Jättimasun terveiset

Ladataan...
Bättre liv

Oho, lähes viikon postaustauko!! Toisaalta edellisten postausten tiimoilta on käyty sen verran vilkasta keskustelua, että sinne on tullut turistua vähintään parin postauksen verran ;) On ollut yllättäen isiä yökylässä, kaveria iltavisiitillä ja aivan järkyttävän huonosti nukuttuja öitä. Repiviä liitoskipuja, niskajumeja, huimausta ja sopivan asennon etsimistä. Piristävää kampaajakäyntiä, pikkujoulujen missaamista, himputin hyviä viikonloppuruokia ja koirien kanssa lussuttamista. Leffoja kotisohvalla ja pieni shoppailukierros miehen kanssa. Niin ja sen tajuaminen, että Panadol nukkumaan mennessä ei ole syntiä jos se takaa lähes katkottomat yöunet aamuyöhön asti! Sama homma on iltasyömisen kanssa. Vaikka kuinka tuntuisi siltä, ettei sohvalla makaavan pallomahan tulisi syödä päivän aikana liikoja, voi nälkä yllättää yöllä kesken unien. And that's not good..

Masu on muuten aivan VALTAVA (kuten kuvista näkee). Eilen tuli täyteen raskausviikkoja 36+0 eli tänään on laskettuun aikaan enää ALLE neljä viikkoa! Supistukset ovat hillittäneet, kiitos lepäilyn, mutta muuten olo on pakottanut pysymään sohvalla ja neljän seinän sisällä. Pitkä matka ollaan tultu siitä alkukesän pikkupömppömahasta! Mutta ihan raskaana olevaksi sitä tunsi silloinkin itsensä. Nyt tämän vaan tuntee myös luissa ja ytimissä ihan todenteolla. Toivotaan, että nämä kipuilut tarkoittavat nyt sitten sitä, että paikat ovat hyvin valmiina päästämään pienen pois pesästään ja sitä kipuilua olisi sitten vähän vähemmän siinä vaiheessa (pientä toiveajattelua?). Ainakin lantion seutu on antamassa myöden ihan todenteolla!

Menin tuossa yhtenä päivänä ryhdistäytymään. Paikat olivat tosi jumissa ja tein sitten erilaisia avaavia harjoituksia saadakseni kehooni lisää tilaa hengittää. Samana päivänä olin myös istunut kampaajan tuolilla muutaman tunnin ja kävellyt hieman. Seuraavana päivänä vielä istuin ja seisoin tuossa naapurissa sohvalla makoilun sijaan. Illalla se sitten iski, aivan järjetön kipu häpyliitoksella. Siis sellainen, että ota särkylääke, kylmäpussi ja tyynyjä ja näistäkin huolimatta itke kummallisessa asennossa lattialla kun mikään ei auta. Sen kanssa ollaan sitten saatu työskennellä tässä päivätolkulla, notta olo edes vähän tokenisi. Luulenpa, että pienikin on tunkenut päätään taas hieman alemmaksi, vaikken menisi sanomaan sen vielä kiinnittyneen. Pistää varmaan kuitenkin lisää painetta tuonne lantion liitoksille. 

Sunnuntaina uskaltauduin kuitenkin kaupoille miehen käsivarressa kiikkuen. Käytiin hakemassa meille tilattu ihana Mellipoun soittorasia (näitä on muuten tuore lasti taas Bebesissä!), nautittiin herkulliset gelatot, haettiin lisää ruuveja ja muttereita sekä kurkittiin vähän sisustusjuttuja. Hieman huippasi ja sattui, mutta oli jotenkin vaan niin ihanaa olla ihmisten ilmoilla. Suurimman osan ajasta sain onneksi istua, mies touhotti jo rautakaupassa kun minä jäin vielä kahvilaan nautiskelemaan. Sisustusjuttuja katsoessa piti puolestaan koeajaa useampi sohva ja nojatuoli :) Peeäs. Jos joku haluaa blogiyhteistyönä lahjoittaa meille olohuoneen valaisimen niin saa ilmoittautua. Melkein jo päädyttiin viiden vuoden pähkäilyn jälkeen tähän simppeliin Ykiin. (Mulla on toiveajattelua ilmassa todenteolla tänään!)

Kävelen muuten niiiiiiiiiin hitaasti. Ja jos joku vielä menee puhumaan naureskellen siitä typerästä ankkamaisen vaakkuvasta raskaana olevien kävelytavasta ja ettei itse ainakaan aio sitten niin kävellä niin kokeilepas näitä lonkkakipuja ja avautuvia liitoksia! Siinä kuule kävellään niin että vähiten sattuu, tai siis hilataan itseään hiljalleen eteenpäin kuin hidastetussa elokuvassa. Ja kyllä, mies saa mielellään nostaa sohvalta ylös tai joudut kellahtamaan kyljen kautta! Naureskelin muuten jollekin "tällä raskausviikolla vatsa on jo melkein kylkiluiden kohdalla" -tiedolle tuossa taannoin, meitsillä nimittäin tämä vatsa on noussut reilusti yli kylkiluiden jo aikaa sitten! Ne on uponneet tuonne sisään ja niitä potkitaan todenteolla. Eikä ole hajuakaan, missä mun sisäelimet on! Vatsalaukku? Pallea? Keuhkot? Nekaikkimuutmitäniitänyton?

