Juoksevia ajatuksia ihan paikallaan

Bättre liv

Yksin kotona osa X. Yksin omien ajatuksieni kanssa osa XXX. Kun kukaan ei anna sinulle kiiltokuvaa tai tarraa astianpesukoneen tyhjentämisestä, siitä että laitat lautasesi suoraan koneeseen, syöt terveellisen aamupalan ja luet koko hesarin. Kukaan ei taputa olalle siitä, kuinka oikein olet elämäsi suorittanut. Ei onnistumisista ja yhteiskunnan normien mukaan etenemisestä palkintoja jaella. Siitä saa vain oikeuden olla kuulematta moraalisaarnoja. Jos saa.  Olen ajatellut aina olevani liberaali, olen kyseenalaistanut normeja ja sääntöjä ja uskonut jokaisen oikeuteen tehdä elämästään itsensä näköinen. Mutta missä kohtaa olen missannut sisäisen hyväksynnän kaipuuni? Sen pienen tytön, joka haluaa taputuksia olalle ja tarroja harjoituskirjaan. Sehän tässä ihmettelee, että missä minun palkintoni ovat? Kovasta työstä kun saa vain tehdä vieläkin kovemmin töitä.

Hesarin kannessa oli taas Finnairin mainos. Nykin lennot, oi että. Eipä tee edes paljoa mieli. Tai lainata matkaoppaita kirjastosta. Haaveilla vaikka Damista tai Köpiksestä, Kroatiasta tai Sveitsistä. Ei edes unelmien reissuista kaukomaille. Tapan aikaani, puren kynsiäni, syön aamupalaa, välipalaa, käytän koirat lenkillä, luen lopun hesarin, pohdin mitä voisin tehdä, mitä saisin tehdä. En minä osaa olla näin. Tuntuu siltä kuin olisin unohtanut jotain. Että jonkin piti kohta olla valmista, mutta istuin vaan ja odotin. Olisiko pitänyt käyttää aikaa opintojen rästitehtäviin? Imuroida kämppä? Viikata edes pyykit telineeltä? Tai mitä jos lukisin kirjaa? Mutta mikään kirja ei nyt houkuta, hyllyt pursuavat dekkareita ja ammattikirjallisuutta juuri kun tarvitsisin jotain hyvän mielen lukemistoa. Yö meni kieriskellessä välillä hikisenä, välillä jäätyen. Rankkasade piiskasi ikkunoita. Miehen herätessä otin jogurttia ja menin koirien kanssa jatkounille. Karvainen seura parantaa tutkitusti unenlaatua (1 henkilön otos 1 aamuna, kotimainen tutkimuskeskus). Olet vaan ja lepäät, keräät voimia, et stressaa. Mutta sehän tässä juuri stressaa! Miksi aikuisena pitää alituiseen olla yksin?

Pakko mennä edes suihkuun tai viikata nuo pyykit. Ja katsoa valmiiksi bussi keskustaan. Ja mennä käymään sittenkin yhdessä jutussa minkä melkein jo peruin. Rentous on yksi juttu, mutta tylsyys on hei ihan toista!
 

Peeäs. Olen määritellyt, että haluan lapsen. Se on tietenkin hyvä määritellä viimeistään tässä vaiheessa. Mutta haluan myös vapautta ja matkoja. Rakkautta ja iloa. Voihan vapauden ja sitoutumisen yhdistää? Välillä mietin voinko todella lähteä siihen rumbaan, varsinkin kun katson uupuneita ja katkeroituneita perheenäitejä. Mutta ei kai sitä omaa itseään ole pakko kokonaan kadottaa? Voi kai äitiydenkin tehdä omalla tavallaan? Sillä tavalla, että kaikki saavat siitä iloa? Katsotaan nyt, milloin testi näyttää seuraavan kerran plussaa ja kaikki menee uudelleen ihan sekaisin. Ja sitten pitäiskin saada niitä mammakavereita ja vähän äkkiä etten höperöityisi tähän yksin kotona hiippailemiseen ihan täysin!

Share

Kommentoi