Ihan itse! Sananen sormiruokailusta

Ladataan...
Bättre liv

Olen saanut useita kysymyksiä koskien sormiruokailua postatessani kuvia pienen sapuskoista niin tänne blogiin kuin instagramiinkin. Itselleni pienen ruokailujen aloitus oli jotenkin todella kummallinen juttu. Tässä, kuten niin monessa muussakin lapsia koskevassa asiassa, kun ei ole yhtä ainoaa totuutta. Yksi kertoo kokemuksistaa, toinen uskomuksistaa, kolmas ennakkoluuloistaan ja neljäs suosituksista.

Neuvolasta suositellaan yhtä aikaa 6 kk täysimetystä ja lykätään kouraan laput missä kiinteiden sopivuus alkaa 4 kk iästä ja puolivuotias syö jo viisi ateriaa päivässä. Siinähän tulee uudelle äidille pieni paniikki, että pitäisikö meidän tämäkin jo osata. Oma neuvolantätini sanoi, ettei ole vielä mitään kiirettä, 5-6 kk iässä on ihan hyvä aloitella. Sormiruokailusta kysellessäni sanottiin, että eihän ne pienet saa sillä tavalla juuri mitään mahaansa asti, joten soseruokailun ohessa voi antaa käteen vähän sormiruokailtavia paloja. Kun luin samaan aikaan kirjaa sormiruokailusta meni äidilläkin se sormi suuhun. Siis mitä ihmettä?!? 

Kirjoittelin täällä blogissakin vähän ohimennen siitä, kuinka ajattelin aloitella kiinteiden kokeilun ajoissa, jotta ruoka-aineet eivät tulisi sitten niin kovalla tahdilla kun 6 kk iässä pitäisi jo syödä kaikenlaista. No huhheijakkaa, hölynpölyä! Niin tosin sanoivat monet kommentoijatkin hieman kauniimmin sanankääntein. Ei ole mitään kiirettä ja se lapsi alkaa oikeasti syömän lähempänä vuoden kuin puolen vuoden ikää.

Myöskin imetyksen väheneminen alkaa olemaan todellisuutta vasta paljon myöhemmin, lapsi tarvitsee rintamaitoa tai korviketta vuoden ikään saakka. Vaikka tällä hetkellä pelkkä rintamaito ei enää riittäisi ravinnoksi, on se kuitenkin todella tärkeä osa pienen päivittäistä ravinnonsaantia vielä tässä 10,5 kk iässä. Puolivuotias vauva ei siis tarvitse monipuolista ruokavaliota heti kättelyssä vaan ruoan määrä ja monipuolisuus lisääntyvät hiljalleen. Ei siis mitään hätää, sanoisin sille puolenvuodentakaiselle itselleni, enkä uskoisi kuitenkaan..

Meillä siis aloitettiin hämmennyksen vallassa sekä itsetehdyillä soseilla, että sormiruoilla. Vauva oli lähinnä ihmeissään. Soseet ja puurot eivät uponneet, suu pistettiin suppuun. Kaupan aivan sileät hedelmäsoseet menivät paremmin, yksi lusikallinen syötettynä, tämän jälkeen vain jos sai ottaa itse lusikan käteen. Sormiruoista kokeiltiin jotain perunaa ja porkkanaa, niinpäniin. Siis kumpaa vetäisin mieluummin, jotain perunatikkua vai mehevää kypsää päärynää? Satuttiin kokeilemaan päärynätikkua "kun tässähän on tosi pehmeää päärynää pöydällä" ja avot, siitä se meidän nomnomnom-sormiruokailu alkoi. Antakaa lisää! 

Sormiruokailusta voisi kertoa vaikka kuinka paljon faktaa ja fiktiota, mutta laitetaan tähän nyt ihan pääasiat. Postauksen lopusta löytyy linkkivinkkejä ja kirjallisuutta, mitä voi vaikkapa lainata kirjastosta ja tutustua hommaan ihan ajan kanssa. Sormiruokailun idea siis on, että lapsi tietää itse minkä verran hän haluaa syödä ja saa tutustua rauhassa ja hyvällä fiiliksellä ruokaan.

