alkaa lypsylle. Kyllähän ne hoitajatkin osaavat lie ehdotella jotain tekemistä. Tsemppiä (:

Nintin (Ei varmistettu)

Kanssavalvoja täällä! Ja huhhuh, onneksi vähän helpottaa se tieto, etten ole ainoa väsypallo. Piti kommentoida tuota oksentelua, että meillä poika sai rotan myös kolme viikkoa sitten ja sen jälkeen on alkanut ihanainen puklausfestivaali. Ennen rokotetta poika siis puklasi tosi harvoin, mutta nyt melkein joka kerta syönnin päälle ja vähän joka välissä. Äsken saatiin yökkärit vaihdettua päivätamineisiin, ja pikkutyyppi ehti ykätä ensin nakuna hoitoalustalle ja sitten heti uusille vaatteilleen. Huoh. Kuolalappu on auttanut jonkin verran, niin ei tarvitse vaatteita vaihtaa kuin 2-3 kertaa päivässä. Onneksi olen hommannut PALJON vaatteita. :D

Kommentoi