Hyppy elämään

Bättre liv

Elämä. Se nyt vaan on ihmeellistä. Täynnä iloa ja onnea, murhetta ja surua. Välillä sitä kuitenkin tuntuu kuin ei olisi elänyt pitkään aikaan. Tämä syksy on ollut aika ihmeellinen. Olen löytänyt taas itseni tämän kaiken härdellin keskellä ja tajunnut kai jotain. Mikä todella on tärkeää?

Olemme mieheni kanssa eroamassa niin sulassa sovussa ettemme ole näin sovussa olleet aikoihin. Kertonee jotain siitä miten hyvä ja helpottava ratkaisu tämä on meidän perheelle. Perheelle, joka on perhe vaikka parisuhde loppuukin. Kaikki on tapahtunut jotenkin tosi nopeasti ja samalla tuntuu oltaisiin sisimmissämme tiedetty tämä jo aikapäiviä sitten. Enää ei tarvitse pinnistellä ja yrittää. Me tiedetään keitä me ollaan yhdessä ja erikseen. Ei tarvitse enää pelätä milloin ja miten tämä hajoaa. 

Kuun loppuun mennessä asumme erillämme ja tyttö saa oman huoneen myös isänsä luokse. Välimatkaa kotien välillä on vain reilu kilometri ja kaikki jaetaan puoliksi aina omaisuudesta vastuisiin lapsesta ja koirista. Luulenpa, että me jos ketkä pystytään antamaan tytöllemme kaksi onnellista kotia sekä yhteistyössä toimivat vanhemmat. Tulevaisuus näyttää miten saadaan kaikki toimimaan, mutta ainakin syksyyn asti olemme sitoutuneet pysymään samalla asuinalueella ja samassa päiväkodissa.

Lopulta sillä ei ole niin merkitystä onko sinulla farmariauto, pari koiraa, täydellinen keittiö, vaaleat parketit ja isot ikkunat. Ei mitään merkitystä jos sen täydellisyyden sisällä asuu perhe täynnä ristiriitoja, konflikteja ja epäsopua, vailla rakkautta ja ymmärrystä, vailla todellista yhteyttä kahden ihmisen välillä. Niinpä päätin ja päätimme tehdä tämän ratkaisun nyt. Hypätä. Peruutimme uuden kotimme varauksen juuri ennen loppukauppoja ja etsimme läheltä toisen vuokrakodin. Jotenkin me kai rahallisestikin pärjätään. Ainahan sitä nyt pärjää. Tärkeintä on kuitenkin voida sisimmässään hyvin ja kuunnella itseään. Elää oman näköistä elämää eikä kenenkään muun, vain koska pitää.

Vuoristorata tuo minulle päivittäin suurinta onnea ja aikamoista epätoivoa. Aika onnellinen olen siitä, että elämä on tässä ja se on minun. Meillä on pieni rakas lapsi ja kaikki hyvin. Ja parisuhde joka muuttui ihmissuhteeksi kahden lastaan rakastavan vanhemman välillä. Vanhempien jotka haluavat toisilleen vain onnea ja tietävät sen odottavan jossain aivan muualla kuin tässä suhteessa. Aika onnellinen siitä on oltava. Elämästä.

Kaunista Joulun odotusta, eletään <3

<3 Eerika & Epeliina (äiti ja tytär 1v 11kk)

Share

Kommentit

Tsemppiä uusiin kuvioihin! (vaikka mun eka ajatus oli ,että voi harmi:()

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Onhan se todella haikeaa kun asiat eivät menneet niinkuin olisi voinut toivoa, mutta elämää ja ihmisiä ei oikein voi muuttamaankaan mennä. Tehdään parhaamme niillä korteilla mitkä meille jaetaan ja juuri nyt kaikki on taas huojentavan hyvin. Luotan elämään <3  Kaunista Joulua ja kiitos viestistäsi :)

Alvasi (Ei varmistettu)

Mitä uutisia! Toivottavasti voit(te) hyvin? Muutos ja kaaos ovat usein hyvästä, murros voi tuoda tullessaan myös paljon kauniita ja iloisia asioita, kun pahin kriisivaihe hellittää. Elämä voi aina muuttua myös paremmaksi, muista se.

