Joulu ja laskettu aika lähenee!

Bättre liv

Aurinko paistaa ja Joulu lähenee. Yritän ajatella, että pieni tulee varmaan ennen Joulua, tai viikon sisään, tai ainakin tämän vuoden puolella, ehkä. Kun on saanut reilun vuorokauden ajan olla ilman kivuliaita supistuksia, syödä ja levätä, alkaa ajatuksetkin olemaan taas jotenkin uomissaan. Siis kyllähän se kohtu supistelee ja alavatsaa jomottaa, mutta that's it! Toivon vaan, että parin päivän kivuliaammat supistukset eivät olisi olleet aivan hyödyttömiä vaan olisivat tehneet jo jotain töitä pienen "pääovilla". Jatko voisikin sitten olla smooth ride (juujuu, toiveajattelua!).

Jaksoin tänään käydä neuvolassa miehen kyydillä, woohoo! Koska koskaan ei voi tietää oliko tämä nyt viimeisin äitiysneuvolakäyntini niin laitetaanpas näitä lukuja vielä tähän ihan näytille! Ihaninta on, että paino ei ole enää jatkanut nousuaan. Viimeksi oli tullut melkein kaksi kiloa viikossa, mistä iso osa oli yhtäkkistä turvotusta, mutta nyt jatkuvasta turvotuksesta huolimatta kiloja ei ollut tullut lisää. Thank God!

Neuvolan mitat rv 39+5 (suluissa rv 38+5)

Paino: 73,2 kg (73,3 kg)
Painon muutos: -200 /vko (+1,925/vko)
Verenpaine: 124/77 (118/84)
B-Hb:  ei mitattu
U-Prot: - (-)
U-Gluk: - (-)
Kohdunpohjan korkeus: 40 (37) TSIISUS!
Lapsiveden määrä: Normaali (N)
Sydämensyke: D+ 135 (D 140)
Liikkeet: ++ (++)
Tarjonta: Raivotarjonta (Raivotarjonta)

Vatsan koko on siis aika vallaton mittausten mukaan, mutta masu onkin sen mallinen että se on suoraan eteenpäin. Lapsi kuitenkin vaikuttaa kaikissa mittauksissa ihan normikokoiselta :) Luku pomppasi kuitenkin sen verran yläkäyrältä suoraan ylös, että hoitaja mittasi sen vielä toiseen kertaan ja jättipä merkkaamatta neuvolakortin käyrälle..

Neuvolantäti (juu, sanon niitä aina tädeiksi tai tarvittaessa sediksi..) sanoi moneen kertaan, ettei minun tarvitse kuluttaa itseäni niin piippuun kuin miten uupunut olin ollut eilen. Että voin hyvin mennä synnärille tsekkaukseen ja sanoa etten enää jaksa. Pitää katsoa tilanteen mukaan, tilannetsekkaus kyllä voisi kiinnostaa, mutta muuten olisin mieluummin omassa kodissani jos synnytys ei ole edennyt aktiivivaiheeseen ja pärjään muuten oloni kanssa. Mutta katsotaan tosiaan tilanteen ja fiiliksen mukaan. Eiköhän ne voi siellä jotain lääkettäkin antaa, että saa nukuttua, jos oikein pahasti väsyy. Pidetään siis mielessä! Itselläni on kyllä sellainen fiilis, että synnärille mennään sitten synnyttämään, eikä vain piipahtamaan :)

Lounas, noms!

Piti ihan jo kysellä, että mitäs sitten jos pieni nyt jossain välissä tuppaa syntymään, pitääkös sitten soitella neuvolaan? Jotenkin tuntuu niin typerältä kun tiedonkulku on mitä on sairaalan ja neuvolan välillä. Meidän pitää siis tajuta soitella ja sitten varataankin aikaa kotikäynnille (ja perutaan näitä varattuja äitiysneuvolakäyntejä mitä on ensi viikolle jo tuupattuna). Tympii ajatus neuvolantädistä meidän kotona, varsinkin kun ei mitenkään hirveän hyvin mätsää tuon meidän tädin kanssa, vaikkei hänessä ammatillisesti mitään vikaa olekaan. Ne on vaan ne persoonat ja kemiat mitkä ei niin hyvin kohtaa.

