Huojentava neuvolakäynti ja lähenevä äitiysloma

Ladataan...
Bättre liv

Huojentunut olo. Olin jotenkin pelännyt tämän päiväistä neuvolaa ja neuvolalääkärin tarkastusta. Pelkäsin, että joko joudun puolikuntoisena vielä viikoksi töihin ja supistukset pahenee tai vaihtoehtoisesti kohdunsuu olisi alkanut jo kovasti aukeamaan ja minut komennettaisiin täyteen vuodelepoon. Kumpikaan ääripää ei onneksi tänään käynyt toteen, kaikki on hyvin mutta supistukset jatkuvat joten töihin ei ole asiaa. Käyn siis tällä viikolla vaan hyvästelemässä työpisteeni, työtoverini ja työpaikkani. Bittersweet. Lauantaina kuitenkin juhlitaan, sillä silloin alkaa virallisesti elämäni ensimmäinen äitiysloma!

Neuvolan mitat rv 34+1 (suluissa rv 32+1 ellei muuta mainita)

Paino: 69,4 kg (68,8 kg )
Painon muutos: +300 /vko (+646/vko)
Verenpaine: 115/76 (122/75)
B-Hb:  116 (117 mitattu 29+5)
U-Prot: - (-)
U-Gluk: - (-)
Kohdunpohjan korkeus: 34 (31,5)
Lapsiveden määrä: Normaali (N)
Sydämensyke: D+ 140 (145)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: raivotarjonta

Kohdunsuu: kiinteä, kiinni, pituus noin 3 cm (rv 31+5 mitattu 4 cm)

Kävin siis aluksi hoitajalla ja sen jälkeen vielä lääkärillä, joka tarkasti kohdunsuun tilanteen ja kirjoitti sairaslomaa. Kun viikkoja on jo näin hyvin kasassa eikä supistelu ole tehnyt ihmeempiä muutoksia kohdunsuulle (oli kuulemma pientä muutosta, sopivasti kuitenkin näille viikoille) ei tarvitse olla mitenkään huolissaan. Voin liikkua omien tuntemusteni mukaan. Ehkä siis uskaltaudun päivittäin edes pienille happihyppelyille? Supistuksia kuitenkin tulee herkästi jo keittiössä käydessä ja onhan siinä vähän inhottava olo kun vatsaa kiristää ja hengittäminenkin on hankalampaa, mutta onneksi ne rauhoittuvat nykyään levolla. Jotain pientä siis ajattelin touhuta joka päivä voinnin mukaan jotta pysyn pirteänä ja muuten jatkan samaan malliin lepäillen.

Mies oli tällä kertaa mukana, näkipähän vähän millaista neuvolatouhu on vaikkei hänellä sinänsä mitään virkaa siellä ollut. Minulle oli kuitenkin tärkeää, että hän oli nyt mukana kun jotenkin vähän jännitti kaikki näiden supistusten takia. Kysyttäessä miehen kommentti neuvolakäynnistä oli "tätimäistä touhuahan se oli". Jahas :) Hoitaja antoi minulle influenssa-rokotteen käynnin yhteydessä, vähän kirpaisi ja nytkin kirvelee vasuria käyttäessä hieman. Mies päätti jättää rokotteen ainakin näillä näkymin väliin, mikäs siinä, kunhan ei pientä tartuta! Toisaalta minulle annettu rokote antanee suojaa myös pienelle jatkossa. Vaikka tunnen oloni mammutiksi, oli painon nousu kuitenkin kuulemma maltillista. Minulla vaan on kovin vähän korkeussuunnassa masulle tilaa joten vatsa on jo mahdottoman ylhäällä ja painaa palleaa ja keuhkoja. Masu ei myöskään mahdu kasvamaan muihin suuntiin kuin eteen, mikä selittänee kohdunpohjan korkeuden nousun keskikäyrältä yläkäyrille.

Kuulosti kyllä lupaavalle, että pienen laskeutuessa myös paine vatsan yläosassa vähenisi ja hengittäminen voisi helpottaa. Hoitaja myöskin mainitsi, että usein supistelut rauhoittuvat ja olo saattaa olla oikein hyväkin loppuviikoilla ennen kuin synnytys lopulta käynnistyy. Ja että varhaisen synnytyksen lisäksi voisi olla hyvä ottaa huomioon, että pieni saattaa hyvin mennä myös yliaikaiseksi.. tai ainakin tulla vasta hieman lasketun ajan jälkeen. Itse toivoisin niin kovasti, että pieni tulisi lasketun ajan korvilla, juuri ennen Joulua. Olisi ihanaa tuoda koko perhe Jouluiseen kotiin ja nauttia yhdessä aivan erilaisista joulunpyhistä.