"Pääasia on, että ruokaillessa on hauskaa. Siinä samalla syödään."

Heitetään siis suorituspaineet heti romukoppaan, vauvan ei tarvitse ensimmäisillä kerroilla oikeasti syödä yhtään mitään! Eikä ensimmäisinä kuukausinakaan kuin maistella. Aluksi tutkitaan ruokaa, viedään se suuhun, opetellaan pureskelemaan, siirtämään ruokaa suun takaosaan ja lopuksi nielemään ruokaa. Siinä on aika paljon opeteltavaa. 

Monet pelkäävät että vauva tukehtuu ruokaan. Onneksi vauvoilla on todella hyvä refleksi tukehtumisen estämiseksi. Nimittäin kakomisrefleksi alkaa jo kielen päältä suun keski-/takaosasta toisin kuin meillä aikuisilla. Ruoan palanen ei siis välttämättä ole vielä lähelläkään ruokatorvea, kakomisen tarkoitus on saada liian iso palanen ajoissa pois nielun läheltä ja usein lapsi tiputtaakin liian isot palaset suustaan. Tämänkin vuoksi on erittäin tärkeää, että lapsi istuu suorassa/hieman etukenossa eikä missään nimessä sitterissä takakenossa. Tukehtumisriski on takakenossa istuessa suuri. Ellei lapsesi istu vielä kevyesti tuettuna, ei hän ehkä ole vielä valmis sormiruokailemaan. 

Sormiruokailijan muistilista:

  1. Luota lapsesi kykyyn syödä itse, vauva tutustuu ruokaan omaan tahtiinsa ja osaa kyllä
  2. Ruokailu on hauskaa ruokiin tutustumista, unohda siis syötyjen määrien kyttäys
  3. Älä puutu, auta tai tuputa, vaan anna vauvasi syödä itse
  4. Älä hermostu sotkuista, suojaa sen sijaan sotkuilta ja siivoa jälkikäteen
  5. Hiljan hyvä tulee, anna vauvalle aikaa opetella itse ruokailemaan

Syöttötuolin sijaan voi myös aivan hyvin aloittaa ruokaan tutustumisen isin tai äidin sylistä. Kakomisen sattuessa ei kannata heti alkuun mennä työntämään sormiaan pienen suuhun, siten voi saada ruoanpalan päinvastoin kulkeutumaan vauvan nieluun. Katso rauhallisesti tilannetta, onko oikeasti hätää vai hoitaako vauva asian itse? Mahdollisia hätätapauksia varten on hyvä kerrata mitä tilanteessa tulisi tehdä. Sormiruokailleet lapset harvemmin joutuvat tukehtumisriskiin myöhemmin sillä he ovat oppineet siirtelemään ruokaa suussaan ja poistamaan liian suuret palat itse.

Sormiruokailun voi aloittaa kun:

Vauva on kiinnostunut ruoasta ja haluaa syödä ja
vauva osaa istua itse tai kevyesti tuettuna ja
vauva osaa tarttua itse pöydällä olevaan ruokaan ja viedä sen suuhunsa ja
kielirefleksi on kadonnut, eli vauva ei tunge kielellä ruokaa ulos suustaan refleksinomaisesti ja
ikää on noin 6 kk.

Meillä aloitettiin 5,5 kk iässä, mutta käytännössä niin hitaasti, että eipä sitä ruokaa tainnut juuri mahaan asti mennä ennen puolenvuoden ikää. Kesällä harjoiteltiin hedelmillä ja kasviksilla. Pehmeät hedelmät ja kasvikset leikkasimme tikuiksi, joista puolet piiloutui lapsen käden sisään ja puolet jäi helposti haukattavaksi. Homma rupesi parin kuukauden harjoittelemisen jälkeen onnistumaan hyvin niin vanhemmilta kuin tyttäreltäkin. Sallittujen ruoka-aineiden listan kasvaessa ja rentouden lisääntyessä on pieni päässyt mukaan myös samoihin ruokiin meidän kanssamme. Ruoista on vaan jätetty suola pois ja lisätty lautasella tai eritelty loppuvaiheessa meidän ja pienen versio ja maustettu meidän versio tuhdimmin. 