Ja mitenköhän nuo meidän koiratkin suhtautuu kun ollaan vasta juuri totuttelemassa pieneen ja sitten tulee vielä joku outo tätikin käymään? Muutenkin haluaisin rauhoittaa meidän kotielon heti alkuun, katsellaan miten koirat reagoi ennen kun stressataan ja kiihdytetään niitä lisää kaikilla jännittävillä vierailla. Ja luulenpa itsekin haluavani hetken rauhaa heti alkuun. Tärkeintä kuitenkin, että saadaan itse päättää milloin tuntuu hyvältä ottaa vieraita vastaan, oli se sitten aikaisin tai vähän myöhemmin, ihan fiiliksen mukaan. No, periaatteessa sen ensimmäisen käynnin voi kyllä sopia myös neuvolalle, jos tuntuu siltä että sinne on helppo lähteä käymään mini-ihmisen kanssa. Sithän sen vasta näkee!

Joulupuu on rakennettu..

Niin ja ihanaa Joulun odotusta kaikille! Täällä odotellaan pientä, mutta yritetään muistaa myös se Joulu. Kuusi on kauniina olohuoneessa, keittiön pöydällä on siisti liina (vähän sotkettu kyllä jo) ja kaikki on valmiina tärkeimpiä jouluruokia varten. Pakkasesta löytyy pieni kinkku, kalaa sekä itse tehdyt paistovalmiit bataattilaatikot. Kortit ehdin lähettää niillä joulumerkellä (eka kerta ööö.. vuosiin?) ja kaikki lahjat on hankittu ja pistetty toimittumaan kohdeosoitteisiinsa. No mitä nyt hups miehen kanssa ollaan toisillemme syntimme paljastettu, eli tänä Jouluna keskenäiset lahjat taitavat vaihtua vasta Joulun jälkeen (sen verran tässä on ollut kaikkea..). No hommasin mä sille Adobe Lightroom 5:sen ja sanoin et jos sovitaan ettet maksa sitä takaisin niin tämä olisikin osa joululahjaasi ;) Joku pieni yllätys olisi kyllä ihana silti! Itse olen toivonut "kaikkea lämmintä ja pörröistä", kuten joka vuosi, sekä joogaa varten blokkia tai kahta (sellaista perinteistä korkista tehtyä). 

Joulusiivoukseen en usko, kun pitää kodin jatkuvasti sopivan siistinä niin riittää kun siirtää paperipinoa sivuun ja laittaa kynttilöitä tilalle, tyhjentää roskikset ja laittaa ne muutamat astiat koneeseen ja pyyhkäisee keittiön tasot. Siirtää paria sohvatyynyä ja petaa pedin. Jos koirankarvat ovat vallanneet liikaa alaa, voi ne pikaisesti pyyhkäistä mikrokuitumopilla huits nevadaan, eikä tarvitse edes imurin varteen ryhtyä tarttumaan. Jouluvalot päälle, kynttilöihin tuli, herkkuruokaa pöytään ja siinä teille joulusiivous, folks! 

Joulun ajan herkuiksi on kaavailtu seuraavia kestosuosikkeja (toiveena, että saisin syödä jo graavattua kalaa ja maistella hieman viiniä..):

  • joulukinkku (ja ihana kastike liemestä!)
  • hirvenpaisti (ja siihenkin ihana kastike liemestä!)
  • graavilohi ja -siika (sellaisenaan, leivän päällä, ruisnapeilla..)
  • bataattilaatikko
  • anopin tuomat lanttu- ja porkkanalaatikko
  • perunamuussi
  • jouluinen salaatti (ei rosollia, mutta omenaa, juustoa ja suolakurkkua siihen ainakin tulee!)
  • nieriää
  • lohta
  • riisipuuroa
  • saaristolaisleipää
  • puna-, valko-, ja portviiniä
  • after eightejä, lakuja ja salmiakkia
  • tuoretta Kaffa Roasteryn kahvia ja Théhuoneen teetä <3

