Kohtu hyvin, kaikki hyvin

Ladataan...
Bättre liv

Eikä! Kaikki hyvin, kaikki hyvin. Pelkäsin niin kovasti polille lähtemistä, että teki mieli ottaa ovenkarmeista kiinni kuin pieni lapsi ja huutaa, että en mene, en mene! Illalla pelkäsin ja itkin, entä jos muhun sattuu? Jos kohdusta löytyykin jotain kamalaa? Aamulla heräsin seitsemältä ottamaan esilääkitykseksi pari buranaa ja panadolia, söin aamupalan ja lähdettiin ajalemaan sairaalaa kohden. Miehellä oli työläppäri ja puhelin mukana, tiedossa etäpäivä sairaalan käytävillä siis. Kun sairaalalle oli alle kilometri, jännitys ja pelko alkoivat taas tuntua kehossa. Vuoroani odotellessa olo tuntui sietämättömälle, puristin tuolin käsinojaa ja säikähdin jokaista oven avausta. Huoneeseen päästyäni kohtasin maailman mukavimman lääkärin ja kätilön. Aluksi käytiin historiaani läpi ja keskusteltiin kuinka edetään. Sain kysyä mitä vain ja minulle kerrottiin tarkasti mitä tapahtuu. Lääkäri lupasi, että ei me täällä sua kiusata ja lopetetaan heti jos suhun sattuu. Olo oli huojentunut, mutta silti vähän pelotti. 

Hysteroskopia eli kohdun tähystys tehtiin siis ilman nukutusta, rauhoittavia, puudutteita tai enempiä kipulääkityksiä. Sehän tässä minua aluksi pelottikin. Näin ruudun kokoajan ja minulle kerrottiin mitä seuraavaksi tapahtuu. Tähystimen läpi virtasi lämmin suolavesiliuos, mikä auttaa aukaisemaan kohdunsuuta ja kohtua. Tunne oli epämukava, vähän niin kuin papa-koetta otettaisiin ja samalla kohtu supistelee. Kohtu oli vaaleanpunainen ja pehmoisen näköinen, eikä siellä yllätykseksemme enää ollutkaan polyyppia! Kaikki näytti hyvälle, kohtu oli toipunut hyvin keskenmenoista ja polyyppi oli luultavasti lähtenyt itsekseen irti ja tullut tuhruvuotojen mukana pois tässä välissä. Samalla kuitenkin otettiin koepala kun kerran kohdussa jo oltiin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Se tuntui pahalle, kuin joku olisi nipsassut minusta kynsisaksilla palasen. Sain pian nousta ja pukea päälle. Nestettä vuoti vielä jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen ja olo oli hutera. Kohtu oli alkanut supistelemaan ja tunsin kipua. 

Useimmilla toimenpide ei tunnu kuten minulla, tunnen erityisen herkästi kehoni tuntemukset ja kivun. Monelle toimenpide ei ehkä aiheuta juuri papa-kokeen ottoa suurempia tuntemuksia. Itselleni tuli kuitenkin huono olo toimenpiteen jälkeen, mikä sekin on kyllä normaalia. Huippasi ja olo oli sekava, kohtu supisteli ja sattui. Pääsin lepohuoneeseen pitkälleni ja mies tuli mukaani tekemään töitä läppärinsä kanssa. Makasin siinä varmaan toista tuntia. Välillä sain jotain ihanan tehokasta kipulääkitystä, sillä mikään asento ei tuntunut hyvälle kohdun kipeän supistelun vuoksi. Aluksi en meinannut saada edes täksi päiväksi sairaslomaa, mutta olo oli sen verran hassu, että sen lopulta antoivat. Ei tässä kyllä töistä olisi tullut mitään, ehtii sinne huomennakin! Olin jo järjestellyt työni niin, että pystyn olemaan tämän päivän poissa ilman mitään katastrofeja ja sopinut siitä esimieheni kanssa.