Sotkuahan tietenkin tulee, mutta aluksi melko vähän. Mitä monipuolisemmin pieni syö, sitä sotkevampia ruokia tulee myös repertuaariin. Iän myötä myös ruoan heittely on lisääntynyt siinä vaiheessa kun aletaan olemaan valmiita tai ei halutakaan syödä jotain tiettyä ruokaa vaan halutaan lisää sitä toista. Meillä onkin varustauduttu sotkuihin parhaamme mukaan.

Käytössä on syöttötuoliin kiinnitettävä tarjotin (Stokke Tripp Trapp ja siinä Playtray), ruokailuessut hihoilla (Lässig löytyi ainakin meidän Prismasta) ja sopivasti harsoja ja rätti odottamassa siivoajaa. Tuon tarjottimen saa onneksi vaan nostettua syöttötuolista suoraan altaaseen, joten siinä olevat sotkut saa siivottua helposti. Lisäksi meiltä löytyy muovisia lautasia joilta nykyään haluttaisiin kokoajan syödä, lusikoita soseille ja jogurtille ja vippamukeja mistä juodaan ihan itse.

Suosittelen ehdottomasti panostamaan hyviin hihallisiin essuihin, vaikka aluksi pärjääkin hyvin vaikkapa äitiyspakkauksesta tulleella ruokalapulla tai harsolla. Myös jonkinlainen tarjotin pöydän suojana tai syöttötuoliin kiinnitettynä on oiva ostos. Erillisiä lautasia ei välttämättä tarvita vielä pitkään aikaan, muovilusikoita on hyvä olla muutama jo D-vitamiinitippojen antamiseen ja lusikoihin totutteluun. Meillä ainakin syödään jogurttia soseella jo itse lusikalla mikä täytetään aina kun se lätkäistään pöytään.

Vippamukeja kannattaa kokeilla muutamaa erilaista, nuo Ikean edulliset ovat tosi hyviä kotikäytössä, reissussa sellainen "taikamuki" on loistava mistä ei tule vettä kuin imiessä (esim. Avent Magic). Muuten tässä hommassa pääsee kyllä melko vähällä, hyvän tuoreen ruoan lisäksi muuta ei tarvita. Ei sosepurkkien raahaamista kaupasta, otat vaan sopivia raaka-aineita omasta keittiöstäsi mitä itsekin syöt!

Sormiruokailussa on kyllä omat helppoutensa. Pienen nauttiessa aamupalaansa, syön suunnilleen samaa ruokaa siinä vieressä lueskellen samalla pädiltä Hesaria ja juoden teetä. Toki pientä on myös huomioitava ja välillä ojennan vippamukia pyynnöstä (sormen osoitus ja äänimerkki) tai laitan lisää ruokaa nenän eteen. Yhteiset ruokahetket ovat yleensä mukavia, vaikka sotku on tietenkin sen päätteeksi siivottava. Tosin onhan se oma valinta, antaako pienelle muussattua avokadoa ja raejuustoa vai ei, mutta ne kun sattuvat olemaan meidän pienen lemppareita niin niillä mennään.

Ja onhan se nyt ihanaa mussuttaa samaa sapuskaa pöydän ääressä ja höpötellä. Viimeisten viikkojen aikana on myös tullut harvinaisen selväksi, että pieni haluaa syödä tasan samaa ruokaa kuin me. Tämä on huomattu myös muiden saman ikäisten kodeissa, joten sormiruokailun kanssa pääsee tässä vaiheessa jo aika helpolla.

