Kirjoja, nimiä ja haaveita

Bättre liv

Kymmenen yhteisen vuoden aikana ollaan miehen kanssa katsottu Hesarista lasten nimiä ja kuvia, pohdittu kasvatusvalintoja, lelujen määrää, hoitovapaita ja päivähoitoa, laskettu tukia ja mietitty millaista elämä olisi koirien ja lapsen kanssa. Viime vuosina olen varovaisesti kurkkinut turvaistuinten hintoja, lainannut kirjastosta kirjoja raskaudesta, synnytyksestä ja vauva-ajasta, katsellut lähipuistoja haaveillen, pohtinut uskaltaisinko vaikka pelkään synnytystä kuin kidutettavaksi joutumista. Kun vihdoin myönnän itselleni, että haluan tätä enemmän kuin pelkään, ei kaikki tietenkään mene kuin saduissa. Itseasiassa raskaaksi tuleminen juuri unelmieni matkalla oli jo epäilyttävän helppoa. Nyt olisi viikko yhdeksän jo menossa, mutta täällä minä olen, vasta miinuksen puolella. En lainkaan tiedä miten tässä käy, vaikka uskon toki että jossain vaiheessa meillä oma tyyppi on. 

Kirjaston valikoima on ollut todella hyvä kasvattaja tulevaksi lapsen haluajaksi. Tosi hyvä kirja juuri ensimmäisen  lapsen saamisesta on Jetlagissa - yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen (Elina Tanskanen, 2011). Tätä kirjaa en pystynyt laskemaan käsistäni, se oli hyvin kirjoitettu ja pitikin tiukasti otteessaan. Toki kirja kertoi vain yhden ihmisen näkökulman, mutta se siitä tekeekin paljon mielenkiintoisemman kuin yleisestä ympäripyöreästä opuksesta. Aivan mahtava kirja, joka loi uskoa minuunkin, että osaan, pystyn ja kykenen tähän. 

Toinen hyvä kirja on mieheltä hääpäivänä saamani Bringing up Bebe, One American Mother Discovers the Wisdom of French Parenting (Pamela Druckerman, 2012). Luin sitä jo matkallamme Aasiassa ja aika kuluikin kuin eri maailmassa niin myrskyisellä merimatkalla kuin pitkällä lennollakin. Jostain syystä raskaaksi tultuani en halunnut lukea kirjaa vielä loppuun. Niinpä siitä on viimeinen neljännes vielä lukematta, ehkä joku päivä tuntuu sille, että haluan lukea tarinan loppuun?

Molemmat kirjat saavat sinut ajattelemaan ihan itse, pohtimaan eri vaihtoehtoja, kyseenalaistamaan sen miten muka pitää tehdä, etsimään juuri sinulle ja lapsellesi sopivia tapoja ja kuuntelemaan omaa ääntäsi. Bringing up Bebe tuo erityisen hyvin esille amerikkalaisen ja ranskalaisen kasvatuksen erot, mutta huomaan suomalaisessakin kasvatuksessa samoja ongelmia kuin amerikkalaisessa. Entä jos voisimme ottaa vähän rennommin? Entä jos meidän ei tarvitsisi olla supervanhempia? Entä jos lapsiemme ei tarvitsisi menestyä, entä jos tärkeämpää olisi onnellisuus, oman tien löytäminen ja sosiaalinen osaaminen? Kirjoissa käydään läpi monia teemoja joista voi olla montaa eri mieltä, mutta tärkeintä onkin herätellä sinut ajattelemaan itse. 

Viikonloppu siskojen kanssa meni hyvin, mieli lepäsi kun keskityin muuhun, oltiin rennosti ja yritin olla yrittämättä liikaa (onkohan siinä liikaa yrittämistä?). Joskus sateisinakin päivinä pitää jaksaa kävellä. Voi nähdä auringon pilkahduksen. Siltä tämä viikonloppu juurikin tuntui. Valonpilkahdukselta sateella.

Share

Kommentoi