Josko sittenkin nokoset?

Bättre liv

Tänään on täynnä rv 14+0, siis alkaa viidestoista raskausviikko! Masussa tuntuisi vieläkin kaikki olevan hyvin, mutta tämä mami on hieman väsynyt! Onko tämä nyt sitten vaan sitä, että pienikokoinen äiti rasittuu kun pikkuinen vie voimat vai onko hemoglobiini laskenut, viekö siitepölyallergia heinän pölistessä loputkin voimat kun lääkkeitä ei voi ottaa? Kolmen päivän täyslepo Juhannuksena ei palauttanut voimia. Kun joka päivä iltapäivän puolella olin horroksessa kuin zombie ja nuokahtelin siitä iltaan asti pitkin poikin, alkoi ahdistus kasvaa maanantain lähestyessä. Siinä vaiheessa kun sunnuntaina itkin sitä kuinka edes jaksaisin järjestää lääkärikäynnin itselleni ja sammuin kuin saunalyhty seitsemältä kesken matkalaukun purkamisen, oli aika varmaa että tänään on mentävä lääkärille eikä vasta huomenna.

Nukuinkin sitten mukavat 12h heräten vain kerran miehen pakottamana iltapalalle ja iltapesulle sekä kerran yöllä pienen pakottamana vessaan ja nousin seitsemältä soittamaan lääkäriaikaa. Olin jo ajatellut meneväni töihin edes tänään, hoitavani asiat, tekeväni listoja, huolehtivani että kaikki tulee varmasti tehtyä jos joudun/pääsen saikulle. Mutta enhän minä olisi saanut iltapäivästä enää mitään aikaiseksi, hyvä että olisin uskaltanut ajaa autolla kotiin. Pakkohan tässä oli vaan luovuttaa!

Hiukka harmittaa kun neuvolan kautta ei saa aikoja, soittelin sinne jo viime viikolla ja kyselin mitä mun pitäisi tehdä jos tuntuu etten enää jaksa. Olisi ollut kiva mennä neuvolalääkärille, jollekin joka varmasti ymmärtää raskausajan propleemat. Mutta nyt menen yleislääkärille työterveyteen ja toivon, että hän jotenkin tajuaa kun sanon etten jaksa enää. Mutta miksi mielestäni kuulostaa niin naurettavalle astella huoneeseen ja sanoa "Hei, mua väsyttää ihan hirveesti, saisinko mä saikkua et saisin levättyä?". Josko tämä olisi taas niitä tilanteita mitkä saan kuulostamaan paljon vaikeammille omassa päässäni kuin mitä ne todellisuudessa on. Omatunto se vaan soimaa. Laiska kun ei töihin mene. Nolottaa ja pelottaa. Miksi mä en jaksa? Ja mitä jos se vaan nauraa mulle et mees töihin siitä? Oh, kuka sammuttais mun pään ja miksi se aika on vasta kymmenen jälkeen.

Jos ottais pienet nokoset koirat kainalossa, kävelyn ulkoilmassa ja lähtis työterveyteen. Lounasta kaupasta ja kotiin lepäämään. Ehkä tämä tästä, haaveilen jo päivänokosista, iltapäivänokosista ja iltanokosista kaikessa rauhassa. Jos saisin heinänuhaan edes nenäsumutetta, voisin nokostella myös lähipuistossa. Kirjan voisi ottaa mukaan rekvisiitaksi, aivan kuin sitä montaa sivua ehtisin lukea ennen kun silmät luppaa kiinni. Pääsin kyllä Juhannuksena muutamankymmentä sivua eteenpäin kirjassani, mikä erävoitto! 

Nyt siis jatkan haaveilua nokosista ja kasaan itseni ja mietin mitä ihmettä sanon lääkärille. Toivottavasti saan edes hetken leposaikkua ja tämä alkaisi hiljalleen helpottamaan! Raskaus on kyllä ihanaa, mutta tämä muu elämä vaan on hieman vaikeata nyt :)

<3 Eerika & Einstein Epeli Eevertti Tsiisus (rv 14+0)

Share

Kommentit

kollega 13+6 (Ei varmistettu)

vinkkinä, että heinix ja tuulix ovat sellaisia, joita voi allergiaan silloin tällöin ottaa, vaikka tuoteseloste ei siitä vastuuta kannakaan. ne on kuitenkin eniten tutkittuja ja pitkään markkinoilla olleita. osa lääkäreistä ei missään nimessä suosittele, mutta mun tolkun neuvolalääkäri sanoi viime raskaudessa että parempi on hyväkuntoinen allergialääkitty äiti kuin pahoissa allergioissa rypevä lääkkeitä ottamaton oikeasti kipeä äiti.

tsemppiä väsymykseen, toivottavasti joku löytyy joku konkreettinen syy, ja saat jeesiä, esim rautaa tuohon.

