Jännääjännää, kohti rakenneultrapäivää

Ladataan...
Bättre liv

Kuka näitä päiviä ja viikkoja oikein syö? Huomenna kun herään, on rakenneultrapäivä! Mennään miehen kanssa aamusta suoraan sairaalalle ultraan. Jännittääjännittää! Masu on tehnyt jotain kummaa eilen ja tänään, luultavasti harjoitussupistuksia? Säikähdin jo vähän ja kuuntelin eilen pientä dopplerilla. Siellä sen sydän jumpsutti ja lähti äitiä karkuun.. Huomenna nähdään onko pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat ja muut osat paikallaan ja kunnossa. Hieman suorastaan pelottaa se puoli tässä, että jotain huolestuttavaakin voi aina löytyä. Toisaalta nähdään meidän ihana pieni jo tosi valmiina ja ehkä saadaan tietää myös sukupuoli. Miltäköhän sitten tuntuu? Muuttuukohan fiilis vaatteiden ja tavaroiden ostamisen suhteen?

Olisiko joku voinut kertoa etukäteen, että raskaus alkaa tuntumaan todelliselle vasta puolivälin jälkeen? Masu alkaa todella vasta näkyä, pienen liikkeet alkavat hiljalleen tuntua ja ihmiset alkavat todenteolla puhumaan kanssasi raskaudesta, synnytyksestä ja vauvoista. Näinkin tänään kaksikuisen pienen, miten se olikin vielä niin pieni? Suorastaan pelotti kun sitä katsoin, että miten osaisin tuollaista pientä hoitaa? Onneksi pian syntyy lähipiiriin pieniä joilla voi ehkä vähän harjoitella..

Huomenna siis tiedossa rakenneultrapostaus, ihan superjännää! Toivotaan onnellista postausta *sormet ristiin*.

<3 Eerika & Pikku-Epeli (rv 20+4)

Share
Ladataan...

Kommentit

phocahispida

Kerro sitten meille seuraajille mahdollisimman pian, miten meni! 

Ehkä haalarinkin uskaltaa ottaa varastoon kun raskaus tulee koko ajan todemmaksi. ;)

Eerika
Bättre liv

Hyvin se meni! Nyt pitääkin tosiaan alkaa miettimään, että tyyppi pitää pukeakin johonkin. Siis tarkoitan tyttö! :D Sovitaan miitti, sovitaan sovitaan. Laita mulle vaikka jossain vaiheessa mailia kun olet Helsingin suunnalla työaikojen ulkopuolella niin miitataan. Ei tässä toki vielä ole kiirusta kun ei pienen vaatteille vielä ole hyllyäkään.. pitäiskin hiljalleen lähteä lipasto-ostoksille.

Kollega 20+2 (Ei varmistettu)

Samoja polkuja mennään! Tänään oli meillä ultrapäivä, ja kotimaisen kurkun kokoinen 25cm pitkä poikanen siellä möllötti ja aukoi pientä suutaan. Kättärin kätilö oli mukava ja juteltiin kaikenlaista edelliseen ja tulevaan synnytykseen liittyen. Jännä päivä teilläkin huomenna, olet varmasti ajatuksissa heti aamusta :)

Olen onnistunut kehittämään itselleni jonkinlaisen ahdistuksen koko tilannetta kohtaan ja siksi kysyinkin sukupuolen vaikkei aluksi ollut suunnitelmissa.. Eli kahden poikasen äitinä tässä tullaan loppuelämä viettämään, ellei mitään mullistavaa tapahdu. Yritän tähän ajatukseen nyt tottua ja mielikuvaharjoitella itseäni valmiimmaksi talvea varten.