Vaikka jo sanoinkin, että mahdottomin innostus vauvatavaroiden laitosta ehti laantua, ei kodinlaittoinnostus ole ottanut lainkaan laantuakseen. Sitä kun pari viikkoa katsoo sohvalta, kuinka kasvit tarvitsisivat kunnon ruukkuja, on isänpäiväretki Plantageniin aika poikaa. Mukaan lähti kolme isoa valkoista ruukkua peikonlehdelle ja kahdelle muulle kasville. Näihin ostettiin myös ihania valkoisia koristekiviä, jättimäiset ruukut vaikuttavat nyt ehkä hieman sirommille isojen kivien kera. Tai ainakin siistimmille! Samalla löytyi myös muutama kasvi parvekkeelle, mikä saatiinkin talvikuntoon, enää jouluvalot ja avot! Tulppaanit olivat myös tarjouksessa, ostimme niin valkoisia kuin valkoisia hennolla vaaleanpunaisella sisuksellakin. Pari säkillistä multaa, tuikkuja ja yksi kuusenkoriste. Kyllä nyt kotona vihertää! Sain tehtyä puolet istutuksista eilen keittiön pöydän ääressä, jatkoa pukkaa kun alkaa armottomasti touhuttamaan. Juuri nyt voin kuitenkin nauttia avautuvista tulppaaneista auringonpaisteessa ja kodin vihreydestä!

Kun minä nuukahdin istuttamisen ja maittavan illallisen jälkeen sohvalle, alkoi miestäni puolestaan touhutttaa. Vihdoin joku kävi läpi työhuoneen, eteisen ja kylppärin kaapit ja kaikki ne laatikot täynnä kaikenmoista roipetta ja remonttikamaa. Aikamoinen homma siinä näyttikin olevan, mikä jatkui iltakymmeneen asti non-stop. Mutta nyt on tilaa! Ja vietävää kierrätyskeskukselle! 

Tiedossa on vielä tällä viikolla perhevalmennuksen Parista perheeksi -ilta, ensi viikolla tutustuminen synnytyssairaalaan ja seuraavalla lääkärin synnytystapa-arvio. Tämän jälkeen käynkin sitten viikon välein hoitajalla loppuraskauden ajan. Hyvä että joka viikko on jotain niin pysyy ehkä ajantajukin mukana tässä kotona oleskelussa. Toivottavasti olo tästä pian helpottaisi ja pääsisin edes hieman enemmän liikkumaan ja ulkoilemaan. Raikas ulkoilma tuntuu vaan niin hyvälle! Kotona on myös vielä hieman puuhasteltavaa ja muutamia pieniä tarvikkeitakin odotellaan saapuvaksi. Vauvanvaatteet voisi myös pestä ja tämän jälkeen viikata takaisin lipastoon. Ihan toimettomaksi tässä ei siis jäädä vaikka isoimmat jutut ovatkin jo pienelle valmiina. Me ei kuitenkaan taideta vielä olla, joten hyvä vaan jos pysyy masussa vielä ainakin kuukauden päivät (ja mahtuukin mielellään sinne, äidin huomio).

Ihanaa uutta viikkoa, nautitaan auringonvalosta kun sitä vielä saadaan!

<3 Eerika & Epeliina (rv 34+1)

Share

Kommentit

Milleri (Ei varmistettu)

Hei Eerika. Olen lukenut blogiasi jo pitkään ja seurannut kuulumisiasi välillä tippa linssissäkin. Viimeisimmät postauksesi sairaslomalta tuovat minulle nyt ihan uudenlaista lohtua kun kuulin tänään lääkärissä että nyt rv 20+3 kohdunkaula on niin paljon lyhentynyt, että sain loppuvuoden sairaslomaa ja vielä vuodelevossa. Ei saa koiraakaan ulkoiluttaa! Yritän nyt imeä ja omaksua sitä positiivisuutta mitä sinulta välittyy tämän blogin kautta. Kiitos siis siitä. Tällä hetkellä olo on vielä aika lohduton, mutta ehkä se tästä, vauva kuitenkin on terve ja voi hyvin. Ja sehän on tärkeintä.

Eerika
Bättre liv

Hei, ihana kuulla kuulumisia ruudun siltä puolen! Täälläkin kyllä turhaudutaan, pelätään ja huolestutaan.. mutta yritetään pitää myös elämän positiivisista puolista, iloista ja toivosta kovasti kiinni jottei vaivuttaisi synkkyyteen! Toivottavasti siellä pieni pysyy masussa vielä pitkään eikä tarvetta sairaalaan siirtymiselle olisi. Kotilepo on kuitenkin varmasti paljon mukavampaa kuin vuodelepo sairaalassa osastolla. Toivottavasti saat piristystä vaikkapa kyläilevistä kavereista, hyvistä leffoista tai ihan mistä vaan mistä tykkäät ja mitä voi vuodelevossa harrastaa :) Voin kyllä suositella piristysruiskeiden sopimista pitkin viikkoa, jotta aika tuntuisi menevän nopeammin ja aina olisi jotain odotettavaa.