Sormiruokailussa on toki omat vaivansa ja välillä tekisi mieli mennä sieltä missä aita on matalin. Olen kuitenkin todella onnellinen siitä, että olemme päässeet tutustuttamaan pienen tuoreisiin raaka-aineisiin, kotona tehtyyn herkulliseen ruokaan, syömään meidän kanssa yhtä aikaa samoja eväitä, tutkimaan itse ruokia sekä päättämään itse mitä ja minkä verran hän milloinkin syö.  Aika mahtavat eväät koko elämän kestoiselle syömisuralle sanon minä!

Myös sormiruokien reseptejä ja vinkkejä valmistukseen on kyselty, joten ehkäpä niistä vielä myöhemmin.

Nyt ihanaa viikkoa itse kullekin!

<3 Eerika & Epeliina (10,5 kk äiti ja tytär)

 

--------------------------------------------------------------

Lisätietoa sormiruokailusta:

Omin sormin suuhun (Gil Rapley & Tracey Murkett)

Minä syön itse (Hanna-Mari Arosilta, Soile Ruottinen, Ulla-Maija Lähteenmäki)

Sormiruokailijat -facebook-ryhmä (myös sormiruokailua ja soseita yhdistäville)

BLW - lapsentahtinen sormiruokailu (facebook-ryhmä vain sormiruokaileville)

http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=323

http://www.rapleyweaning.com/

 

Share

Kommentit

Eerika
Bättre liv

Kiitoskiitos :) Kirjoittelin tästä ekaa versiota ja olin jo laittanut koneen pois kun tuo lista tuli mieleen. Raapustin sitä sitten post-it -lapuille samalla kun pieni söi vieressä ;) Rento suhtautuminen ruokaan ja mahdollisuus maistella itse on kyllä varmasti hyvä pohja sille että ruoka maistuu ja sitä maistellaan ennakkoluulottomasti. Toki varmasti myös geneettisillä jutuilla on teko siinä kuinka helposti uusia asioita kokeilee tai kuinka herkkä makuaisti on voimakkaille mauille (aistiherkkyys).  

Mutta koska vain ympäristötekijöihin voi vaikuttaa niin vaikutetaan me ja luodaan lisää hyvää aitoa ruokaa rakastavia kansalaisia maailmaan! :)

Ihana postaus :) Kyllä sitä sotkua tulee, vaikka vain lusikalla syöttäisi :D 

Yritin aikanaan sormiruokailua Ukkelin kanssa, mutta en tiedä olinko liian malttamaton, eikö Ukkeli ollut sellaiseen valmis, vai missä vika, mutta sitten se jäi. Aina hän on siinä sivussa saanut itse syödä kypsennettyjä kasviksia, hedelmiä, marjoja ja leipää.

Nyt Ukkeli on hiljattain alkanut osoittamaan kiinnostusta sormiruokailuun. Syöttäminen ei aina kinosta, vaan kädet ojentuvat miun lautaseen. Aloin kokeilumielessä kattamaan Ukkelille ruoat helposti noukittavaan muotoon, ja kappas - hän syö ihan itse! Hauska käänne :D

Oon ollut laiska ruokalappujen käyttäjä ja nykyään sidon aina harson kaulan ympärille. Samalla harsolla on helppo putsata kädet, suu ja pöydän ympäristö :)

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Luulenpa että lapsissakin on eroja ja myös niitä herkkyyskausia tulee. Sellainen teilläkin varmaan tuossa on juuri tullut! Sosesyömisen ohessa sormiruokien maistelu (esim. kurkkutikut käsin ja soselounas lusikalla) on varmasti monelle se paras tapa, en itse lähde yhtään siihen mustavalkoiseen ajatteluun että pitäisi joko sormiruokailla tai syödä soseita, maailma on täynnä harmaan sävyjä. Meillä ei vaan jaksettu enää taistella kun pieni kiukustui niin siitä syöttämisestä. Toki jonkin verran on myös syötetty puuroa, hedelmä-/marjasosetta ja jogurttia kunhan pieni on saanut samalla myös itse syödä eikä olla yhtään tuputettu.

