Iloisia aamuterveisiä ultrasta!

Bättre liv

En meinaa uskoa että me ollaan jo tässä vaiheessa, nyt on ultrassa käyty ja kaikki näytti hyvältä :) Vaikka labrojen tulokset näkyivätkin jo koneelta, todennäköisyydet lasketaan jossain aivan muualla ja niiden tulokset tulevat noin viikon päästä kirjeitse/puhelimitse. Pienellä näytti kuitenkin kaikki olevan oikein hyvin. Tänään rv 12+1 pienellä oli kokoa pää-perämitta 6,5 cm eli vastasi kuulemma 12+5. Tosin sairaalassa laskevat eri taulukoiden mukaan, ja heidän mukaansa olisin tänään rv 12+2 ja laskettu aikakin olisi päivän aikaisemmin. Eli luultavasti vastasi 12+4 :) Pään halkaisija näytti olevan 2 cm, hitsi minkä kokoinen jo! Kaiken tämän lisäksi tulee vielä jalat, söpöt pienet jalat! Niskaturvotusta oli 1,1 minkä pitäisi olla ihan hyvin rajoissa. Tosin hoitaja ei suostunut lukua mitenkään kommentoimaan, sillä luvut katsotaan sitten yhteen toisaalla labrojen kanssa.

Katsottiin pientä hyvä tovi, pienellä näkyi päässä luut, aivojen kohdalla oli jo jotain näkyvissä (Einstein!), oli kädet ja sormet, jalat ja varpaat, sykkivä sydän, masu ja virtsarakko (missä muuten oli nestettä, ihan niinku äitilläkin!). Pieni oli aamu-uninen kuten äitinsäkin, joka tosin oli julmasti herätetty tänä aamuna aluksi viideltä ja sitten vielä kuudelta. Siellä se kölli ja jossain vaiheessa venytteli ja käänsi kylkeä! Ihan niinku äitinsäkin aamuisin.. Alussa nähtiin hetki sivuprofiilia, mutta sen jälkeen pieni halusi näyttää vain pyllyä eikä nähty kunnolla kasvoja sivusta. Jonkinlaiset suttuiset kuvat sain kuitenkin miehellekin mukaan. Se hieno ajatus ultran näytön videokuvaamisesta kännykällä miehelle jäi vain ajatukseksi kun jo makasin selälläni tutkimuspöydällä masu geelissä. Eikä siitä olisi ehkä tullut mitään vaikka olisin siihen luvan sattunut saamaankin. Tällä kertaa tutkimus tehtiin siis ensimmäistä kertaa ulkokautta. Kivempi näin :)

Nyt siis odotellaan vielä tuloksia, mutta hoitajan mukaan pienellä näytti kaikki olevan oikein hyvin ja oli kehittynyt ikänsä mukaisesti kaikin puolin. On se ihmeellistä, että tuolla mun sisällä nukkuu, venyttelee ja sätkii sellainen pieni ihminen. Tässä vasta vähän pingoittuneessa ja vähän enemmän turvonneessa masussa asuu enemmänkin kuin vain soluja, siellä asuu ihan oikeata liikkuvaa elämää! Nyt pitäisi vaan jaksaa odotella seuraavaa ultraa elokuulle asti ja antaa masun kasvaa. Voi hitsi, voiko meillä olla näin hyvä tuuri! Ja uskaltaisikohan töissä kertoa kunhan ensiksi saisi hyviä uutisia labrojen tuloksista? Josko Juhannuksen jälkeen? Tai ennen? Tai en minä tiedä! Ei minusta taida olla siihen että odottaisin kunnes maha osuu jo vastaantulijoita naamaan ;) Tässä on muutenkin vähän sellainen olo, että tekisi mieleni pyytää mahdollisimman helppoja työtehtäviä, sillä olen niin kovin väsynyt enkä pysty keskittymään ja on vaikeata saada vaativammat työtehtävät hoidettua. Miten ne muut tän tekee? Mutta ehkä väsymys alkaa hiljalleen kaikkoamaan ja tunne on hetken päästä ihan toinen. Ja ainiin, ehkä mun pitää jossain vaiheessa kertoa muillekin kuin vain yhdelle siskolleni..

Paljon terkkuja meiltä molemmilta ja kiitos kaikille tuesta <3 Eerika & Einstein

Share

Kommentit

Jeba
Tuuliajolla

Voi että. <3

Positiivista

Sniif. <3

Zena (Ei varmistettu)

Ihania uutisia! Mukava seurata tätä sun blogia, osaat kirjoittaa niin kivasti. Mulla tänään rv 12+5 ja myös nt-ultra illalla. Kaikkea hyvää myös jatkossa! &lt;3

Eerika
Bättre liv

Oi vitsi, onnea ultraan! Toivottavasti teidän pieni liikkuu ultran aikana, se oli hauskan näköistä! Ja kiitos, kyllä tämä aika isolta onnenpotkulta nyt tuntuu <3

EWE

Ihana uutinen ja tosi ihana teksti! :) Tuli omat ultramuistot mieleen. Meidän pikkuinen käyttäyty samalla tavalla, oli uninen eikä millään meinannunt mennä sopivaan asentoon, jotta mittaukset olisi saatu tehtyä. Sain muistoksi minäkin suttuiset kuvat, joita sitten katseltiin yhdessä illalla. Herkistyhän siinä silloin pikkasen.

