Kuin maailma olisi pysähtynyt

Ladataan...
Bättre liv

Tuntuu kuin koko maailma olisi pysähtynyt, hiljentynyt ja hautautunut pehmeään lumeen. Eilen heräsin 12 tunnin yöunilta tuplavällyjen alta selälläni, molemmat kädet vatsallani, siinä missä pieni ennen lepäsi. Kasvot olivat itkusta turvonneet, hyvä että silmiä näki. Mielessä pitää muistuttaa itseään siitä, mitä seuraavaksi on tehtävä. Kasvojen pesun jälkeen ne pyyhitään ja sitten laitetaan silmänympärys- ja kasvovoide. Muistetaan pestä hampaat. Otetaan kasa särkylääkkeitä. Piilareilla näkee paremmin kuin ilman. Hiukset on parasta laittaa vaan kiinni. Keittiöstä löytyy aamupalaa. Juon teetä aamuisin.

Hiljalleen sain itseni käyntiin. Luin hetken blogikommentteja ja itkin. Sen jälkeen en olekaan itkenyt ennen tätä aamua. Puin päälle, meikkasin kasvoilta pahimman surun piiloon. Käytin koirat erikseen lenkillä, käyttäytyivätkin kuin enkelit. Ulkona oli niin kaunista! Lumihiutaleet leijuivat hiljalleen kohti maata, kohti minua, kohti kasvojani. Puiden oksat olivat kuurassa. Kuusien oksat painuivat lumesta. Lumi natisi kenkien alla. Parkkipaikan reunalla seisoi mies poika sylissään. Katsoivat aura-autoa ja hiekoituskonetta yhdessä. Mietin, että kyllä minäkin niin haluaisin jakaa elämäni lapsen kanssa. Kaikesta huolimatta. Päästin koiran vapaaksi ja heittelin tien reunasta lumipaakkuja eteen ja taakse. Kumartelu sattui vatsaani, mutta koira juoksi niin onnessaan. Kipu satuttaa vain minua, ajattelin, ei sillä niin väliä. Enää ei tarvinut huolehtia siitä, sattuuko pieneen. Vanhemman koiran kanssa käveltiin rauhassa ja tutkailtiin maailmaa. Heikotti, mutta ihmettelin, kuinka pystyin kuitenkin kävelemään lähes normaalisti. Viimeksi siihen meni useampi päivä. Ja silloinkin itkin kesken matkan. Katsoin valkeaa maisemaa ja tuntui kuin se olisi hiljentynyt suremaan kanssani.

Keskityin laittamaan pyykit pyykkikoriin, tiskit koneeseen ja pyyhkimään pöydät. Petasin sängyn, siivosin tasot. Laitoin jouluvalot päälle ja sytytin kynttilät. Tajusin ettei puoli neljältä kannata enään tehdä aamupuuroa ja laitoin tomaattikeiton porisemaan. En ollut käynyt kaupassa, mutta sen verran aivot kuitenkin toimivat, että keksivät pöydällä olevista kypsistä tomaateista tehdä keiton. Työkaveri tuli käymään, oli tulostanut suunnittelemani joulukortit ja toi ne minulle. Samalla myös teetä, kynttilän ja suklaata. En itkenyt kertaakaan, toimin kuin robotti, pystyin kertomaan kaikesta mitä oli tapahtunut, siitä yöstä, päivystyksessä kärvistelemisestä, yksin pärjäämisestä. Siinä ohessa surautin tomaattikeiton tasaiseksi ja tarjosin sitä raejuuston kera. Sen jälkeen ihanaa vihreää teetä ja torttuja kookoshillolla.