Jotenkin teksteistäsi on usein jäänyt ajatuksiini jotenkin surumielinen, alavireinen sävy, vaikka kaikki on tuntunutkin olevan kunnossa. Ehkä tässä syy? Onnea elämääsi, kyllä elämä kantaa &lt;3

Eerika
Bättre liv

Voidaan hyvin, muutama viikko meni tässä aika heikoilla unilla, mutta elämä alkaa taas voittamaan ja asiat järjestymään. Uskon elämään ja siihen että se kantaa. Tällä hetkellä olen onnellinen. 

Luulenpa, että jokin surumielinen sävy minussa on mukana aina. Tiedä sitten kuinka suuri osa siitä liittyy parisuhteen ongelmiin ja kuinka suuri osa muuhun. Juuri nyt on sellainen olo, että osaan olla kiitollinen elämästä ja myös kaikista niistä suruista ja vaikeuksista mitä se eteeni on tuonut. On sellainen tunne, että voin pitkästä aikaa hengittää ja olla oma itseni ilman pinnistelyä.

Elämä kantaa.

Kiitos <3

sylissä

Voih! Kovasti tsemppiä tulevaan ja ihanaa joulun aikaa. <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3 Kaikki on hyvin. Jouluna otan aikaa itselleni ja hengähdän hetken ennen erilleen muuttamista ja tammikuun uutta arkea. 

Uusia avauksia

 

Ohoh. Voimia muutokseen ja iloa uuteen elämään! Hienoa lapsenkin kannalta että eroatte sovussa.

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3 Olo on kyllä luottavainen siihen, että pystytään toimimaan lapsen parhaaksi yhteistyössä ja ystävinä. Varmasti vaikeita hetkiä tulee vielä monenmonta, mutta parempi silti näin :)

Sa&Lo (Ei varmistettu)

Tykkäys siitä, että kuulostat hirmu tasapainoselta! Siltä, että asiat on menossa oikeeseen suuntaan :)

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3 Olo on kieltämättä tasapainoisin pitkään aikaan. Maailma lepää tässä ja hyväksyn sen sellaisena kuin se on. Elämä kantaa <3 

Toimitus
Toimitus

Hyvää joulua Eerika ja Epeliina! Olkoon alkava vuosi hyvä perheellenne ja uusille kuviolle! Kerrot elämästänne niin avoimesti ja rohkeasti, hienoa että olemme saaneet olla matkassanne mukana näissä kaikissa käänteissä <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3 Elämä on kieltämättä usein tarua ihmeellisempää, sen ole kyllä tässä taipaleellani huomannut. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen, mutta parasta on voida olla rehellinen ja sydän avoinna myös ihmisille ympärillään. Täälläkin. Uutta vuotta odotellessa ihanaa Joulun aikaa!

Jeba
Tuuliajolla

Kaikkea hyvää teidän elämään! Sä olet tajunnut sen, ettei kukaan muu ihminen voi tehdä omasta itsestä kokonaista ja onnellista, vaan vain me itse olemme oman onnellisuutemme avain. <3

Ihanaa joulua ja mahtavaa ja jännittävää uutta vuotta! <3<3<3

Valoa ja varjoa

Voi mitä uutisia täältä löytyikään! 

Mutta kyllä se sydän kertoo mitä tehdä jos sen kuunteluun antaa mahdollisuuden. Ihanaa että uskalsin/te kuunnella ❤ varmasti parempi kaksi erilleen jaksavaa vanhempaa kuin kaksi yhdessä väsynyttä ristiriitojen maailmassa.

Elämä heittää yllättävissä tilanteissa kuperkeikkaa. Ihanaa, että olet noin positiivisin mielin!