Näistä voi tehdä monenmoisia yhdistelmiä. Nieriää ja lohta voi tehdä monessa eri muodossa, samoin graavattuja kaloja voi käyttää moninaisin tavoin alkupaloissa ja salaattien & leivän kanssa. Kinkku on sen verran pieni, ettei sitä välttämättä tarvitse juuri tuunata, syödään pääruokana ja napsitaan! Joulun aika on onneksi sen verran pitkä käsite, että näitä voi syödä, tuli synnytys milloin tuli. Kun tärkeimmät pääraaka-aineet löytyvät jo pakkasesta ja kaapeista, voi näitä täydentää vaikka huoltoaseman kaupasta tarpeen mukaan tuoretarpeilla.

Tärkeintä on, että tutuilla lempparijouluruoilla saa Joulun fiiliksen kotiin. Tämä kun on ensimmäinen Joulu mitä emme vietä mieheni vanhempien luona kymmeneen vuoteen! Hänelle taitaakin olla ensimmäinen Joulu ikinä muualla kuin kotonaan. Tarvittaessa on otettava Facetime-yhteys miehen vanhempiin sekä veljeksiin, jottei ikävä tule liian suureksi! (Epäilen, että näin käy lähinnä minulle eikä miehelleni, olen siinä mielessä hieman omituinen.) Omasta perheestäni olen vieroittunut jo aikoja sitten, sillä meillä kaikki ovat hajaantuneena pitkin poikin Suomenmaan ja koko perheen yhteistä Joulua on vietetty viimeksi lähes kaksikymmentä vuotta sitten. Sillä onkin ihanaa olla osa tiiviimpää perheyhteisöä, vaikkei mikään perhe aivan täydellinen olekaan (ja tietyt asiat saattavat ottaa tietty päähän, perheestä kun on kyse!). 

Ihanaa Joulun aikaa kaikille, pahoittelut kuvien puutteesta ja laadusta ja juu, lupaan ilmoitella tänne ja instagramiin vointini mukaan kun alkaa vihdoin todenteolla tapahtua! :) Sitä odotellessa, tiptap ja kiitos kaikesta tuesta!

<3 Eerika & Epeliina (rv 39+5)

Share

Kommentit

esgert

Onnea loppuodotukseen ja jouluun! Oonkin seuraillu instagramia tiiviisti josko edes jollain tapahtuis jotain. :) 

Eerika
Bättre liv

Kiitos, ihanaa odotusta myös teille! Soutaa, huopaa, soutaa, huopaa.. sitä täällä tuntuis nyt tapahtuvan! Toivottavasti kohta lähtis jotain ihan oikeesti tapahtumaan, niin siellä kuin täälläkin! :)

Silkkitassu

Mekin ekaks mietittiin et mennään sinne neuvolaan, et en mä ainakaan tahdo sitä neuvolantätiä kotiin, kun meillä on niin sotkustakin aina ja näädät ja kaikkea.. mut sit todettiin et, näh... ei me jakseta lähteä kotoa yhtään minnekään. Se sit kävi tekemässä mittaukset n. neljä päivää kotiutumisen jälkeen. Meillä kun pieni syntyi niin kevyenä ja oli vähän keltaisuutta niin oli tärkeää et nopeasti tulee ekat mittaukset et näkee et paino on lähtenyt nousee. 
Minulla loppuun saakka kuviteltiin et vauva on raivotarjonnassa (ei siis tehty ultrauksia sit sen rakenneultran jälkeen), mutta avotarjonnassa se kuitenkin synty. Yleensä ensimmäinen synnytys kuulemma muistuttaa sun omaa syntymää, en tiedä miksi. Itsellä ainakin piti paikkansa. Olen tullut avotarjonnassa, niin tuli tämäkin.

riik
3h+kasvimaa

Mulla oli samoja ajatuksia tuosta neuvolatädin kotikäynnistä (tosin täällä maalla niillä on niin paljon luppoaikaa, että tyyppi kävi täällä jo raskausaikana juttelemassa meidän parisuhteesta :D ) . No lopulta se kotona hoidettu eka neuvolakäynti oli suuri helpotus, kun ei tarvinnut alkaa pakkaamaan pientä ja lähteä reissuun. Seuraavankin käynnin sai valita kotikäynniksi ja niin täti kävi meillä yhteensä kolme kertaa. Koirat telkesin toiseen huoneeseen, en jaksanut mitään sähläystä.

