I understand?

Bättre liv

Ymmärrämmekö me sitten kuitenkaan toisiamme? Keskustelemmeko keskustellaksemme vai odotammeko vain vuoroamme jotta pääsisimme sanomaan jotain? Tulkitsemmeko toisen sanomiset omien kokemustemme kautta? Ihmisluonto on kummallinen. Se on valmis ajamaan omaa etuaan ja syyttämään toista. Se näkee omat vikansa toisessa. Se vihaa ihmisiä jotka muistuttavat siitä mitä se ei itsessään suostu näkemään. Mieli, sydän, sielu, keho. Yli seitsemän miljardia tapaa nähdä maailma. Jokainen näkee eri tavalla kaiken omasta kädestään taivaanrantaan. Kokee eri tavalla kehonsa ja tunteensa ja on sitä kautta valmis tulkitsemaan muiden maailmaa ja kokemuksia siinä. Niinkin yksinkertainen asia kuin nälkä voi tuntua jokaisesta erilaiselta. Hetken päästä yhdeltä meinaa lähteä taju, toisen vatsaan alkaa sattumaan ja kolmas hyvä että huomaa koko asiaa ja ihmettelee toisten ylireagointia.

Jos minä olen tätä mieltä, tarkoittaako se, että minun on myös automaattisesti oltava tuota mieltä? Vai voiko siinä toisessa asiassa noustakin eri arvo korkeammalle? Voittaako ympäristön arvostus ajan perheen kanssa? Menestyksen tavoittelu ihmissuhteet? Täydellisyyden tavoittelu sen mikä olisi parasta keholle ja mielelle? Kokeilepa laittaa arvosi järjestykseen, ei ole muuten helppoa. Joku niistä muka tärkeistä asioista tuppaa aina jäämään sinne viimeisten joukkoon, vaikka kuinka sitä arvostaisit. Viereen voi tehdä toisen listan, mihin listaa aivan rehellisesti mitkä arvot saavat eniten aikaasi ja energiaasi tällä hetkellä. Onko se ura vai perhe? Vaikka kuinka arvostan omaa hyvinvointia ja itsensä kuuntelemista, huomaan herkästi iskevän sen alimmaiseksi tuolla toisella listalla. Sillä tottakai muiden hyvinvointi tulee ennen omaani. Niin ärsyttävä kuin tämä vertaus onkin, tulee lentokoneessakin laittaa maski aluksi omalle kasvolleen ennen kuin lapsen tai vierustoverin. Sillä miten voit auttaa ketään enää sen jälkeen kun olet itse tuupertunut?

Ainut tapa todella ymmärtää toista on ymmärtää näkevänsä toisissa vain paloja omasta todellisuudestaan. Ja lopulta kyseenalaistaa myös se.

<3 Eerika

Share

Kommentit

Hei Eerika,

ajattelin vihdoinkin kommentoida sinulle jotain kun olen tässä jonkin aikaa seuraillut blogiasi! Vaikutat jotenkin niin samanlaiselta ihmiseltä kuin minä olen. Jaksat löytää arjesta ilon pilkahduksia vaikka elämä potkiikin välillä kovaakin! <3

Itsestäni sen verran että meillä on lapsettomuutta endometrioosini takia seitsemän vuotta takana ja olimme menossa IVF hoitoihin nyt helmikuussa, mutta ensimmäistä kertaa elämässä raskauduin tammikuussa ja meni kesken alkuvaiheessa. Kerkesin kuitenkin olemaan sen kaksi viikkoa raskaana, joka itsessään jo oli ihmeellistä. Kärsin kuitenkin vuodoista heti alkuunsa ja pelkäsin tietysti myös kaikken pahinta, mikä tapahtuikin :( Nyt sitten odotellaan milloin ekat menkat tulee, on ollut vain ihme tiputtelua. Olen juuri valmistunut uuteen ammattiin ja aloittanut uudessa työssä, ja kaikki tuntuu vievän niin paljon voimia. Ja mielikin on usein maassa. Mutta koska sinäkin olet selvinnyt, niin minäkin koitan :)

Paljon voimia ja jaksamista sinulle!

Mielenkiintoinen kirjoitus, tärkeää asiaa.