Toivottavasti fyssari saa tänään helpotettua edes vähän tätä oloa, ensi viikolle varasinkin sitten itselleni ihan kunnon hemmottelun. Nimittäin 90 minuuttisen raskaushieronnan! Olin jotenkin toiveajatellut, että jostain puskasta hyppäisi tielleni keijukaisystäviä, jotka järjestäisivät minulle babyshowerit/äitiysjuhlat herkkuineen ja hommaisivat minulle lahjakortin raskaushierontaan. Mutta olinpas sitten oman elämäni keijukaisystävä ja buukkasin hoidon. Olen niin sen tarpeessa! Ja kerran minulla ei ole tiivistä kaveriporukkaa vaan ennemminkin yksittäisi ystäviä ripoteltuna pitkin Suomen karttaa, taidan tyytyä yksittäisten kavereiden visiitteihin ja iloita ihan kahden kesken heidän seurastaan silloin. En jaksa ruveta miettimään juhlien järjestämistä ja ketä kutsuisin ja kuka pääsisi paikalle ja milloin ja missä he olisivat yötä ja tunteeko kukaan edes toisiaan. Eiköhän tätä puuhaa riitä ihan ilmankin. Josko olisin tästä katkeroitumatta ikuisiksi ajoiksi, vaikka pariin otteeseen olenkin itkenyt sitä, miksei minulla ole tiivistä perhettä ja kaveripiiriä. Niin ja sitäkin kuinka kehtaan lisääntyä ilman tiivistä tukiverkostoa! Kaikkea sitä sitten mielessään pyöritteleekin loppuraskauden vajailla unilla..

Sen voin kyllä sanoa, että monenlaista hemmottelua tässä alkaa olemaan vailla. Eilen illalla oli aivan täydellistä kun mies hieroi nukkumaan mennessämme kosteusöljyllä kipeitä jalkojani, nilkkojani, polviani.. oi sitä täydellistä rentoutumista ja oloa. Josko tässä jonkun kasvonaamion laittaisi iltasella kasvoille ja tekisi jotain näille kynsille ja kosteuttaisi kädetkin kunnolla. Kaikki kehon hemmottelu ja rentoutus ovat isoksi avuksi tässä tukalassa ja kivuliaassakin mammuttivaiheessa, jotta jaksamista riittäisi sinne h-hetkelle asti!

Huomenna on muuten edessä neuvolalääkäri ja synnytystapa-arvio. Josko samalla muistaisi kysyä, että näyttäähän tämä vieläkin tytöltä? Sillä jotenkin päähän on hiipinyt pelko ylläristä kun ollaan tytölle jo keksitty ihana nimikin millä ollaan sitä jo pitkään kutsuttu. Toivottavasti pieni näyttää voivan masussa hyvin ja paikat olisivat hiljalleen alkaneet valmistutua synnytykseen. Kohta on jo Joulukuu! Mieskin halusi jo hakea joulukuusen <3 Voi tätä Joulun odotusta!

Pientä möyrijäistä masun ulkopuolelle jo odotellen <3 Eerika & Epeliina (rv 36+1)

Share

Kommentit

Kultakutri (Ei varmistettu) http://www.kultahippusiaripotellen.blogspot.fi/

Ihana masu ja hei, ei ollenkaan jättimasu, sillä.... musta tuntuu että mulla on nyt jo samankokoinen.. :D.
Ihanaa loppuraskausaikaa!

PS. Blogissani mukava arvonta, vink vink :)
http://kultahippusiaripotellen.blogspot.fi/

Eerika
Bättre liv

Huomenna saa tietää tuoreimmat mitat, mutta edellisellä kerralla sf-mitta oli jo 34! Alkaa jo tällä tytöllä tila loppumaan kropassa kesken :) Ja jee, kävin osallistumassa arvontaan, kiitos vinkistä!

Lilleri78
Tuttitango

Hihi, samaa ajattelin kuin Kultakutri, vaikka sun maha on toki jo iso, niin se vaikuttaa varsin kohtuullisen kokoiselta noille viikoille :) Mulla oli esikoisesta muihin verrattuna melko pieni maha, mutta sanoisin, että aikalailla samankokoinen kuin sulla. 

Kurjaa, että liitoskivut vaivaavat, mutta ihanaa kun sun supistukset on nyt rauhoittuneet ja olet päässyt vähän ihmisten ilmoillekin! Mä huomasin myös, että kun tein peräkkäin ne kaikki viisi raskausjoogapätkää youtubesta niin tuntui kyllä häpyliitoksessa illalla ja yöllä, onneksi ei millään tapaa samassa mittakaavassa kuin sulla. Taitaa ne paikat joustaa aika hanakasti - toivottavasti sulla olisivat jo valmistautumassa päästämään vauvelin ulkopuolelle!