Paljon voimia ja ihanaa joulunodotusta! Jos vaikka saisitte ihanan pienen joululahjan :)

Eerika
Bättre liv

Täällä on siis oltu aamu seiskasta asti synnärillä, tuskaisen hidasta on eteneminen. Koko yönä ei nukuttu kun supistuksia sateli, pirun hitaasti vaan tekevät töitään! Saas nähdä miten mami jaksaa ja tuleeko baby vielä tämän päivän puolella. 

Eerika
Bättre liv

Välillä on kipeää ja epätoivoista, väsynyttä ja itkuista. Sitten taas elämä hetkeksi voittaa. Kohta kokeilemaan auttaisiko amme kipuun ja rentoutumaan paremmin. Nyt käytössä on ollut vasta TENS-laite, lämpöpussit, liike, ääni, asennot, akunastat korvissa ja joku suun kautta otettava kipulääke mikä ei auttanut lainkaan (panadolia hieman vahvempi). Vauvan sydänäänet on kokoajan olleet hyvät :) Aamupalaa ja lounasta on onneksi tarjottu, muuten olisi jaksaminen lopahtanut! Eväistä on mennyt vasta pillimehu ja mies herkutteli karkeilla. Saas nähdä tuleeko illemmalla naposteltua. Mies lähtee kohta ulkoiluttamaan koirat ja syömään kotiin, pitää pärjäillä hetki yksin. Josko aika menisi nopeasti! Terkut täältä, on tää vaan hullujen hommaa. 

Harriet

Se ON hullujen hommaa! Tuossa vaiheessa minä totesin miehelleni, että "ei ikinä enää tänne!".

Mut hei ihanaa! Kohta teillä on vauva sylissä! (Ellei jo olekin!) Onnea ihan hirmuisesti!

Ryder (Ei varmistettu)

Tsemppiä!!
Oon lukenu pitkään blogiasi, ennen kommentoimatta. Itsellä 4. lapsen la 26.12., niin jännää ollu seurata miten sulla etenee raskaus ja nyt synnytys!
Itsekin synnytin esikoistani 5,5v sitten 2,5 päivää, oli kyllä rankkaa hommaa. Voin kyl lohduttaa et jos lisää saatte lapsia niin kyllä ne seuraavat tulee jo helpommin :-)
Odotan niin paljon itekin tositoimiin pääsemistä jo, vaikka tiedän et se on pelottavaa ja kamalaa taas kerran, mutta lopputulos on niin täydellinen että sen voimalla jaksaa!
Lämpimät tsempit siis sinne, ja vaikka epätoivo iskee välillä, niin saman kokee varmaan kaikki äidit. Kokemus on ihana ja kamala, mutta unohtuu kyllä pian :)

Vierailija (Ei varmistettu)

ahaa, tästäkin on tulossa jännä päivä! Tsemppiä!

Blueberrymommy
Blueberry dreams

Tsemppiäää!! :) Kyllä se sieltä tulee, mulla on nyt vahva fiilis tästä. 

Sais tulla meillekin..tänään on laskettu aika. Olot on edelleen (kuten jo useamman päivän) aamulla toiveikkaammat (kipuja, vuotoja, supistuksia) mut loppupäivä yleensä lähes normaali. Ei tainnu syntyä tää ainakaan tänään... Mut jospa teillä!

OdotuksestaOnneen

Voi ihanaa kun olette jo sinne asti päässeet! Toivottavasti amme helpottaa. Mulla ainakin pääsi helpotuksesta itku kun Ukon synnytyksessä sinne 13 tunnin kärvistelyn jälkeen vihdoin pääsin ja se oli ihan mahtava paikka :) vaikkakin tietä oli kuljettavana vielä 10 tuntia niin ammeen ja suihkun avulla mentiin niistä vielä 7.