Verensokerikin oli laskenut, joten lähdin lopulta mieheeni nojaten sairaalasta ja kiitin hyvästä huolenpidosta. Mentiin läheiseen lounaspaikkaan syömään ja haettiin kotiin leivokset ja vähän ruokaa. Kotona olen nautiskellut leivoksesta ja hyvästä teestä sekä jutellut ihanan ystäväni kanssa puhelimessa ja kysellyt pienen 4 kk ikäisen tytön kuulumisia. Mies puhuu lontoota työhuoneessa ja kadehdin hänen mahdollisuuttaan tehdä töitä missä tahansa. Ihana mies kun hoiti asiansa niin että pääsi olemaan tukenani koko päivän! Ihan kysymättä vaan se sanoi tulevansa ehdottomasti mukaan ja olevansa kanssani koko päivän. Vaikka se ei ehkä osaa puhua ja rauhoitella mua, osaa se kuitenkin olla tukena ja läsnä sekä viedä mut syömään kun nälkä yllättää. Supertärkeitä taitoja! Näytin samalla miehelle, missä on sairaalan äitiyspoli ja missä synnäri. Että tänne sit pitää juosta, ettäs tiedät ;)

Juttelin eilen työkaverin kanssa sen raskaudesta, olin arvannut sen jo aikaa sitten, mutta eilen uskaltauduin kahden kesken kysymään asiasta kun hän jo näkyi sen verran selvästi. Kerroin sitten samalla omasta historiastani ja juteltiin hänen raskausoireistaan ja muusta. Siitä miten välillä jännittää, että mitenköhän vauvan kanssa pärjätään. Ja kuinka tulee anteeksipyytelevä fiilis siitä että on jäämässä äippärille. Siinä jutellessa hän sanoi, kuinka olisi ollut tosi kiva jos joku toinenkin olisi ollut täältä töistä samaan aikaan raskaana. Niinhän se olisi. Et usko miten paljon olisin sitä toivonut, että pieni olisi pysynyt mukana! Mutta näin sen vaan kuului mennä. Nyt joogaan, opiskelen hyvinvointijuttuja ja matkustan. Mutta kaiken lisäksi kaikki on nyt kohdussa kunnossa ja voidaan antaa uudelle pienelle mahdollisuus ihan milloin vaan meistä siltä tuntuu! Ehkä ensi kuussa, ehkä sitä seuraavana, ehkä vasta kesällä. Oli miten oli, nyt alkoi vähän jo jännittämään ja innostumaan! Ainoa vaan, että apua, jos pelkään näin paljon jo kohdun tähystystä, kuinka ikinä selviäisin synnytyksestä?

Aloin jo purkaa estoloitani, että joogakurssihan on ihan pian ja en minä sitä ennen kuitenkaan raskautumaan ehtisi.  Ja onhan mulla se kuntokeskuksenkin kortti, siellä voisi ihan hyvin käydä ensimmäisen kolmanneksen aikana astangajoogaa odotellessa. Reissussahan voisi ihan hyvin olla raskaanakin, ei mulla nyt niin paha olo ja väsy ekalla kolmanneksella olisi että se haittaisi (eipä). Ja jos ei pääsisi viinitilalla maistelemaan viinejä niin ainahan voi ostaa muutaman pullon mulle kotiin säilytettäväksi kellarissa vuoden ajan. Ja voihan sitä yhden pienen kulauksen maistaa, vaikka sylkäistä sitten pois. Että ihan selkeästi mieli alkaa tekemään jo tilaa uuden raskauden toiveille! Sitä odotellessa otetaan ihan pieni hetki vielä varovaisesti ja kasataan tämä keho ja mieli voimaan vähän paremmin. Ehkä tässä jossain välissä keksin myös sen, mitä tekisin urallani seuraavaksi? Jahas, taas uusi toive elämältä!

Ihanaa keväistä torstaita, hyvällä tuurilla täällä seilataan! <3 Eerika

Share
Ladataan...

Kommentit

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ihana uutinen, etta kaikki on kohdussa hyvin ja paasette pian taas yrittamaan raskautumista! :)

Meinaatko silti viela kysya niista verenohentajista? Ehka sun kannattaisi, jos kerran hg:si on aika korkea... Ei niista alkuraskaudessa haittaakaan ole.