Minullekin sanottiin neuvolassa, että setiritsiiniä voi syödä (eli heinixiä tms.) :) En viitsi niitä silti säännöllisesti napsia, vaan otan yhden aina pahimpien oireiden ilmaantuessa tai jos en saa allergian takia nukuttua.

gabi (Ei varmistettu)

Vein lapsen heti lääkärille, kun se kakkas verta. Lääkäri oli sitä mieltä, et "ai toit ku kerran VAIN". (Ite meen lääkärille oikeestaan vast sitten kun on käsi suurinpiirtein lähteny irti.. mut lapselleen nyt vaan toivois parempaa ja sen terveydellä ei uskaltais leikkiä.. )

Eerika
Bättre liv

Hupsanhei ja ottaisko jo nokoset. Lääkäri lähetti aluksi labraan, hemoglobiini oli 130 ja tulehdusarvot ok. Eipä siinä sen kummempia sitten arvailtu, eiköhän tämä raskaudesta johdu. Saikkulappu käteen, perjantaina pitäisi mennä seuraavan kerran töihin. Jos en jaksa niin pitäisi mennä takaisin lääkärin tykö. Söin vielä siinä lähellä superherkullisen lounassalaatin, mahtavan mangosorbetin ja kävin apteekissa etsimässä apua heinänuhaan.

Neuvolassa sanoivat, että kaikkia nenäsumutteita saisi heinänuhaan käyttää. Lääkäri sanoi, ettei mitään saisi käyttää. Apteekissa tarkistivat vielä raskaustietokannasta ja suosittelivat kahta eri sumutetta, joista otin natriumkromoglikaattia sisältävän. Tämän pitäisi toimia nopeammin kuin kortisonipohjaisten eli voisin käytttää tätä vain silloin kun olo tuntuu erittäin tukkoiselle tai aion oleskella kauan ulkona. Ei ole niin tehokas kuin nuo perinteisemmät, mutta josko auttaisi sopivasti kun oireet ovat kuitenkin aika lieviä :) Yritän kuitenkin selvitä mahdollisimman vähällä lääkityksellä varmuuden vuoksi.

Huoh, kai tässä pitäis vaan rentoutua. Masussa tuntuu taas jotain tuntemuksia, taasko se pieni laajentaa ja mun kroppa tekee lisää tilaa sille? Mua vaan pistää pelottamaan aina kun tuntuu jotain juilintaa. Onneksi on tuo doppleri :) Pieni alkaa tuntua päivä päivältä oikeammalta ja alan jopa jättää sanan jos pois lauseista kun juttelen tulevasta. Tekisi jo mieli alkaa hankkimaan pienen ensimmäisiä hankintoja, mutta toisaalta se pelottaa sen verran että odotetaan nyt tuonne rakenneultran yli ja isoimpien hankintojen kanssa vielä vähän pidempään. Ehkä vaunukauppaan voisi silti mennä sitten kesälomalla jotta päätökselle olisi mukavasti aikaa eikä menisi sitten ihan loppumetreille. Eihän sitä ikinä tiedä kuinka väsy olisin silloin! Että hiljalleen, hiljalleen.. intoa ainakin on pelon vastapainoksi :)

Ja Ellipsis: Toi on JUST se fiilis mikä mulla aina on kun menen lääkäriin, ei mullekaan oo kukaan vielä suuttunut ja käännyttänyt ovelta oikeesti sairaiden ihmisten tieltä! Mut miks mä aina silti pelkään sitä? ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Alkuraskaudesta voi varsinkin tuntua joskus tyhmältä, vedota asioissa (kuten esim. väsymys) raskauteen, mutta tulet vielä huomaamaan, varsinkin juuri lääkäreiden reaktioista, että jokainen tuntemus ja oire todellakin "oikeuttaa" lääkäriin -Ja saikkuun :)

Toivottavasti jaksat pian paremmin!

