Ihan hyvin voit

Ladataan...
Bättre liv

Koti-illallinen perjantain malliin (puuttuu vain ravintolaroiskeet).

Olo paranee, hiljalleen. Se ottaa välillä kovaakin takapakkia ja muistuttaa miltä toivottomuus tuntuu. Se pistää sydämen solmun kun riita miehen kanssa saa unelmat hajoamaan. Se antaa toivon kipinää kun buukkaatte yllättäen upeaa matkaa ystävien kanssa. Kun mies sanoo että tykkää. Mieli miettii, onko tämä elämä vain täydelliset tapetit ja huolella valittu astiasto. Aamulla töihin ja illalla kotiin, ruokaa napaan ja koirat ulos. Mutta elämä on myös pieniä hetkiä kun huomaat lumiset puut ja pysähdyt hengittämään. Pienet hetket koira kainalossa, syvä halaus ja lämmin syli.

Ravintolapäivällinen viikonlopulta.

Viime aikoina niitä ovat myös olleet oivaltamisen hetket, kun olen etsinyt tapoja oikasta arkirumbaa. Kivuissani yksin kotona olen tilannut ruokakassini kotiovelle, hakenut väsyneenä kotimatkalla take awayna niin salaattia kuin sushiakin ja vienyt miehen kauppakiukuttelun sijaan töiden jälkeen ravintolaan alennuskuponki kädessä. Olen hemmotellut itseäni töistä ja opinnoista vapaalla viikonlopulla ja itse asiassa antanut tämän bloginkin olla ihan huoletta monta päivää. Ollaan vietetty lähikauppareissun sijaan leppoisaa shoppailua sekä käyty syömässä kolmen ruokalajin päivällinen ja katsomassa leffa ihan oikeassa elokuvateatterissa. Puhumattakaan ihanista illallisista ja elokuvahetkistä ihan täällä kotona.

Shoppailija tahtoo, muttei ostanut.. vielä!

Tänään olen myös tehnyt itselleni hyvää tulevankin edestä. Menin vihdoin ja liityin kuntokeskuksen jäseneksi sekä kävin ensimmäisellä tunnilla. Aloitin kevyellä Pilateksella, mikä onkin vuosien varrelta sen verran tuttu, että aloin jo etsiä jatkotuntia aikatauluista. Nautin saunan löylyistä ja jäinkin viime hetkillä yksin saunaan heittämään kunnon löylyt. Nipisteli ja kihelmöi, hikikarpalot juoksivat iholla. Olo oli niin puhtaan raukea etten tiennyt kuinka olin voinut olla ilman tätä näin pitkään. Päivällä olin jo tuskaillut elämääni ja vatvonut minkä kortin ostaisin ja mihin ja milloin. Kroppaa särki ja mieltä kiristi. Mutta kotimatkalla vihdoin hengitin, hengitin oikein syvään. Kotiin tullessa aloitin ruoan laiton, ehdin saada sen pöytään ja suuhunkin ennen kuin mies ehti kotiin, vasta kuuden jälkeen reppana. Aivan ihanaa salaattia, upeat maut. Kypsän avokadon pehmeys, kolmen salaatin vaihtelevat maut, valurautapannulla paistetut kanan palat, sienet ja vihreät pavut. Kurkun rapeus, tomaatin pyöreys, krutongin rouskutus. Aurinkokuivatun tomaatin makeus, oliiviöljyn ja himalajansuolan esiintuomat maut.

Maanantain kaapinjämät-salaatti, oi ja nam!

Ja hetken päästä olin jälleen menossa, vaihdoin uudet treenivaatteet (niitä sentään ostin!), vein koiran ulos ja lähdin ajoissa kuntokeskukselle. Ja treenin jälkeen raukeana tein kolme kipollista smoothieta, yhden illaksi ja yhdet kummallekin aamuksi. Vitamiinit, iltapesu, hiusten kuivaus ja rakkaan tuhisevan koiran kera sängyn uumeniin pyjama päällä, läppäri sylissä. Hengitys tiheentyy aina kun katse harhautui television ruudulle, mies katsoo leffaa olkkarissa mutta onneksi nyt kuulokkeet päässä niin säästyn pahimmalta räiskinnältä. Yritän keskittyä rentoon oloon, mutta huomaan alkavani jännittyä, tunnen elokuvan jännityksen kehossani kuin katsoisin sitä itse. Mutta kehoni on raukea ja valmiina uneen, joten keskityn paijaamaan unista koiraa ja rauhoitan mieleni jälleen.

Fyssarin pinkit teipit

Odotettavissa on tällä viikolla keskusteluhetki psyk. hoitajan kanssa, fyssarin apu kipeälle kropalle, kahvakuulailua, kuulaita lenkkejä koirien kera, lepohetkiä sohvalla, visiitti luontaistuotekauppaan ja ravintolahetki siskon kera. Tätä voi jo ilolla odottaa kun herää aamuisin! Kiitos siitä, että jaksoin kääntää päiväni ympäri tänään, että mieheni on yhä rinnallani, ystäväni soitti minulle ja että pystyn liikkumaan jälleen ilman kipua. Kiitos että vatsaani ei satu ja niskakivunkin kanssa pärjää, koirat ovat kunnossa ja mieskin taas pari viikkoa kotona. Kiitos että opetat minua hengittämään ja että avukseni on löytynyt niin upeita ihmisiä, kuten ymmärtävä psyk. hoitaja sekä akuutisti vastaanottanut fyssari, joka ymmärsi kehossani asuvan surun ja sai minut itkemään hoidon jälkeen kuin pieni lapsi. Kiitos tästä päivästä ja huomisesta. Ja erityisesti hyvästä unesta mihin pian vaivun.

Voikaa hyvin <3 Eerika

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...