Täälläkin ajatukset risteilee välillä aika syvissäkin vesissä. Lähes kolme vuotta lapsettomuutta takana ja nyt kahden viikon sisällä tehdään ensimmäinen IVF. On laittanu miettimään asioita, jopa enemmän kuin ennen hoitoonmenemismietintöjä.

Eerika
Bättre liv

Marukki, kiitos viestistäsi! Ihanaa tietää keitä täällä matkaani seuraa. Toivottavasti jaksamme nauttia ilon pilkahduksista jatkossakin niin jaksamme vaikeiden aikojen läpi :) En voi edes kuvitella miltä seitsemän vuoden taival tuntuu, ja siihen vielä raskaus kuin ihme joka sitten meneekin kesken. Suurimmat pahoitteluni pienestä :( Tuota tiputtelua voi olla niihin ensimmäisiin menkkoihin asti, voivat tulla silti ihan normaalisti. Joskus kierto menee sekaisin joksikin aikaa, itselläni piteni muutamalla päivällä. Pääsettekö heti ensimmäisten menkkojen jälkeen hoitoihin? Paljon onnea niihin! Voimia myös uuteen työhön, toivottavasti uusi ammatti antaa pitkällä juoksulla enemmän kuin ottaa. Vielä me täältä pyristellään pystyyn, yhtä varmasti kuin kevät tulee ja nostaa ruohon maasta ja päästää lehdet vihdoin nupulleen.

hheidi, mielessä pyörii niin moni asia, tuntuu kuin itseään rakentaisi pala palalta uudelleen pystyyn. Opettelisi uudelleen astumaan ja horjahtaisi aina välillä ilman mitään mistä ottaa kiinni. Onneksi aina välillä löytää jotain mihin tarttua, välillä yllättävistäkin paikoista. Ja ehkä lopulta löytää itsensä vähän täydempänä kuin ennen? Ihan jo jännittää, toivottavasti IVF menee hyvin! Kolme vuotta on pitkä aika toivoa ja odottaa. Itse siirrän kokoajan mielessäni sitä hetkeä, jolloin annetaan pienelle taas mahdollisuus. Aluksi se siirtyi mielessäni huhtikuulle, sitten jo hiljalleen kesälle. Kahden viikon päästä menen tähystykseen polyypin vuoksi ja sen jälkeen tietää taas enemmän ja voi alkaa miettiä milloin keho ja mieli olisivat valmiina uuteen. Pidetään huolta itsestämme, eikö? Paljon iloa ja toivoa sinne!

Enne

Amen to that.

Niin viisaita ja kauniita sanoja, kiitos!

Eerika, meillä on seuraava aika hoitoja varten huhtikuussa. Silloin ollaan varmasti niin henkisesti, fyysisesti kuin rahallisestikin paremmassa kunnossa ja voidaan oikeasti panostaa hoitoihin. Meitä kumpaakin vähän hirvittää noiden hoitojen rankkuus, joten ollaan kokeiltu tässä kaikenlaisia vaihtoehtoisia tapoja ja hoitoja lapsettomuuteen. Ja tietysti toivotaan uutta ihmettä tapahtuvaksi. Voi, olisikin jo kevät!!

Eerika
Bättre liv

Kiitos Enne!

Eerika
Bättre liv

Marukki: Hyvä että saatte vähän aikaa, mutta oi että, kevät ja mahdollisuus uuteen elämään! Kerrothan sitten fiiliksiä tännekin :) Maksatteko muuten itse minkä verran hoidoista, pääsitte toivottavasti julkiselle kun takana on näinkin pitkä odotus? Yksityisellä ilmeisesti maksavat aika tavalla..

Voin kertoa fiiliksistä täällä :) Me ollaan käyty 2008 yksityisellä tutkimuksissa ja yhdessä inssissä hormonipistosten kera, hoito ei tuottanut tulosta. Sitten ei ollut rahaa eikä voimia jatkaa sillä erää. Nyt päästiin endometrioosiin perehtyneen gynen lähetteellä julkiselle ja käytiin viime syksynä tutkimuksissa uudelleen. Kummassakaan ei mitään "näkyvää" vikaa löytynyt, joten endometrioosia syytän. Julkisella on maksettavana vaan poliklinikkamaksut ja lääkkeet.

Kommentoi