Tuo koirien ulkoiluttaminen on kyllä sellainen asia mikä itseäni ahdistaa, mies raukka joutuu käyttämään niitä lenkillä alvariinsa töiden, kaupassa käynnin ja muun lisäksi ja itse lepään enkä voi auttaa. Koiratkin pääsevät aivan liian lyhyille ja tylsille hihnalenkeille kun ihan kaikkeen ei mieskään pysty ja tästä tietty seuraa hirmu huono omatunto minulle. Tosin nyt olo on ollut jo sen verran parempi, viikkoja on jo niin hyvin ja kohdunkaulan tilanne on niin hyvä, että uskallan vähän touhutakin oman olon mukaan. Ehkä siis vielä on toivoa pienistä kävelylenkeistäkin? 

Onneksi raskausaika on kuitenkin niin lyhyt ja babyn tullessa taloon voi hiljalleen taas mennä vaunulenkeille ja liikkeelle oman voinnin mukaan :) Kevättalven kirpakat pakkaspäivät, auringonpaiste ja vaunulenkit keskellä päivää. Josko niitä odottamalla nämä marraskuiset päivät tuntuisivat menevän vähän nopeammin. Tsemppiä sinne vuodelepoon ja ihanaa että vauva voi kuitenkin hyvin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksei miehellä ole mitään virkaa neuvolassa? Mulla on ihan päinvastaiset tuntemukset - on ollut ihanaa jakaa joka hetki, myös ne neuvolassakäynnit. Tuntuu, että terveydenhoitajillakin on usein sellainen asenne, ettei isillä ole mitään virkaa neuvolassa, enkä pidä siitä lainkaan.
Ihanaa, että saat jatkaa lepäilyä ja että vauvalla on kaikki hyvin.

Eerika
Bättre liv

Hmm.. mitenköhän tämän oikein selittäisi. Toki puolisot voivat hyvinkin olla mukana neuvolassa. Meidän kohdallamme koemme neuvolassa käynnit lähinnä raskauden etenemisen mittaamiseksi ja vauvan voinnin tutkimiseksi. Lähinnä siis terveydellisten seikkojen seuraamiseksi. En sitten tiedä mitä kaikkea muut neuvolassa tekevät, mutta en ainakaan itse ole kokenut neuvolakäyntien erityisemmin valmistavan vanhemmuuteen tai kokenut käyntejä muuten kuin raskauden etenemisen seurannaksi. Toki neuvolan kautta tarjottavat perhevalmennukset ovat olleet meidän molempien juttu, vaikkei niissäkään juuri uusia asioita vastaan ole tullut :)

Vau mikä vauva!

Meillä mies oli mukana jossain alkuneuvolassa (kun fiilikset oli että vauva, mitä, häh, mitä nyt pitää tehä) ja muutamassa muussa. Suurin osa käynneistä oli lähinnä mun mittailua ja punnitusta, joten ei kans nähty miehen mukana olemista oleelliseks. Etenkin kun aina ennen neuvolakäyntejä oli mieitty onks jotain mitä haluttais kysyä tai puhua, mut kun ei ollut niin ei tarvinnut tulla mukaan. Meillä oli kivasti niin, että th aina etukäteen sano millon on "pitempi käynti", eli jollon käytiin jotain tiettyjä juttuja läpi (eli just muuta kun mittailuja ja "miten menee" "ihan hyvin") tai juteltiin muuten enemmän, niin tiesi mieskin tulla mukaan.

Eli vaikka oon ehdottomasti "raskaus on äidin juttu" -ajattelua vastaan, niin perusneuvolakäynnit ei välttämättä ollu miehelle oleellisia. Toki jos ois halunnut tulla joka kerta, niin sekin ois mulle ollut yhtä ok :)

Eerika
Bättre liv

Meillä mies ei päässyt mukaan tähän pidempään käyntiin työreissun takia, täytteli kylläkin "raksi ruutuun"-paperit missä käytiin kaikkea elämäntapoja ym. läpi. Eipä siitäkään oikein mitään keskusteltavaa irronnut :D Ja tosiaan en koe käyväni neuvolassa sen kummemmin äitinä vaan enemmäkin raskaana olevana "emoaluksena" jonka terveyttä seurataan, jotta tiedetään vauvan vointi :)