Tuo harso ei muuten toimi silloin kun esim. syödään vesimelonia, siinä nimittäin kastuu paita! Samoin hihat sotkeutuu esim. avokadomössöstä aika pahasti. Eli HC-sormiruokailuun tuo hihallinen essu on kyllä ehdoton. Vähemmän sotkevien ruokien kanssa menee heppoisempikin viritys ;)

Iloa (sormi)ruokailuihin!

Totta tuo harso :) Ja hihallinen essu on varmaan tosi kätevä siinä vaiheessa, kun lapsen kanssa aletaan maalaamaan tai leipomaan!

Lilleri78
Tuttitango

Jee, hieno postaus! Kiva kun jaksoit kirjoittaa näin perinpohjaisesti, tästä on varmasti monelle hyötyä :) Saisinko linkittää tämän omaan postaukseeni? 

Mä olen ottanut nyt kakkosen kanssa lungisti, kun on jo ennestään kokemusta yhdestä sormiruokailijasta, lusikallakin annetaan edelliskokemusta enemmän kun ei ole niin aikaa tehdä ja miettiä juuri kaikille sopivia ruokia joka ruokailulle. Mutta Poju pääsi yllättämään - minä kun ajattelin, että tässä vielä vasta harjoitellaan ruokailemista, ja Pojuhan on vaivihkaa alkanut vetämään ihan valtaisia annoksia nassuun! En yhtään tajunnut, että hän on jo noin taitava ruokailija näin parin ruokailukuukauden jälkeen ja ruoalle on tarvetta.

Sormiruokailu ja itse syövät palloiroiset on hauskaa - arvaa vaan kuinka hauskaa on kun pöydässä istuu kaksi nassuttajaa toisiaan vastapäätä! :D

Eerika
Bättre liv

Kiiiiiiitos :) Itseasiassa alunperin tässä oli juttua enemmänkin, yritin kovasti lyhentää pääasioihin sillä lisätietoa löytyy hyvin linkeistä. Ja ehdottomasti voit linkittää tämän jutun postaukseesi, sehän on ihan kunnia! 

Ihanaa kun siellä on yllätetty äiti, meilläkin tuli jossain vaiheessa sellainen kohta että oho, sillehän uppoaa tätä ruokaa, missä tätä on lisää! Luulenpa että teillä tuo isomman sisaruksen hieno esimerkkikin ja yhdessä syöminen tekevät ihmeitä, mallioppiminen on joskus myös hyvästä. 

Hyviä ruokahetkiä :)

Silkkitassu

Meillä tosiaan vedettäis kaikki ruoka (myös puurot) sormin, jos vaan vanhemmat antais. Taidettiin alottaa jossain siinä 5 kuukauden kohdalla tarjoo käteen, vaikkakin tietty soseita syötettiin lusikasta ja edelleen käytetään lusikkaa, koska aina ei vain jaksa venailla et muksu saa itse sitä ruokaa suuhun. 
Meillä tehdään monesti niin että mennään kaikki olohuoneeseen ja sohvapöydän ääreen ja siinä sit napsitaan lautaselta ruuat parempiin suihin seisten. Välillä käy ihmettelee leluja tai pikku kakkosta ja sit taas palaa syömään loppuun. Mielenkiinto kun siihen ruokailuun loppuu nopeasti, niin ollaan tehty ruokailusta enemmän sellainen rento hetki. Ei me aikuisetkaan jakseta istua ruokapöydän ääressä. 

Meillä siirryttiin pois soseruuasta (välipalana hedelmäsose tai puuron seassa vielä toisinaan) tuossa vuoden iässä. Käytännössä kaikki ruuat on ihan samaa mitä omallakin lautasella on. Monesti tyttö tulee itse napsii meidän lautasilta ruuat omaan suuhunsa. Rosvolautanen myös ravintoloissa olisi hittituote!

Kommentoi

Ladataan...