Katse eteenpäin!

Ladataan...
Bättre liv

Muistan itkeneeni vielä tiistaina kuinka en kestä saada enää kertaakaan niitä samoja lappusia neuvolasta tai käydä sitä pirun turhaa ensikäyntiä missä käydään vaan faktoja läpi (ja sen jälkeen saadaan keskenmeno). Psyk. hoitaja sanoi, että minun kannattaa kertoa huoleni neuvola-aikaa varatessani. En myöskään halunnut kenellekään muulle aikaa kuin omalle terkkarilleni, sillä jouduin aiemmin käymään tuuraajien juttusilla. Mikä sitten on parissa päivässä muuttunut kun neuvola-aikaa soittaessani sanoin että joo, lähettäkää vaan ne laput kerran vain yksi asia niissä on muuttunut ja että ei sillä niin väliä, kunhan jollekin saadaan sopiva aika järjestymään! Enää ei ahdista koko käynti tai tunnu turhalta. Ajanvarausnumerossa nainen sanoi, että ei minun tarvitse niitä ennakkotietolomakkeita ja alkoholinkäyttölappusia täyttää jos olen ne kerran jo kahdesti täyttänyt eivätkä asiat ole siitä muuttuneet. Että sanot sitten siellä vaan. Odotan jo innolla noin kuukauden päässä häämöttävää neuvola-aikaa. Toivottavasti voidaan keskittyä näistä asioista keskustelemiseen, eikä vain faktojen ylös kirjaamiseen. Toivottavasti saan hyvän kontaktin uuteen "neuvolatätiini" ja saisin kulkea hänen kanssaan pitkän matkaa.

Koska eteenpäin on hyvä katsoa, kirjasin eilen illalla kalenteriini raskausviikkojen numerot. Eteenpäin katsoessa näen, että katsos, tuossa kohtaa olisin jo noilla viikoilla! Äippäloma alkaisi Kelan laskurin mukaan viimeistään 16.11. Siis mitä, jo reilusti ennen itsenäisyyspäivää! Unelmat ja tavoitteet on hyvä kirjata ihan kalenteriin, jotta ne voi oppia näkemään tulevaisuudessaan. Neuvolapäivänä olisin rv 9+0, reissulla tulisi täyteen 10+0, Juhannuksena olisi viikkoja jo 13+5! Kaverit tulisi meille viikolla 14 ja kesäloman alkaessa olisi jo 17+0 täynnä. Lomilta palaisi rv 20+0 pallukan kera, luokkakokouksessa kävisin 21+5 ja toivomani syyslomareissu osuisi raskausviikolle 27. Katselen tekemääni aarrekarttaa iltaisin ja aamuisin, laitoin sen sänkyni vierelle. Yritän muistaa, että asioilla on tapana järjestyä. Ja aina voi uskoa parasta.

Ihanaa torstaita! <3 Eerika

Share
Ladataan...

Kommentit

-mimmu- (Ei varmistettu)

hihih, eikö olekin ihanaa voida leikitellä ja laskea millä viikoilla mennään sitten ja sitten ja kuinkahan iso masu mahtaa milloinkin olla;)

Eerika
Bättre liv

-mimmu-, se vaan on! :) Oi kumpa saisin tällä kertaa sen ihanan pinkeän vauvamahan! Milloin se mahtaisi alkaa näkyä?

-mimmu- (Ei varmistettu)

Esikoista odottaessani ihan "oikea"masu ilmesty vasta viikoilla 17-18,mutta kyllähän turvotusta oli jo paljon aiemmin:) jotkut joutuu/saa vaihtaa mammahousuihin ja alkuraskaudessa turvotuksen takia...
Ihana, kamala vauvamasu, kun sitä ei ole niin sitä kaipaa ja toivoo että pian alkaisi näkymään,mutta sitten loppuraskaudessa siihen alkaa jo kyllästymään;) ja sitten kun on synnyttänyt niin sitä masua jää kaipaamaan, tai ainakin minä jäin...onhan se niiiin erityistä olla raskaana.

Toivottavasti meillä molemmilla on pian pieni pömppö :)

(Toista siis odotetaan, olen unohtanut mainita)

Ilona Koo (Ei varmistettu)

Kiitokset kovasti blogistasi. Olen selaillut näitä huhtikuun kirjoituksiasi nyt, kun itse olen ihan samassa tilanteessa. Kaksi pikkuista on jäänyt viime vuonna matkalle, kummankin osalla keskeytynyt keskenmeno, ensi toukokuussa rv:lla 7 ja sitten marraskuussa NT ultrassa vastaten viikkoja 8+6. Nyt tein viime viikolla positiivisen testin ja mieli vaeltaa jossain paniikin ja pelon välimaastossa. Raskausoireiden paniikinomainen seuraaminen on jo muutamassa päivässä kasvanut valtaiseksi.. Tiedät varmasti mistä puhun. Ainakin kirjoittamasi tekstit uppoavat niin hyvin ajatuksiini. Toisaalta lohduttavaa on kuulla, että teille kävi hyvin, onnea mielettömästi. Sitä varmasti osaa arvostaa tuota pientä ihmistä ihan toisella lailla. Meillä iloa tuo esikoinen. Kiinnostavaa olisi tietää, mikä auttoi sinua jaksamaan nämä raastavat ensimmäiset kuukaudet? Mikä auttoi ajattelemaan positiivisesti? Nämä neuvoloiden; se oli vain huonoa tuuria, olet niin nuori vielä jne.. kun eivät enää oikein uppoa. Kiitokset jo etukäteen!

Eerika
Bättre liv

Voi että, toivottavasti tällä kertaa raskaus saa edetä teilläkin onnellisesti! Kumpa osaisin sanoa jotain mikä auttaisi jaksamaan ne ensimmäiset kuukaudet, saati seuraavat. Vielä synnytyksen alla pelkäsin, etten saisi pitää tätä meidän pientä joten kyllä sitä huolta riitti himpun verran sinne loppuun saakka. Varsinkin alkuraskaudessa aika tosin meni aivan järjettömän hitaasti ja huolet valtasivat pään. Oloa hieman helpotti kun yritti keskittyä muihin asioihin eikä aivan joka hetki ehtinyt ajatella raskautta. Se, etteivät ajatukset päässeet jatkuvasti valtaamaan mieltä auttoi myös siinä etteivät fiilikset uponneet pohjamutiin. Itseäni kalenteri-ihmisenä auttoi myös ihan konkreettisesti laittaa tulevat raskausviikot kalenteriin ja uskoa niihin! Paljon tsemppiä raskauteen ja hirmuisesti hyvää onnea teille <3 Eerika & Epeliina

Kommentoi

Ladataan...