Paljon voimaa teille! Ja uskoa loppuun saakka. Viime metreillä kun väkisinkin tulee olo että iik en mä pysty. Mutta sä pystyt!!! Sun sisälle on rakennettu semmoinen voimapommi että kun aika tulee niin yllätyt itsekin <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvää kannattaa näköjään odottaa. Kovasti tsemppiä ja jaksamista synnytysmatkalle! Nyt aika tuntuu pitkältä, mutta jälkikäteen katsottuna vain lyhyt hetki teidän yhteisessä elämässä. :)

Hengessä mukana, Maarit

Eerika
Bättre liv

Matka ei etene, vain kivut ja väsymys lisääntyvät. Pelolla odotan miten paljon kärsimystä tulen vielä kohtaamaan. Pahinta on huomata ettei kipu edistä synnytystä millään tavoin. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Huh, voi kurjaa kun joudut näin pitkään tuskailemaan! Onko synnytys kuitenkin käynnissä? Olen lukenut, että joskus kohdunsuulla voi olla paksuuntumaa, eräänlaista arpikudosta (voi johtua esim joistain toimenpiteistä), joka estää kohdunsuun avautumisen supistuksista huolimatta. Jos taitava kätilö sen sisätutkimuksessa tuntee ja varovasti kohdunsuuta hieroo, sen pitäisi alkaa avautumaan. Tosin tämä on sellainen asia, että sitä pitäisi osata itse pyytää kätilöltä.

En tiedä onko tästä sinun synnytykseen apua ja liittyykö siihen mitenkään. Synnytyksen kulku saattaa olla aika mysteeri.

Toivon sinulle kuitenkin kaikkea sitä voimaa ja jaksamista, mitä tällä matkalla tarvitset!

Maarit

xx (Ei varmistettu)

En tiedä missä vaiheessa synnytyksesi on, mutta älä epäröi pyytää kunnon kivunlievitystä (epiduraalia) jos tuntuu, ettet enää jaksa kipuja. Mulla oli synnytyksessä about 6 tuntia kivuliaita suppareita, mutta tilanne kohdunsuulla ei kovin paljon edennyt. Olin aivan väsynyt (oli jo yö pitkällä), joten pyysin epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Puolituntia tästä kohdunsuu oli levähtänyt täysin auki, koska vasta kipujen lähdettyä pystyin rentoutumaan. Ponnistusvaihe oli epiduraalin ansiosta lähes kivuton ja kesti vain 15 minuuttia.

Joskus kovat kivut estävät äitiä rentoutumasta, eikä tilanne etene senkään takia. Ei kannata näännyttää itseään liian pitkälle, koska vauvan synnyttyä niitä voimia tarvitset... Ei se ole häpeä pyytää kunnon kivunlievitystä ja tarvittaessa hieman synnytystä edistäviä toimia (vaikka se kalvojen puhkaisu), mikäli synnytys ei muuten etene (olettaen, että olet siinä vaiheessa, että ne voi antaa).

Voimia!!! &lt;3

OdotuksestaOnneen

Komppaan edellistä. Olin Esikoisen synnytyksessä 20 tunnin jälkeen niin poikki että kun ilmoittivat puhkaisevansa kalvot niin halusin epiduraalin. Olin vasta 2cm auennut siinä vaiheessa. Kolmen tunnin kuluttua otin vielä toisen annoksen ja sitten olikin jo aika ponnistaa.

Eevimaaria (Ei varmistettu)

Huh. Mua jännittää paljon. Kyttään tuolla sun instagramissas kuvia. Nyt ei oo tullu hetkeen uusia. Toivottavasti kaikki on hyvin.

Mmmmm (Ei varmistettu)

Siellä se tonttutyttö nyt köllii!!! Onnea Eerika ihan hurjasti, ja voimia toipumiseen!

Kommentoi