Silti hyvä tasapaino säilyy parhaiten kun antaa itsensä myös kiukuta ❤

Kaikkea hyvää tähän jouluun ja uuteen vuoteen! ❤ 

Eräs lukija (Ei varmistettu)

Moi! Olen lukenut tätä blogia jo aika pitkään, löysin sen joskus ennen tyttäresi syntymää. Tämä kirjoituksesi osui niin, että en haluaisi sitä edes itselleni myöntää.

Minulla on suunnilleen saman ikäinen lapsi, ja, no, välillä parisuhde tuntuu kadonneen jonnekin - johtuuko se lapsiperheen arjesta vai jostain muusta meissä tapahtuneessa muutoksessa, en osaa sanoa. Siksi minua kiinnostaisikin kuulla niistä tapahtumista ja tunnelmista, jotka teidät sai päätymään eroon? En siis tarkoita udella yksityiskohtia, mutta aihe tuntuu kiusallisen tutulta, mutta se on sellainen, etten siitä juuri uskalla missään puhua. Mitä jos tämä ei tästä koskaan parane, näinkö sitä vaan mennään (lapsen vuoksi?) eteenpäin?

Joka tapauksessa, onnea rohkeasta ratkaisusta, voimia muutokseen ja kaikkea hyvää tulevaan. En halua kuulostaa ihan kummalliselta, koska varmasti ero on aina myös raskas asia, mutta jotenkin kadehdin sitä tilaa hengittää, joka tuosta tekstistäsi tuli läpi.

Eerika
Bättre liv

Joka päivä on täynnä niin monenmoista tunnetta, että huhhuh. Aika paljon on ajatuksia ja keskusteluja läpikäyty. Lopulta tämä ratkaisu tuntuu sisimmässä niin oikealta, että keveys ja helpotus ovat suuria kun pääsee kuuntelemaan sydämensä ääntä. Varmasti kirjoitan tästä vielä kunhan saan ajatukseni jäsenneltyä ja itselleni hetken. On niin monta asiaa mihin tarttua, ajatusta, tunnetta ja käytännön asiaa.

Niin monella muullakin on rankkaa tässä lapsiperhearjessa mihin meidät lennätettiin toiveestamme, mutta samalla niin yllättäen. Kysymys itselläni oli ehkä siinä, onko sen kaiken väsymyksen ja hopun alla jotain oikeaa mitä säilyttää? Kun puhuin ystäväni kanssa ja mietin että kuinka en meinaa millään kestää tätä arkea, hän sanoi hienosti. Hän kertoi, kuinka nauttivat miehensä kanssa yhteisestä ajasta, heillä on kivaa yhdessä ihan tämän lapsiperhearjen keskellä vaikka kahdenkeskeinen aika onkin kortilla. Jos sitä ei olisi, eihän tätä hullukaan kestäisi. Ja niinhän se on.

Kyllä siellä syvällä sisällä pitää olla jotain enemmänkin kuin vain yhteinen lapsi, arki, tavarat ja sitoumukset. Ja jos sitä on siellä kerran ollut, siitä todellakin kannattaa pitää kiinni ja vaalia. Se ei ole itsestäänselvyys. Samalla parisuhde ei voi olla pelkkää työtä ja yrittämistä. Itse yritin niin pitkään, että siitä irrottaminen päästi minut taas hengittämään. Enää ei tarvitse jatkuvasti pinnistellä ja yrittää. Silti samalla kehoitan katsomaan ihan tosissaan missä parisuhteessa mennään ja onko siinä jotain pelastettavissa.

Kiitos sinulle, raskasta on, mutta olen jotenkin keveämpi ja onnellisempi kuin aikoihin.

Uusi vuosi, uusi elämä <3

 

Eräs lukija (Ei varmistettu)

Kiitos vastauksesta!
Olisi varmasti fiksua kysellä näitä asioita itseltään ja uskaltaa mennä pohdinnoissaan loppuun asti ja katsoa, mitä tulee. Itse en oikein ole tätä uskaltanut tehdä. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä mun varmaan kannattaisi...
Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen!