Toki olen kysellyt mieheltä, haluaako hän tulla joskus mukaan ja myös neuvolan hoitajalta onko jotain käyntiä milloin miehen olisi hyvä olla mukana ja missä käydään jotain sellaista läpi.. mutta eipä ole mitään erikoista syytä ollut puolin tai toisin :) Kuulemma mies voi tulla mukaan milloin vain ja hänen kanssaan sitten jutustellaan sen mukaisesti.. mutta mitään hyötyä tästä ei olla kumpikaan koettu olevan :)

Vierailija2 (Ei varmistettu)

Onpa tosiaan hienoa, että saat lepäillä äitiysloman alkuun. Täällä vika viikko töissä meneillään ennen äitiysloman alkua. Jännittää tuo kotiin jääminen, kun sitten viimeistään ihan viimeistään konkretisoituu, että reilun kuukauden kuluttua meillä on vauva!

Meidän äitiysneuvolassa mies on ainakin otettu todella hyvin huomioon, ihan etunimellä puhuteltu ja kysytty mielipidettä :) Toisinaan on tuntunut, että hän on enemmän siellä äänessä kuin minä. Hän on siis ollut mukana joka kerralla, eikä halua jäädä pois, vaikka välillä sanon, että toki voisin mennä joskus yksinkin, jso hän ei töiltään ehtisi. Hyvä tietenkin näin, hän tietää missä mennään ja antaa oman näkökulmansa äitiysneuvolassa käytyihin keskusteluihin myös jälkeenpäin, kun pohdin, mistä olikaan kyse ja mitä terveydenhoitaja jollakin tietyllä sanomisellaan tarkoitti.

Eerika
Bättre liv

On kyllä outoa vain käydä tyhjentämässä työpisteensä ja hyvästelemässä työkaverit, mutta hyvä näin! En olisi enää pystynyt täysiin työpäiviin tässä olotilassa supistusten kera. Silti sen "ihan oikean äitiysloman" alkaminen jännittää!

Meilläkin hoitaja kyllä puhui miehelle ihan nimellä ja kyseli jotain, mutta jotenkin emme ole kumpikaan kokeneet iloa hoitajan kanssa jutustelusta, keskustelemme mieluiten vauvaan liittyvistä asioista, elämänmuutoksesta, tuntemuksista, peloista ja tulevaisuudesta ihan kahdestaan kotisohvalla. Tykkään kyllä käydä neuvolassa kun se tavallaan tuntuu vievän raskautta eteenpäin ja on kiva nähdä miten masu kasvaa ja saada varmistus sille että kaikki etenee hyvin, mutta jos juuri minua ei mittailtaisi niin en luultavasti itsekään kävisi neuvolassa ollenkaan :) Ollaan ehkä aika omatoimista sakkia molemmat.. ;) Kuten aiemmassa kommentissakin selitin, niin koetaan tosiaan molemmat neuvolassa käynti enemmänkin terveydelliseksi seurannaksi ja mittaamiseksi, missä lähinnä varmistetaan että raskaus etenee hyvin ja vauvalla ei ole hätää.

Nyt kyllä jäi ihan kiinnostamaan: Miten te muut koette neuvolakäynnit? Mistä juttelette? Mitä muuta koette neuvolakäyntien olevan kuin äidin ja lapsen terveyden seurantaa?

Vierailija2 (Ei varmistettu)

Neuvolakäynneistä.. Sitähän terveyden seurantaahan se pitkälti on. Itse olen jokseenkin neuroottinen, joten on ihana joka kerta kuulla pienen sydämen vahva syke ja saada varmistus, että pikkuinen siellä kasvaa ja elää omaa elämäänsä, vaikka äiti välillä panikoisikin. Meillä on mennyt niin hyvin, ettei ole oikeastaan tarvinnut sen kummempia asioita siellä äitiysneuvolassa käydä läpi. Mitään syvällisiä keskusteluja ei olla terveydenhoitajan kanssa käyty, kun on kai itsekin huomannut, ettei meillä ole ihmeempiä aiheita sinne viedä. Neuvolalääkärillä käynti, joka on toki ihan tavallinen terveyskeskuslääkäri, on sen sijaan ollut melko turhauttava rutiinijuttu, nuo terkat ovat niin paljon enemmän asian ytimessä. Tosi tyytyväisiä ollaan kyllä kaiken kaikkiaan koko äitiysneuvolapalveluihin. Toki käyntejä on ainakin täällä vähennetty niin hurjasti, että harvassahan ne ovat olleet. Toisaalta, jos jotain hämminkiä olisi tullut tai tulisi, niin toki sitten hoitoa tehostettaisiin. No, parin viikon kuluttua alkavat sitten viikoittaiset käynnit, hyvä niin.

Kommentoi

Ladataan...