Keho VS mieli 6-0

Ladataan...
Bättre liv

Olihan se arvattavissa. Että se flunssa mitä vastaan niin kovasti pistin hanttiin ottikin minusta niskalenkin ja pakotti lepäämään. Olen ollut jotenkin niin vihainen viime päivinä siitä mitä kehossani tapahtuu. Miksi jouduin perumaan joogan ja kaiken kivan tältä viikolta, miksi pitää jättää duunit kesken, miksi pitää keuhkoihin sattua, miksi minun pitää vielä se polyyppi-asiakin käsitellä. Kiukuttaa miksi minun pitää olla näin vihainenkin. Kaipa se on vain vaihe mikä pitää läpikäydä, jotta pääsen eteenpäin. Tuntuu, että lamppaan vaan lääkäreillä ja olen joko saikulla tai lähden ajoissa töistä jollekin käynnille. Raskauksien ja keskenmenojen selvittely on jo tuonut useita käyntejä, lisäksi pääsin nyt keskustelemaan psykiatrisen hoitajan kanssa mihin onkin aika taas ensi viikolla (minkä takia myöhästyn töistä). Sitten löytyy polyyppi ja iskee flunssa. Kenelle minusta on enää hyötyä? Työllistän ainakin lääkäreitä jos ei muuta..

Olin niin jo innostunut menemään joogaan ja muutenkin treenaamaan. Löysin cityshopparista ihania ilmaisia tutustumiskäyntejä ja korttitarjouksia (sain muuten sen cityshopparin parin mutkan kautta, kiitos kaverille!). Innostuin jo niin, että alkaisin joogan lisäksi käymään Motivuksella ainakin kahvakuulassa ja BodyCombatissa. Ja siellä olisi höyrysauna, infrapunasauna ja saunasauna! Ja näköjään aika hyvän näköinen rekkikin.. oikeesti mikä kuva!

Mun selkänojakarvat katselee taakse, mutta minulla on katse tiukasti eteenpäin!

Aurinko paistaa ihan hirmu kauniisti ja voin vaan kuvitella miten ihanaa olisi kävellä jäällä auringonpaisteessa koirien kirmatessa ympärillä. Likaisten ikkunoiden läpi katson kimmeltävää lumipeitettä ja huokaan syvään saaden aikaan vain köhäkohtauksen. Vielä tämä kevätkin iloksi muuttuu! Aurinko on suostunut tulemaan esiin, pian se tulee yhä useammin ja useammin ja jaksaa pysyä ylhäällä yhä kauemmin ja kauemmin! Töihin mennessä ja sieltä lähtiessä aurinko on ylhäällä valaisemassa tietä. Koirien kanssa voi käydä valoisaan aikaan lenkillä. Ja sitten voikin taas pyöräillä ihania meren rantoja. Oi, en muistanutkaan miten ikävöin kevättä ja kesää. Ja sitten olenkin taas paremmassa kunnossa, voin lisätä hiljalleen liikuntaa kun kaikki muu touhu jää samaa vauhtia elämästäni pois. Tervetuloa siis kevät, terveys, into ja energia!

Kun pohdin tätä flunssaani vastaan taistelua, huomasin kiertäväni samaa kehää joka ainoa kerta kun tunnen sairastuvani. Tässä siis sairastamisen seitsemän vaihetta, olkaa hyvät! Minä yritän keskittyä edes hetken tähän lehtikasaan, mitä en ole ehtinyt lueskelemaan ja merkkailen parhaat cityshopparin tarjoukset, etten taas unohtaisi käyttää niitä. Ilmajoogaa, kuumakivihieronta ja kasvohoito, kiitos!

Sairastamisen 7 vaihetta:

1. Tiedottomuus, kun väsyttää aivan armottomasti ja sit ihmetellään et "mikähän mua nyt vaivaa, pitäis varmaan syödä paremmin kun mulla ei oo energiaa".

2. Epäusko, kun ensimmäiset oireet pukkaa päälle, mutta et usko sen oikeasti olevan flunssaa. Ei se sinulle nyt oikeasti tule. Perut kuitenkin treenit ja käyt vain lyhyellä kävelyllä. 

3. Kieltäminen, kun köhit töissä ja muut alkavat työntää sinua konttorin ovesta ulos. Silti jatkat ja sanot, että ei se tauti nyt välttämättä iske päälle jos vaan lepäät ja syöt hyvin. Samalla valitat huonoa oloa ja toivot että joku muu tekisi puolestasi sen päätöksen jäädäkö saikulle vai ei.

4. Luovuttaminen, se aamu kun laitat viestiä esimiehelle ja soitat työterveyteen. Samalla on hieman huono omatunto ja koko päivän pohdit olisitko sittenkin pystynyt menemään konttorille kun siellä kuitenkin vaan istutaan..

5. Antautuminen, antautuminen sohvalle, villasukille ja aikatauluttomuudelle. Välillä voi torkahtaa ja sitten taas katsoa vähän matkaa lempisarjaa, yleensä kun ei jaksa lukea. Muuta maailmaa ei ole, tai jos on, sinä et kuulu siihen.

6. Epätoivo, olenko minä ikuisesti sairas? Onko tämä vielä tautia vai mökkihöperyyttä? Uskallanko lähteä edes kauppaan, entä jos pyörryn? Osaisinko enää olla töissä? Miten pärjäisin 8 tuntisen työpäivän ja lisäksi kaikki muut arkimenot? Entä jos linnottaudun vain tänne?

7. Niskasta kiinni ja menoksi, kun eräänä aamuna vastoin odotuksiasi saat itsesi näyttämään taas ihmiseltä ja menet töihin. Vaikka tauti vielä hieman muistuttelee itsestään olet nopeasti oma itsesi ja takaisin arjessa. You're healed! 

Tervettä tammikuuta kaikille, 

<3 Eerika

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...