Hyvän elämän askeleita

Ladataan...
Bättre liv

Ihan uskomaton viikonloppu takana. Ajelin kotiin päin auringon paistaessa ja tunsin olevan läsnä hetkessä, onnellinen ja rauhallinen. Sisälläni oli hiljaista. Kirjoitin tätä blogimerkintää päässäni, mutta olen unohtanut sen jo moneen kertaan kotiin palattuani. Toisia on helppo neuvoa ja kohtuu helppoa on myös lausua itsellensä itsestäänselvyyksiä. Kuten rakasta ensin itseäsi ja vasta sitten muita tai pääse irti surusta, älä ole vihainen tai katkera, hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat, älä keskitä voimiasi niihin asioihin joita et voi muuttaa. Edes se, että tämän todella oivaltaa itse, ei ratkaise itse ongelmaa. Ongelman ydin saattaa piillä kauempana kuin luuletkaan. Tunne on vain yksi osa sitä. Tunne voi kertoa jostain paljon syvemmästä, sillä on jokin merkitys. Oivallus voi kuitenkin olla alku sille työlle, mitä tavoitteeseen pääsemiseen tarvitaan. Mutta tarvitset myös polun ja merkit polun varrelle.

Kotimatkalla jätin navigaattorin päälle, vaikka reitti oli jo tuttu. Ajoin kotipihaan asti katsoen kartan nuolia, käänny oikealle se sanoi, ja sitten heti vasemmalle. Ilman näitä valmiita ohjeita ei välttämättä löydä perille, vaikka tietäisi mihin haluaa. Sillä eivät käsivoimatkaan kasva vain siitä, että kuulee toisen neuvovan, että juuri käsivoimia tarvitset. Eivät liioin siitä, että oivallat itse haluavasi ja tarvitsevasi sitä. Vaan siitä, että tiedät mistä huonot käsivoimasi johtuvat ja miksi ne eivät parane tällä tekemisellä. Lyöt lukkoon tavoitteen, välietapit ja teot. Suunnittelet treeniohjelman ja pysyt siinä. Otat huomioon kaikki esteet ja hidasteet, ratkaiset ongelmat yksi kerrallaan. Ja katso, olet tavoitteessasi ihan itse.

Viikonlopun oivalluksena oli löytää sisimmästään avaimet ratkaisuun. Sisimmässäni tiesin, mistä tämä kaikki todella on kiinni. Ja löysin sieltä tutun vihollisen, jonka luulin jo käsitelleeni moneen kertaan. Siellä se kuitenkin nosti taas päätään ja sai kyynelet vuotamaan. Hanat auki, sydän auki, elämä auki. Olen täällä valmiina tekemään sydän verellä töitä oman itseni vuoksi. Sillä minussa on avain siihen kaikkeen mitä sieluni kaipaa.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Tarvitseeko kaikille tunteille kehitellä joku syvempi syy? Eikö voi vaan elää hetkessä ja tuntea mitä tuntee sen aikaa kun tuntee? Ettei tarvitsisi ikäviä asioita venyttää vielä pitemmäksi analysoimalla niitä? Että voisi iloita niin usein kun siltä tuntuu?

Kommentoi

Ladataan...