Eerika
Bättre liv

On niitä asioita hyvä puntaroida ennen kuin on liian myöhäistä, tsemppiä sinulle elämän ja parisuhteen pohdintaan! Ja kiitos, nyt kohti uutta omaa elämää <3

Lukija (Ei varmistettu)

Ohhoh, aikamoinen uutinen. Paljon voimia ja jaksamista uuteen tilanteeseen. Olen lukenut sinun blogia aika ajoin siitä asti, kun teidän tytär oli juuri syntynyt. Meidän nuorempi tyttö on melkein saman ikäinen, kuin teidän. Minulle on välittynyt kirjoituksistasi kuva ihanasta, eheästä ja tasapainoisesta perheestä! Olen ollut melkein kateellinen, kun elämäsi on vaikuttanut niin upealta. Mutta niin se vaan taitaa olla, että nämä ruuhkavuodet ovat äärettömän kuluttavia parisuhteelle. Itsekin olen useaan kertaan ollut tekemässä eroa mieheni kanssa, kun on kaksi pientä tyttöä, molempien työt ja kotityöt... Rankkoja aikoja nämä ruuhkavuodet, vaikka lasten takia kuitenkin niin ihania!!!! Kaikkea hyvää teille!

Eerika
Bättre liv

Se on kyllä jännä millaiseksi muiden elämän kuvittelee, jotenkin se vaikuttaa niin helpolta ja upealta omaansa verrattuna. Muiden ongelmat ovat pienempiä, parisuhteet parempia ja kodit täydellisempiä. Mutta eihän se niin ihan olekaan :)

Ruuhkavuodet pistivät meidän parisuhteen sen totuuden eteen, mikä olisi pitänyt nähdä varmaan jo vuosia sitten. Jotenkin sitä oli vaan mennyt eteenpäin ja eteenpäin kyseenalaistamatta elämää ja sitä pitääkö vaan yrittää ja jaksaa ja toivoa. Hurjaa kyllä miten tämä pikkulapsiaika laittaa meidät kaikki mankeliin, katsotaan mitä sieltä toisesta päästä tuleekaan ulos! Uskon kuitenkin, että olisimme lopulta päätyneet eroon ilman lastakin. Tai ainakin toivon että olisimme lopulta uskaltaneet nähdä asiat niinkuin ne ovat.

Jaksamista sinne ruuhkavuosiin, ihania kyllä nämä pienet! Tuovat niin paljon vaikka samalla arki onkin kuluttavaa. Toivottavasti jaksatte pitää myös itsestänne ja parisuhteestanne huolta <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos <3 Vaikka arki menikin nyt uusiksi ja jotenkin sitä on kyseenalaistanut kaiken itsessään ja elämässä, on raskaiden vaiheiden keskellä myös niin paljon huojennusta, itsensä kuuntelemista, rehellisyyttä ja onnea että tiedän elämän menevän juuri niinkuin pitääkin.

Lunta satelee hiljalleen ja tyttö nukkuu, kaikki on hyvin <3

Annanyymi (Ei varmistettu)

Olen löytänyt blogistasi kerta toisen jälkeen vertaistukea, ensimmäisen kerran saatuani keskenmenon, toisen kerran koettuani rankan synnytyksen repeämineen, kolmannen kerran luettuani kirjoituksiasi lapsiperhearjesta vailla tukiverkostoja. En muista, olenko kommentoinut aiemmin, mutta nyt viimeistään haluan sen tehdä. Toivon sinulle vain parasta, olet niin lämmin ja aito kirjoituksissasi ja aina menossa eteenpäin. Juuri niin pitääkin, mennä eteenpäin katse kirkkaana. Olen vauvavuoden aikana miettinyt monesti, kuinka se koetteleekin parisuhdetta. Toivon, että minun ja mieheni parisuhde kestää, mutta näet nyt hyvin, että se ei välttämättä kestä, se ei ole itsestäänselvä. Meillä ei ole lainkaan erimielisyyksiä tai riitoja, mutta ei myöskään sitä läheisyyttä, jota oli ennen lapsen syntymää. Saa nähdä, palautuuko se lapsen kasvaessa.

Kommentoi