Tiedätkö, musta on niin mukavaa aina lukea sun kuulumisia, että klikkaan sun postauksen auki heti kun sellaisen löydän. Jotenkin samaistun suhun ihmisenä. Olis kiva tavata joskus! :)

Eerika
Bättre liv

Yläkäyrillä täällä jo loikattiin menemään, saas nähdä mitä huomenna neuvolassa kertovat masun kooksi :) Niin ja hei, olen käsittänyt että asutaan aikasta lähellä toisiamme, joten ehdottomasti olis kiva treffata joskus! Mun mailiosoite löytyy tuosta sivupalkista :) Niin ja blogipikkujouluihin yritän päästä osallistumaan nyt lauantaina myös! Tämän päiväinen talon ulkopuolella hiippailu antoi toivetta paremmasta, josko tässä uskaltaisi useamminkin lähteä hiippailemaan..

Lilleri78
Tuttitango

Niin, jänniä nuo masut ja käyrät, musta tuo sun maha ei tosiaan näytä hirmuisen isolta, mutta käyrät ovat eri mieltä :) Mulla oli jostain syystä mielikuvana, että asutte Helsingissä, mutta sun kommentista tajusin, että olihan meillä joskus puhetta Espoon neuvoloista ym. eli enemmän tai vähemmän lähekkäin asutaan. Laitan sulle viestiä kunhan saan aikaiseksi :) Blogipikkujoulut jää nyt väliin kun flunssa vaivaa, vaikka olis ollut kiva tulla tapaamaan muita bloggareita ekaa kertaa, mutta toivottavasti sä pääset mukaan!

AnLottanen

Voiko sitä kukaan arkena saada liikaa hemmottelua? (ei kai) Joskus sitä vaan tuntee taivasoloa kampaajan tuolissa tai hierontapöydällä.

Ihanaa, että kotoa löytyy hierovat ja hellät kädet. 

ja niin, kohta on joulu! Teillä on varmasti ikimuistoinen joulunalusaika kaikkineen, siitä kanssailoitsen kovin!

<3

Eerika
Bättre liv

Itselläni ei ole tapana käydä kasvohoidoissa tai manikyyrissä (itseasiassa en ole koskaan ollut kumpaisessakaan), mutta kampaajalla tykkään käydä usein pitämässä hiukset ojennuksessa, lukemassa lehtiä, juttelemassa ja juomassa teetä :) Kun on väsy ja kolottaa, on kyllä erityisen ihanaa vähän hemmotella itseään extrapitkällä kuumalla suihkulla, ihanilla voiteilla, hieronnalla tai ihan millä vaan mistä tykkää :) Hemmottelehan sinäkin siellä itseäsi, olet niin jokaisen hemmottelun ansainnut! Ja Joulu, se tulee tänä vuonna olemaan niin erilainen kuin koskaan aikaisemmin, kävi miten kävi ja milloin kävi! Toivottavasti teilläkin on ihania uutisia Joulun aikaan <3 Ja ties mitä vuosi 2014 tuokaan tullessaan!

Silkkitassu

Tsemppiä viimeisille viikoille! :) Olen jo sopivasti unohtanut koko masun olleen koskaan olemassakaan ja kaikki kivut ja tuskastumisen mikä noilla viikoilla oli. Ankkana en tainnut kuitenkaan vaappua...

Kävin suunnilleen samoihin aikoihin hieronnassa kuin sinäkin, vaikkakaan se ei ollut raskaushieronta ja paljon lyhyempi kuin sinulla. Hieronta oli ihana hetki, mutta nyt tuntuu että olisi voinut säästää sen lahjakortin synnytyksen jälkeenkin. Johtuen huonoista nukkumisasennoista, vauvan kantamisesta ja järkyttävästä väsymyksestä, tuntuu, että koko nainen on yksi jäykkä runko. 
 

Eerika
Bättre liv

What, voiko sen unohtaa? Muistatko vaan ne ihanimmat kohdat jotenkin sopivasti? ;) Olen menossa raskausajan hierontaan Organic Spirittiin, mihin suunnittelin meneväni synnytyksen jälkeiseen hierontaankin :) Ilmeisesti sille tulee olemaan tarvetta! Lisäksi jatkan varmastikin käyntejäni tutulla fyssarilla (myös naprapaatti), joka osaa loistavasti pitää minut vireessä (käyn lähetteellä ja saan Kelan korvaukset). Luultavasti saan tosin maksaa tämän kaiken lystin aivan itse, mutta onpahan sen arvoista!

Ei muutakun hierontaa varailemaan sielläkin, olet sen ansainnut! ;)

Silkkitassu

no.. Jos kysyttäisiin, että miltä ne supistuksetkin tuntuivat niin en osaisi enää oikein vastata. Muistan kyllä että maha oli tiellä koko ajan, mutta aika hatarat mielikuvat siitäkin kyllä on. Mietittiin just tästä vauva-ajastakin et pitäisikö tehdä sellainen video itselle muistutukseksi, et "tätä ei välttämättä tahdota ihan heti kokea uudelleen, jos ollenkaan". 

Pitää alkuvuodesta varata aika, kunhan rahatilanne vähän helpottaa tästä.

Kommentoi

Ladataan...