P.S. Tämä väsymyshän voi myös juontaa juurensa niihin sun edellisiin raskauksiin sillä tavalla, että nyt kun tietty rajapyykki on ylittynyt, niin alat rentoutumaan ja tavallaan annat itsellesi luvan kokea niitä raskausoireita, joka taas saattaa voimistaa niitä, kuten juuri tätä väsymystä. Puhumattakaan siitä henkisestä stressistä, jota olet varmastikin kaikki nämä viikot tuntenut. Tiedostamattasi tai tietoisesti.

P.P.S. Ihania lempinimiä Einstein on jo saanut :)

Eerika
Bättre liv

Saatat kuule olla jonkin toden jäljillä tuossa! Olo on ollut tosi kummallinen sen jälkeen kun kaikki hyvät kuulumiset tulivat rv 12+. Toki sitäkin ennen väsytti, mutta sitä jotenkin pinnisteli ihan eri tavalla. Yritti olla kuin ei olisikaan ja silti jännitti. Ehkä se pahin stressi on tosiaan nyt takana ja sen purkautuminen lisää ainakin henkistä väsymystä. Juuri tällä hetkellä en tiedä uskallanko suunnitella tulevaa ja iloita vai pitäisikö vielä vähän pitää onnea vakan alla ja olla hetki kuin mitään ei olisikaan. 

Hyvä nyt tässä vaiheessa kuunnella itseään hetki ja levätä, masu kasvaa poristen ja kohtu on jo aikamoinen mollukka. Ihanaa vain levätä, vaikka itseasiassa nämä päivät tuntuvat loppuvan ennen kuin alkoivatkaan. Joka päivä on jotain pientä, tänään ajattelin lainata kirjastosta vauvakirjoja sohvalukemiseksi ja paijata kilvan koiria ja masua :)

Ihanaa viikkoa Mindeka ja kiitos kun aiheutit lisää porinaa päässäni :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppiä kovasti! Onneksi sait käytyä lääkärissä ja sait saikkua. Omaa raskautta ei kannata vertailla toisten tilaan. Mä olin ekassa raskaudessa tosi pettynyt kun järkyn pahoinvoinnin helpotettua odotin ja odotin sitä keskiraskauden energisyyttä ja pesänrakennusviettiä, jota ei missään vaiheessa tullut. Pahin väsymys varmaan helpotti keskivaiheilla, mutta ei musta silti energistä tullut. Ja loppuraskaudessa taas jaksoin silittää kerralla pari vauvan vaatetta, kun jo pitikin mennä lepäämään. Kahdessa seuraavassa raskaudessa energiaa olisi riittänyt, mutta supistukset pakottivat lepäämään. Tai ehkä juuri sen pakkolevon takia energiaa olis vihdoin ollut. Mutta ne ekan raskauden aikana tehtäväksi suunnitellut valokuvaprojektit jne odottavat edelleen parempia aikoja...

Eerika
Bättre liv

Kiitos! Ja voi että, on ne raskaudet sitten niin erilaisia. Olen ollut niin pettynyt itseeni kun en ole reippaasti liikkunut kun en vaan väsymykseltäni ole jaksanut. Sitä on kuitenkin sen verran kehoaan kuunnellut, ettei ole lähtenyt rehkimään liikoja. Ehkä siis tosiaan kannattaa tuossa keskivaiheilla jo lähteä sinne vaunukaupoille ja muualle jos energiaa vaan yhtään riittää. Erityisesti lomalla kun ei tarvitse töissä energioitaan tuhlata. Eihän sitä tosiaan tiedä miten väsynyt olen loppuraskaudesta. Toisaalta onneksi väsyneenäkin jaksaa aina vähän käydä katsomassa huuto.netin ja tori.fi:n tarjonnan :)

kylli (Ei varmistettu)

Kaikkea hyvää odotukseesi. Kirjoitat kauniisti.

Eerika
Bättre liv

Ihanaa, kiitos :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Hei Eerika! Sitten kun nokosiltasi ehdit, blogissani odottaisi sinua haaste. :)

Eerika
Bättre liv

Jee! Välillä on kutsunut aurinko, nokoset, kirjasto, lukeminen, nokoset, Stockan herkku, herkuttelu, nokoset ;) Vaan haaste! Otetaan rohkeasti vastaan :)

Kommentoi