Kasvaa maha ja rakkaus

Ladataan...
Bättre liv

Pieni osaa jo potkia kylkiluiden alle, jonnekin sinne hassuun paikkaan, ei kuitenkaan vielä yllä kaivautumaan kylkiluideni väliin. Vatsa kasvaa päivä päivältä, pieni kieppuu ja möyryää, potkii ja ojentelee käsiään, tunkee kohdasta jos toisestakin. Ja sitten on taas ihan hiljaa, uinuu masussa turvallisessa, tuttujen äänien ympäröimänä pieni, äidin sydämen sykettä kuunnellen. Meidän pieni rakas. Raskaus on kyllä ihanaa, rakastan tätä! Eilen aloin itkemään kesken työpäivän onnesta kun pieni alkoi potkimaan. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani ja hymy levisi korville asti kun pidin kättä mahallani ja tunsin sen kaiken.

Ei raskausaika mitään täyttä onnea ole, kuka nyt voisi sanoa olleensa joka sekunti onnellinen minkään 9 kk ajanjakson ajan? Kenen mielestä pahoinvointi, armoton uupumus, uniongelmat, kivut ja säryt ovat itse loistavuutta? Ja se muu elämä, se tuntuu välillä aivan todella vaikealta "tässä raskauden ohessa" handlata. Mutta että tämä raskaus. Tunnen olevani niin etuoikeutettu kun saan kokea tämän kaiken elämän ihmeen kasvun, oman kehon muutokset, mielen kasvun, masun kasvun ja mikä parasta, rakkauden kasvun. Mietin jo, tulenko kokemaan tätä enää uudelleen. Tulen tai en, ensimmäinen raskaus on ainutkertainen, jokainen raskaus on ainutkertainen. Kumpa muistaisin tästä jokaisen hetken.

Viime viikot ovat tuoneet mukaan niin paljon. On uudet vaunut, millä rullailemme pitkin olohuonetta harvase ilta. Harjoittelen myös usein rungon kasaamista ja avaamista edestakaisin, edestakaisin. Vaunut tuntuvat ihanilta, käteviltä ja mikä parasta, näyttävätkin hyvältä! Vanha koira oli niin kiinnostunut alakorista, että pääsi ihan kyytiinkin, tosin vaunukoppa otettiin tämän kyydityksen ajaksi pois edestä :)

Vaunujen lisäksi meille on majoittunut kassikaupalla pienenpieniä vaatteita. Tähän mennessä niitä on tullut jo kolmesta osoitteesta, enkä yhtään näistä olisi osannut kuukautta sitten nimetä. Asiat vaan tapahtuvat omalla painollaan, välillä asiat menevät sattumalta juuri niinkuin niiden on tarkoituskin mennä. Ellei sitten kokoajan. Mutta joka tapauksessa nyt ne menevät oikein hyvällä tavalla! Ehkä me vielä ostetaan muutama juuri meidän näköinen vaatekappale kun vastaan tulee, mutta ainakaan perusvaatteista ei tule pulaa!

Pari tuttipulloakin tuli vaatekassien mukana sekä aivan älyttömän suloinen vauvakirja <3

Keskiviikkona tapasin Ilman sinua olen lyijyä -blogin Phocahispidan ja sain lainaksi kassikaupalla pieniä vaatteita, myös lämpöisiä talvipukuja pienen ensimmäiseen talveen. Kiitos ja kumarrus! Kahvittelun ja vaatteiden läpikäymisen jälkeen jäimme vielä kassit olallamme ulos suustamme kiinni about.. tunniksi :) Näköjään blogitutut on vähintään yhtä mukavia livenä kuin netissäkin! Melkein jo saatoin lupautua mukaan naamattomana ja nimettömänä tuleviin blogaajien tapaamisiin.. katsotaans! Alla pikkuvaatteita pinoissa, täällä lajitellaan vaatteet aluksi koirien avustuksella koon mukaan omiin kasoihinsa, housuihin ja bodyihin ja ties mihin muihin ja tämän jälkeen viedään pienen omaan lipastoon. Ainiin, tässä päällimmäisessä pikkuhaalarissa meidän pieni tulee matkustamaan sairaalasta kotiin, mahtavaa! Niin ja saatiin lainaan myös neliöliina, jeejeejee!

