Kotiameebasta arkirytmiin (apua!)

Bättre liv

Paniikki! Huomenna pitäis mennä töihin. Ulkona sataa jotain lähmää ja on aivan harmaata. Tänä vuonna ei olla tehty muuta kuin nukuttu, syöty aamupalaa, toinen pelaa pleikkaria ja toinen istuu keittiön pöydän äärellä blogeja lukien (ja bloglovin'ia tutkien, nyt minäkin olen siellä!). Todelliseen elämään palaaminen kauhistuttaa ihmistä, joka hyvä kun on uskaltautunut ulos asunnostaan pariin viikkoon. Unirytmi on heittänyt härän pyllyä, yöllä kieriskelen yhteen-kahteen sängyssä unta etsien ja aamulla nukua pösötän lähes puolillepäivin. Onneksi sentään ruoka pysyy jälleen sisällä ja kurkkukivun kanssa pystyy elämään. Eikä keskenmenokaan enää juuri oireile.

Arkiaamut, siis apua! Pitäisi herätä, pukeutua, syödä ja meikata. Olla käynyt suihkussa ja laittanut tukan. Saatetaan siis mennä vain muutaman tunnin yöunilla enkä edes tiedä mihin vaatteisiin mahdun. Viimeksi kun olin töissä, minulle sopi enää yhdet housut ilman että vatsaa painoi inhottavasti. Vatsa on toki hieman pienentynyt, mutta ei se nyt ihan entisensä ole. Tiedän siis mitä teen tänään (tämän blogiriippuvuuteni lisäksi), kyllä se nyt vaan on aika tehdä huomiselle täysi taistelusuunnitelma (ja mennä sitten niillä samoilla vaatteilla loppu viikko). Ja mitä jos laittaisin sen tukan kuntoon jo illalla (niin että se voi olla päin pyllyä sitten aamulla).

Oma asiansa on se, että töissä pitää ajatella. Siellä ei voi olla höttöpäänä muistelemassa, että laitoinkos sen teen pottiin, jaahas, no ainakin puoli tuntia sitten. Ja sitten unohtuu laittaa pesukone päälle ja sitten ihmetellään, miksi koneessa olevat pyykit ovat ihan kuivia. Pitäisi tsempata palavereissa, vastailla maileihin ja olla noheva ja luova kahdeksan tuntia miinus lounas- ja kahvitauot. Tauoillakin tosin pitänee olla luova poliittisissa vastauksissaan miksi on ollut kadoksissa töistä viimeiset kaksi viikkoa. Onneksi sentään työpiste on täynnä raskausajan välipaloja (kuivattuja kookospaloja, supernam!), joihin voin tarvittaessa turvautua ja työkaverini visersi siellä majailevan myös useamman punaviinipullon! Niihin turvaudun ehkä vasta illalla tai viikonloppuna selviydyttyäni ensin työpäivistä. Ensi tällä viikolla on onneksi kuitenkin vain kolme päivää töitä (juuri sopiva takaisinlasku) ja tiedossa vapaa viikonloppu (lue: opintoja).

Paniikin sekaisin tuntein annan teille kuitenkin palasen eilisestä makukimarasta, uutta vuotta juhlistimme kokkailemalla makoisan illallisen ja rentoutumalla kotioloissa paukkuja pelkäävien koirien seurana. Ensimmäinen uusi vuosi tämän katon alla oli rauhallisin ikinä! Paukut kun eivät juuri kuuluneet tänne, näkyivät vain kaukaisuudessa ikkunasta. Koirat makoilivat kanssamme sohvalla, välillä täristen tai silmät lautasina, mutta kuitenkin haukkumatta tai piiloutumatta sängyn alle. Upeaa! Tiedän missä haluan viettää uuden vuoden joka vuosi! 

Suussa sulavaa naudan sisäfilepihviä, juuresgratiinia ja balsamicokastiketta (viimeisimmät sovellettu Stockmannin oheista)

Avokadosalaatti oli raikasta ja hieman kirpsakkaa (sovellettu Stockmannin oheesta, granaattiomena teki aikamoisen sotkun!)

Suklaabrowniet sekä itse tehtyä vaniljajäätelöä (kuka sai jäätelökoneen joululahjaksi!!)

Sekä tietenkin aitoa shampanjaa (joka ei tosin vetänyt vertoja lempikuoharilleni, mutta olipahan shampanjaa!)

Katsottiin yhdessä vielä leffa (ja mutusteltiin herkkuja), minkä jälkeen mies nukahti toisen koiran kanssa sohvalle ja minä katsoin netistä eri maiden vuodenvaihteen ilotulituksia. Puoliltaöin mieskin heräsi kurkkimaan kanssani ilotulituksia ikkunasta ja hörpin viimeisen lasillisen shampanjaa. Käytettiin koirat vielä pisulla, mutta nuorempi ei uskaltanut melkein liikkua saati tehdä asioitaan. Yöksi päästettiin koirat makkariin nukkumaan, aluksi piti päästä mamin viereen tärisemään, sitten uskallettiin mennä omiin peteihin. Aamulla käytiin nuolaisemassa naamasta ja pyytämässä, että päästäisin taas peiton alle. Onneksi pieniä pelottaa näin vain kerran vuodessa!

Josko tämä uusi vuosi vielä tästä sumusta aukeaisi, toivotaan siis parempia kelejä ja uutta alkua arkeen! (Apua, auttakaa..)

<3 Eerika

Share

Kommentit

Katie
Aika kypsä äidiksi

Avokadosalaatti kuulosti ihanalta, nam ja kiitos vinkistä! 

Granaattiomenamehupirskesotkun minimoimiseksi mulla on vinkkinä, että siemenet kannattaa irrottaa vesikulhossa. Siis sopivankokoiseen kulhoon vettä niin, että omenanpuolikas peittyy, ja sitten pinnan alla varovasti irrotellaan siemenet siitä "välilihasta" (tuli tenkkapoo: mitä 'pith' on suomeksi?). Siemenet uppoavat pohjaan, valkoinen 'pith' nousee pintaan ja on helppo poistaa. Eikä punaisia pirskeitä.

Energiaa uuteen arkeen! Kyllä se siitä.

Eerika
Bättre liv

Jes, upea vinkki, kiitos! Tämä menee samaan sarjaan sen avokadon polkkomisvinkin kanssa (puolita, kivi pois, kuutioi kuoressa ja kaavi lusikalla valmiit kuutiot pois), jotenkin niin helppoa että hävettää ettei tullut ajatelleeksi. Tuolla tuo toinen puolikas vielä odottaa (mitä ihmettä siitä tekisi?). 

Vielä ei ole aamun vaatteet pinossa lipaston päällä, mutta ehkä tämä vielä tästä, saatan jopa huomata olevani oma itseni ja kykeneväinen ihan oikeisiin arkiasioihin! On jotenkin jo vähän ikävä konttorille, vaikka vaikea sitä on itsestään uskoa. Kiitos :)

Eerika
Bättre liv

polkkomisvinkin tarkoittaa tietenkin pilkkomisvinkin

AnLottanen

Voimia alkaneelle vuodelle. 

Kommentoi