Hirmuisesti onnea ja tsemppia matkaan! :)

Eerika
Bättre liv

Kiitos, olo on kyllä todella huojentunut! Toimenpide pysyi mustana pilvenä mielessäni vaikka kuinka yritin siltä karata. Se piti edellisen keskenmenon jotenkin mielessä auki. Ja nyt se on poissa! Pitääkin katsoa vanhoista kommenteista vielä suositeltuja gynejä jos menisin vielä käymään ja pyytämään toivottuun mahdolliseen seuraavaan alkuraskauteen tukilääkitystä. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Toinen vaihtoehto olisi ottaa aspiriiniä pienenä annostuksena ihan omalla määräyksellä, löysin annostuksista tietoa aiemmin kun etsin.

Gyne jolla kävin yksityisellä jälkitarkastuksessa oli sitä mieltä, ettei kahden keskenmenon jälkeen kannata edes tutkia ja että ei näistä lääkityksistä ole mitään tutkittua hyötyä. Mutta mitä haittaakaan siitä olisi? Henkimaailman juttuja ja mielipideasioita tuntuvat olevan nämä raskausasiat lääkäreidenkin keskuudessa! 

Ihanaa raskauden etenemistä sinne, täällä seurataan ilolla! 

Ihme

Oi, ihanan hyviä uutisia! :) Ja hienosti selvisit toimenpiteestäkin. :)

Mahtaisikohan jossain lapsettomuusklinikalla saada toisenlaisen mielipiteen? Toivottavasti pian tärppää!  Peukut pystyssä! :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Että pistää vihaksi tuollaiset gynet! Ihan kuin keskenmenolla ei olisi mitään syytä - "hups vain, tää nyt meni kesken"! Totta kai niihin on olemassa syy, laiskuutta ja pihiyttä vain lääkäreiltä olla tutkimatta... Jännä juttu, että joku suomalainen (anteeksi vain) rivilääkäri on sitä mieltä, ettei ole tutkittua hyötyä, kun maailman johtavat hedelmöityshoitolääkärit ovat hyvinkin sitä mieltä, että "paksuverisillä" naisilla verenohentajista on hyötyä...! 

Sorry intoutumiseni. ;) Toivottavasti asiat edistyvät toivotulla tavalla kevään mittaan. :)

Eerika
Bättre liv

Okei, ylipuhuitte, nyt olis lapsettomuuteen erikoistuneelle lääkärille aika 2 viikon päähän. Katsotaan sit tutkitaanko vai hutkitaanko! Mielestäni ainakin jotain olisi hyvä tutkia ja ottaa varmuuden vuoksi lääkitys alkuraskauteen, kerran siitä ei ole mitään haittaakaan. Sitten voisikin vähän paremmin mielin aloittaa harjoitukset. Ei tässä nyt ennen pääsiäistä vielä vauvantekopuuhiin olla muutenkaan rupeamassa, eli hyvin ehtii lampata lääkärillä ;)

Jonna1 (Ei varmistettu)

tehtiinkö sinulle kenties tämä hysteroskopia Jorvissa? Sinne olen itse siis menossa ja sama esilääkitys (panadol ja burana) pitää ottaa... kirjoituksestasi on joka tapauksessa paljon apua, koska mitä enemmän se päivä lähestyy, sitä enemmän minä panikoin.

Eerika
Bättre liv

Toimenpide tehtiin tosiaankin Jorvissa. Pelkäsin toimenpidettä paljon enemmän kuin näin jälkikäteen ajateltuna olisi ollut tarpeen. Henkilökunta oli todella ihanaa ja rauhallista ja jaksoi kertoa minulle toimenpiteen kulusta ajan kanssa ja varmistivat ettei minulle jäänyt mitään avoimia kysymyksiä ennen kuin aloitimme toimenpiteen. Toivottavasti siellä hysteroskopia menee hyvin ja tuntuu mahdollisimman vähän. Tsemppiä, kohta se on ohi! :)

Jonna1 (Ei varmistettu)

hienoa, ton Jorvin päättelin saman esilääkityksen perusteella, joka minullekin määrättiin :D mut kiva kuulla että kokemuksesi Jorvista on niin positiivinen, täytyy toivoa että sama henkilökunta osuu minunkin kohdalleni :). satutko muuten muistamaan, minä kiertopäivänä sinulle tämä toimenpide tehtiin?

Eerika
Bättre liv

Kiertopäivä oli Fertility Friendin kalenterista kurkattuna 14. Paljon tsemppiä toimenpiteeseen, pian se on muisto vaan :)

Kommentoi

Ladataan...