Ja kyllä siellä lipastossa alkaakin jo olemaan mukavan täyttä! Ylimmät laatikot ovat kokoja 50-56, keskimmäisissä luuraa koot 60-68 sekä muutamia isompia 70-90, alin laatikko on täyttynyt talvipuvuista. Vielä olisi yksi laatikko täyttöä vailla, siellä majailee tällä hetkellä vaunujen ratasosan istuin, mikä taitaa siirtyä varastokoppiin säilytykseen aivan tuotapikaa.

Ja katsokaas mitä kusti toi! Nehän on just täydelliset, ihanat ja herkulliset tapetit lipastojen takana olevalle seinälle! Ihanat kuin päivä tivolissa, karkkia ja hattaraa. Niin tiesin, että juuri tämä tapetti kuuluu tälle seinälle ja siitä tulee varmasti vallan mahtava valmiina. Saattavi viedä hetken totutella yhtäkkiseen väriin huoneessa, mutta sävyt sopivat kyllä täydellisesti tummaan lattiaan, oranssiin arkistokaappiin, harmaaseen mattoon, valkoisiin lipastoihin, tummaan työpöytään ja ruskeaan laskosverhoon. Ja sävyt sopivat niin isoille kuin pienillekin talon asukkaille. Voipi tosin mennä pian marraskuulle asti ennen kuin saadaan metrikaupalla tätä ihanuutta seinälle, mutta ihastellaanpas näitä rullia nyt sen aikaa. Osaa se maailman paras tapetoija, appiukko siis, olla yllättävän kiireinen mies!

Paljon rakkautta ruudun täältä puolen, täällä ollaan just nyt väsyneitä mutta onnellisia eikä ainoastaan siitä että vihdoin saatiin blogipostaus eetteriin, jee!

<3 Eerika & Epeliina (rv 25+4)

Share
Ladataan...

Kommentit

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Ja kaulassa on vastaava kuin Bola-koru, tässä postaus missä kerron siitä lisää :) 

http://www.lily.fi/blogit/battre-liv/kuin-merkkina-muille-sisallaan-sateilevasta-onnesta

phocahispida

Kiitos viimeisestä!
Täällä yksi kiireinen opiskelijaäiti tankkaa läheisyyttä muka nukuttamalla lasta joka on nukkunut jo yli tunnin. :D

Tahiti

Ihanaa x) jos jokus hetkeäkään kiukuttaa kun on nukkunut huonosti/ei saa nukuttua/ ei jaksa tehdä mitään niin miettii vaan syytä miksi..niin johan taas jaksaa :) aika menee kuitenkin niiin nopeasti että kohta sitä varmaan jo kaipaakin taas raskaana oloa..

Eerika
Bättre liv

Vaikka välillä miettii, että "tämä raskaushan kestää vielä pienen ikuisuuden" alkaa jo olemaan hieman sellainen olo, että miten tämän hetken saisi ikuistettua mieleensä :) On tämä aika uskomatonta kuitenkin!

Kultakutri (Ei varmistettu) http://kultahippusiaripotellen.blogspot.fi

Löysin blogisi ja huomasin, ertä meillä on kuukausi eroa LA:ssa. Kiva lukea hankinnoistasi ja muutenkin raskaudenkulustasi. Mainitsit blogistien tapaamisesta ja minusta olisi tosi mukava liittyä seuraanne, jos sellainen järjestetään :). Tervetuloa kurkistamaan minun elämääni blogin kautta.

Eerika
Bättre liv

Kivaa, kävinkin heti kurkkimassa! Aina välillä ainakin täällä Lilyssä on järjestetty blogitapaamisia varsinkin mammablogaajien kesken, niihin vaan ilmoittautumaan kun tulee vastaan :) Ihanaa odotusta!

Raks (Ei varmistettu)

Hih kommentoin vain koiria :D Ovatko koirasi parson russeleita? Itse niistä haaveilen, vaan mies on allerginen...ja ovathan ne aika energisiä, itse kun taidan olla (kröhöm...) laiskempi :D Suloisia koiria ja suloinen vatsa sinulla &lt;3

Eerika
Bättre liv

Moi, kaksi Parsonrussellinterrieriä löytyy taloudesta.. ja aika energisiä on ainakin näiden kohdalla aika alakanttiin! Tosin tuo 13-vuotias on jo vähän rauhoittunut, 6-vuotiaassa on virtaa kuin pienessä kylässä ;) Suloisia tosiaan ja osaavat myös söpösti nukkumisen jalon taidon, myös masun vierellä :)

Kommentoi

Ladataan...