Eerika
Bättre liv

Oi, ihanaa! Meillä ei oikein juteltu ihmeempiä, kyseli vaan olenko voinut hyvin ja kehoitti siirtymään pedille. Saitte ihan mitankin! Meillä mennään tyttöveikkauksella, hyvin kyllä sai tarkistettua näkymät eikä viitteitä mihinkään muuhun ollut näkyvillä. Pieni oli kunnossa ja me huokaistiin helpotuksesta :)

Mmmm (Ei varmistettu)

Itse olin rakenneultrassa jotenkin niin häkeltyneen onnellinen, kun täti sanoi kaiken näyttävän hyvältä, että en jälkeenpäin muistanut enään mitään mitä se sanoi ja mitä oli katsottu jne. Ja kun sukupuolikin jäi epäselväksi niin pakkohan se oli sitten 4D:hen mennä...

Eerika
Bättre liv

Hih, onneksi oli tuo mieskin mukana ja ainakin vielä muistan käynnistä jotakin ;) Olen myös miettinyt tuota 4D-ultraa, jos siltä tuntuu niin voisihan sielläkin vielä käydä joskus syksymmällä?

Nallemamma (Ei varmistettu)

Pidetään peukkuja! Löysin blogisi tänään ja kuinkas kävikään, huomasin että ihan sama vaihe itsellä. Tänään oli rakenneultra (kaikki hyvin, toinen lapsemme potki ja liikkui ja oli oikean kokoinen) ja positiivisen raskaustestinkin tein samana päivänä kuin sinä:) Onnea sinulle odotukseen!

Eerika
Bättre liv

Oi vitsi, jännää! Täälläkin saatiin tänään huokaista helpotuksesta. Saas nähdä mennäänkö loppuun asti samaan tahtiin.. Iloa odotukseen :)

Tsemppiä rakenneultraan! Omasta rakenneultrapäivästä on jo kulunut reilusti yli vuosi, mutta vieläkin muistan sen jännityksen... ja sen kuinka hitaasti työpäivä kuluikaan! Itsehän suunnittelin, etten kysy sukupuolta ollenkaan, mutta lopulta halusin sen sittenkin tietooni, koska se teki raskaudesta ja lapsesta taas vähän konkreettisemman. Oli helpompaa työstää ajatusta omasta lapsesta kun pystyin ajattelemaan että meille tulee pieni tyttö. (Toki tiedostin ettei ultrassa nähty sukupuoli ole 100varma mutta silti..)

Mulla jännitti kauheasti käsitellä pieniä vauvoja ennen omani syntymistä, enkä vieläkään oikeen osaa :D omaa pyörittelee jo vaikka miten päin mutta kavereiden pienet vauvat saavat edelleen kädet hikoamaan! :D

Eerika
Bättre liv

Oi, onneksi meillä ultra oli heti aamusta niin ei tarvinut töissä ensiksi jännittää! Täälläkin nyt odotellaan tyttöä, superjännää, josko ei sukupuoli "vaihtuisi" enää tai voisi mennä plasmat aika sekaisin sit synnärillä :) Teki kyllä pienestä heti paljon konkreettisemman kun sai tietää sukupuolen, on se sit niin jännä juttu! Ja helpottavaa kuulla, että siihen oman pienen käsittelyyn tottuu, toivottavasti mekin sit uskalletaan sen kanssa toimia :D 

Tahiti

Tsemppiä sinne, hyvin se menee :) ne oudot kivut voivat olla myös kohdunkasvu ja -liitoskipuja varmaan? :)

Eerika
Bättre liv

Juu, luultavasti onkin. Vatsa myöskin tuntuu kasvavan kokoajan joten tuntuu silläkin hieman kireältä. Toki harjoitussupistuksiakin voi alkaa tulemaan jo, sellaisia pieniä missä vatsa vaan menee kovaksi palloksi. Ehkä tässä hiljalleen alkaa tunnistamaan mikä on mitäkin :D

Eerika
Bättre liv

Suloinen, pieni ja terve tyttö!! (90% varmuus tuosta sukupuolesta) Postaus kuvien kera seuraa myöhemmin, nyt kohti duunipaikkaa. Sen verran jännitys laukesi, että olin vähällä oksentaa matkalla autolle :) Ihan superia!

Kommentoi

Ladataan...