Hyviä vointeja  ja voimia sulle! Siitä se raskaus- ja odotusaika nyt sitte alkaa :)

Eerika
Bättre liv

Oi, joko se alkaa, tuntuu niin uskomattomalle ettei pää pysy perässä! Joko tähän uskaltaa luottaa? Ihan kohta, ihan pian, joko? ;) Ja kiitos, itse en vaan meinannut millään tajuta että se heiluvan kaverin kuva tulee ihan oikeasti mun masusta, luulis jo tuon tuntevan, mutta eipä varmaan vielä moneen viikkoon. Saako vielä sanoa, että uskomatonta? :) Ja kiitos, hyvin täällä voidaan vaikka välillä itketään ja nukahdetaan sohvalle. Pikkujuttuja!

näitä uutisia on odotettu. onnea! <3

Eerika
Bättre liv

Jee, Eerika & Einstein kiittää!

Voi miten todella ilahduttava päivitys tänne ruudun toisellekin puolelle sivusta seuranneelle. Paljon onnea ja iloista toista kolmannesta, joulua kohti! <3

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Sivusta seuraajia onkin mahtava joukko, ihanaa tietää että olette siellä!

kollega (Ei varmistettu)

mahtava juttu! olen torstaina samoihin hommiin menossa itse, huomenna 12 täys. :) en ole uskaltanut kommentoida mitään aiemmin vaikka olen lähes alusta saakka blogiasi lukenut, jotenkin vainoharhaisen epäluuloinen sitä on itsekin, ja antanut asioiden vaan lipua sinne suuntaan. toivottavasti päästään seuraamaan näiden personal jesuksien matkaa loppuun saakka..

Eerika
Bättre liv

Oi vitsi, onneksi olkoon! Oli kyllä aika ihana kokemus tuo ultra näillä viikoilla kun pieni oli jo niin valmiin oloinan ja liikkui, jännätti kyllä kovasti etukäteen. Sormet ristiin ja tsemppiä sinne, kyllä niiden riskialttiimpien viikkojen nyt pitäisi olla takana ja hiljalleen voi alkaa luottamaan raskauteen. Tätä samaa yritän takoa omaankin päähäni :) Joulun ihmeitä odotellessa!

Mindeka
Ma-material Girl

Ihanaa! Onnea!

Juhli, tanssi ja vaikka suukottele vastaantulijoita, jos siltä tuntuu! -Olet todellakin tämän ilosi ansainnut!

WAU <3 

Eerika
Bättre liv

Kiitoskiitos, en meinaa pysyä nahoissani täällä töissä! Ihan vähän pitää vaan pitää omana tietonaan paitsi muutamalta läheiseltä jotka jo tietää. Mut vielä täällä toimistollakin iloitaan! Kunhan pieni jatkaa kasvua samaa tahtia ja raskausmasu alkaa hymyillä :)

Liv
Päiväuniaika

Ihanaa hei! 

jjonaa

Niin ihanaa <3 hymy tuli huulille tätä lukiessa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea oikein kovasti!!
Täällä vielä ulkoisen jälkeen odotellaan kovasti plussaa :)
Tuosta muille kertomisesta omalta kohdaltani sen verran, että kerroin esikoisesta vasta, kun vatsa alkoi näkymään. Oikeastaan en olisi silloinkaan halunnut kertoa, sillä vaikka kuinka pidin raskausajasta ja olin onnellinen vatsasta, niin minua harmitti, kun vähän niinkuin lakkasin itse olemasta. Kaikki puhuivat minulle vain omista raskauksistaan ja kyseli raskauden etenemisestä, ihan kuin minulle ei sen jälkeen kuulunut mitään muuta. Töissä eniten harmitti, kun puhuttiin tulevaisuuden asioista, niin kaikki suhtautuivat minuun niin, että: "sähän olet jo sitten poissa, niin ei tämä sinua koske" yms. Ei sitä kukaan pahalla tietenkään, mutta minua se silloin harmitti aika kovasti.
Kuulostaa, ehkä jälkeenpäin pöllöltä...ehkä ne oli ne hormonit :)

Tuulia8 (Ei varmistettu)

Ihanaaihanaa!! &lt;3 &lt;3
Meidän mini-typpi oli tuolloin 54mm joten en ihan ymmärrä miten noita viikkoja lasketaan, kun lääkärin mukaan silloin oli 12+0. Mua vaan nauratti koko ajan kun vauva temmelsi niin paljon. Kerroin sitten ultran jälkeen töissä kun oli jotenkin niin huippua! Onnea teille ihanat!

Dalmi
Arkisokka

Oi, onnea! Tosiaan, ihanasti kirjoitit. :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vähän silmäkulmat kostui täällä <3

Katie
Aika kypsä äidiksi

Jipii jipii! Nyt seesteistä kesää kohti elokuun seuraavaa ultraa... :)

Mankka 1 (Ei varmistettu)

Ihana uutinen. aloitin blogisi lukemisen joulun tienoilla ja olin iloinen 2. raskaudestasi ja keskenmenosta kerrottuasi tuli kyynel silmään. Kaikkea hyvää teille :)

Ihme

Ihan parasta! Onnea onnea onnea! :) Nyt sitä kakkua! ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Muistan oman ihmeellisen ekan ultran vuosi sitten.. se oli jotain käsittämätöntä ja ihanaa :) Paljon onnea perheellenne!

Mieti vielä hetki ennenkuin menet töissä kertomaan. Mun mielestä oli ihana pitää asia mahdollisimman pitkään omana kutkuttavana asiana. Tietysti, jos työtehtävät tuntuu liian rankoilta niin kerro ihmeessä esimiehelle ja pyydä kevyempää tahtia.

Onnea vielä!

Pumpulipesä

Onnea onnea, niin ihania uutisia! Mä en varmaan malttais oottaa kertomisen kans noita labratuloksia pidempään :). Jumpra, mähän oon melkeistä jo ny kertonut raskaudesta, vaikka en ees ole raskaana (päiväunelmoinut olenkin sitten senkin edestä) :D.

Kommentoi