Huojentunut, mutta syyllistävä

Ladataan...
Bättre liv

Väsyttää. Tänään piti saada asioita hoidettua, ilmeisesti vain väsyn helpommin kuin ennen. Naapurista leijailee leivosten tuoksu nenään ja maistelen sitruunaista drinkkiäni keittiössä. Leppoisa aamu alkoi liittoon soittamisella. Yritin saada neuvoja tähän saikku vs palkattomat lomapäivät -ongelmaani, mutta eipä ne suoranaisesti osanneet sanoa sieltä mitään, sopimalla se selviää. Jes. Odottelin lääkärin soittoa, mutta sitä ei tuntunut kuuluvan. Niinpä lähdimme autokaupoille koeajamaan tila-autoa ja nykyistä isompaa farmaria. Koeajo meni tällä kertaa vähän helpommissa merkeissä kuin viimeksi, mitä nyt hieman kinasteltiin miehen antamista ajo-ohjeista koeajon aikana. Maha kurni ja aurinko paistoi. Muttei auta itku automarkkinoilla, koeajot oli ajettava. Isompi farkku oli kaikin puolin just semmonen kun ollaan haluttu ja tilaa riittäisi koirille, (vielä mielikuvitelluille) lapsille, laukuille ja meille! Ja oli tosi kiva ajettava. Niinpä tässä pitäisi nyt pähkäillä tuota hintaa, onko tämä nyt hyvä yksilö, yms. yms. Kaipa te tiedätte millaista se on, kamalaa pähkäilyä! Mutta päästiin lopulta syömään ja kauppaan, thank goodness! Ja tietenkin alennuksella molemmat, sillä olen vieläkin viettämässä köyhäilypäiviä.

Kotiin päästyämme huolestuin siitä, ettei lääkäristä ollut kuulunut mitään ja kello oli jo yli kuuden. Lääkäri kuitenkin soitti vielä illalla ja kertoi tulehdusarvojeni olevan kunnossa ja hormoniarvojeni olevan hyvässä laskussa. Kerroin hänelle ongelmistani loman siirron kanssa, hän sopi minulle ensi viikolle ajan ja sanoi kirjoittavansa minulle saikkua niin pitkälle, että saan varmasti levätä ja toipua näiden sovitun kahden lomaviikon jälkeen vielä viikon ajan. Tuli huojentunut olo, mutta toisaalta tosi syyllinen. Mikä minä olen jatkamaan lomaani saikulla? Entä jos joku näkee minut kaupungilla, menossa joogaaa tai pyöräilemässä? Tuleeko töissä puhetta, että mitä se muka on saikulla ja nauttii vapaapäivistään? Laitoin työpaikalle viestiä tilanteesta ja arviosta, että sairasloma jatkuu vielä sen viikon. Toivottavasti ei tule mitään setvittävää sinne päin. Meninpä vielä maksamaan laskuja viimeisillä pennosillani. Stressitason nousu oli varma! Tulee väistämättä mieleen, että ehkä tuo sairasloma on paikallaan, jos stressaan näin paljon jo yhtenä lomapäivänä. Mitä se muka töissä olisi? Se sairaslomaviikko taitaa tulla ihan tarpeeseen.

Kumpa voisin henkisesti lomailla nyt, ei tarvitsisi jatkuvasti olla miettimässä, päättämässä ja järjestelemässä jotain, saisi olla vaan! Onneksi huomenna lähdetään maalle sukulaisten luo viikonlopuksi. Siellä saa olla ja mennä, ulkoilla itsekseen ja olla porukassa, syödä ja juoda, laiskotella ja rentoutua. Se taitaa juuri nyt tulla tarpeeseen! Matkalla saatan tosin tehdä yhden opintotehtävän, ihan vaan sen mikä jäi viime viikonloppuna kesken.. Siis tervemenoa omenapuiden katveeseen, lupaan yrittää olla ajattelematta liikoja. Ja nauttia, vaikken voikaan saunoa tai uida, mutta voin kuitenkin syödä ihan mitä haluan ja juoda viiniä!

Share
Ladataan...

Kommentit

Samanlaista syyllisyyttä poden minäkin. Olen sairaslomalla koska selkäni vaivaa, kovempia kipulääkkeitä eivät voi raskauden takia kirjoittaa eikä tutkimuksia voida tehdä. Työ on muutenkin todella fyysistä ja työantajallani ei ole tarjota kevennettyä työnkuvaa.

Raskaus ei ole sairaus. Mutta työkyvyttömyyden se voi kuitenkin viedä. Arjet jaksan hyvin, kävelen hitaasti, vältän selän rasitusta ja kivutkin hellittävät. Ensinnäkin olen yrittänyt työskennellä, pyytänyt kevennystä. Ja työantajani ei voi toteuttaa sitä. Ja arjestakin on pidettävä kiinni. Ettei passivoidu ja masennu vielä.

Ensi viikolle olenkin jo varannut kalenterin täynnä tapaamisia, näyttelyitä ja uintia. Jos tekisin toimistotyötä en olisi s-loman tarpeessa. Nyt en tee enkä voi tilanteestani muutakaan.

jos joku puuttuu lomailuusi/s-lomaasi älä välitä. Asia ei kuulu muille :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanan valoisa, elämää pursuava ja silti kauniin haikea teksti. Olen ihan varma, että olet sairasloman tarpeessa kokemasi jälkeen, älä pode syyllisyyttä!

Rosita, blogisi tosifani (Ei varmistettu)

Hei!

Ihanaa, että saat lisää vapaa-aikaa! Se on mahtava asia!

Sinulla on niin laadukas, koskettava ja mukava blogi, että teen tässä kohta suuren tosifani-postauksen omassa blogissani, jonne aion sinun Bättre Livissä linkittää! Sinne muiden hyvien blogien joukkoon pääset.

Ihailen muuten sitä, että osaat ottaa vastuuta itsestäsi noin hyvin ja kertoa mikä vaivaa ja mitä tarvitset. Minä vasta opettelen sellaista, enkä ole koskaan oppinut sitä ominneuvoin ja yksin. Onneksi sain sattumalta apua :) Niin se on, että elämä kantaa!

www.rantapallo.fi/angata

Uusia avauksia

Kyllä loma tulee tarpeeseen keskenmenon jälkeen. Meilläkin piti kesälomani alussa olla ensimmäinen ultra ja kertoa vanhemmille ja ystäville (kaksi jo tiesi). Tuli todella tarpeeseen viikko sairaslomaa ja kesäloma. Vaikka pystyisit joogaamaan ja tekemään mukavia asioita, ei se tarkoita, että pystyt tekemään töitä, kohtaamaan stressiä ja kiirettä, vaatimuksia ja mahdollisesti raskaana olevia kollegoja. Anna vaan aikaa itsellesi! Voimia edelleen.

Eerika
Bättre liv

Kiitos kommenteistanne. Tunnen herkästi syyllisyyttä jo kuumeisena sairastaessani, joten ei ihmekään kun syyllistyn tästä saikusta. Mutta olo on kuitenki hurjan huojentunut kun voin vielä ensi viikon levätä ja kerätä voimia. Ehtii siellä töissä vielä olla kuitenkin ihan tarpeeksi! Ja kiitos Rosita, ihana tietää että blogiani on ilo lukea välillä raskaistakin kirjoituksista huolimatta! Feliz, kommenttisi ovat kuin vertaistukea, enkö olekaan kummallinen kun koen tämän näin (tai ainakin joku muukin on kummallinen). Kiitos siis :)

Kommentoi

Ladataan...