Pian kello olikin jo paljon, työkaveri lähti ja jäin odottamaan miehen paluuta. Katselin netistä matkoja Kreikkaan, halusin jonnekin missä voisin vain olla huoletta mieheni kanssa. Herätä ja katsella merelle, nuuhkia kukkien tuoksua, tuntea lämpö ihollaan. Ajella skootterilla pitkin jyrkkiä katuja, löytää ihania pieniä kauppoja ja ravintoloita, mitä paikalliset hymyilevät vanhat herrat ja rouvat pitävät. Löytää oma autioranta, tutkia ja valokuvata, liottaa varpaita vedessä. Snorklata kirkkaissa vesissä, etsiä ravintola rannalta. Istua omalla terassilla, lähteä illalliselle käsi kädessä. Palata sylikkäin nukkumaan. Mielessäni loikkasin sinne hetkeksi, lomalle jonnekin kauas. Mies tuli kotiin, käytti koirat lenkillä, piti kiinni, näytti kuvia reissultaan, vei minut nukkumaan. Puhuttiin jonkin verran, en vieläkään pystynyt itkemään. Olen kuin robotti. Mutta en osaa syödä. Yöllä se sitten iski, vatsakivut. Kaikki ne kasat kipulääkkeitä, silloin tällöin suusta alas pakotettu palanen ruokaa. Aamuneljältä se kostautui. Vaikertelin ja otin vatsakipuihin lääkettä. Lopulta sain nukuttua. Heräsin seitsemältä miehen aamutoimien äänen, vatsaa kipristi, käänsin kylkeä. Avasin silmäni jälleen ja kello oli yli kymmenen. Noustessa laitetaan villasukat koska lattia on kylmä. Kävellään kylppäriin ja avataan matkalla koirien huoneen ovi. Kasvot on hyvä pestä ja sen jälkeen pyyhkiä. Laita piilarit ennen voiteita niin ei sormet liu'u. Mies toi matkalta uutta silmänympärysvoidetta, mutta edes Clinique ei pysty pelastamaan näiltä silmäpusseilta. Kuukausilinssit olisi pitänyt vaihtaa uusiin, laita huomiseksi jo uudet valmiiksi. Hampaat pitää pestä, tukka laittaa kiinni. Vatsaa kipristi. 

Mies oli ollut ihana ja laittanut minulle puuron valmiiksi, siinä se seisoi vieläkin kattilassa hieman lämpimänä. Ota kuppi, ota lusikka. Laita sillä lusikalla sitä siihen kuppiin. Minuutti mikrossa riittää. Muistan joskus tykänneeni puurosta kanelin ja vaahterasiirapin kanssa. En tiedä mitä minun tekisi mieli, ehkä tykkään siitä. Tahtoisin englantilaista teetä, mutta kaikki sieltä ostetut ovat loppu. Assam Dirial second flush intiasta kuulostaa hyvältä. Ehkä sitäkin saa juoda maidon ja sokerin kera. Saan toiselta työkaverilta viestin, olin pyytänyt että hänelle kerrottaisiin mitä oli käynyt ja miksi olen saikulla. Hän tiesi edellisestä keskenmenosta, mutten ollut uskaltanut vielä kertoa hänelle tästä raskaudesta. Hän lähetti paljon voimia ja rakkautta. Loppuun kirjoitti, että olen hänelle tärkeä. Siinä vaiheessa tipahti kyynel ja toinenkin keittiön tasoon. Hain maidon kaapista ja mietin, miksi itken muiden välittämisestä, mutten pysty itkemään mistään muusta? 

Tänään pakotan itseni syömään ainakin kaurapuuroa, katson matkoja Kroatiaan ja mietin mikä päivä tänään on. Ihmisten välittäminen on lyönyt minut ällikällä. Milloin esinainen on laittanut viestiä, että pärjäänkö ja että hänelle voi aina soittaa. Milloin olen ollut ihmeissäni ihanista viesteistänne täällä blogissa, niin paljon lämpöä, välittämistä ja rakkautta lähimmäiselle, jonka tuntee vain näistä teksteistä. Maailma on niin kaunis! Juuri nyt haluaisin vain kohdata ihmisiä ympäri maailman, tuntea sen rakkauden, toisaalta karata sitä arkea missä elän. Ja ehkä se itkukin sieltä vielä tulee. Ehkä mielen vain pitää suojella minua vielä hetki. Etten hajoa ihan pieniksi palasiksi vaan pysyn tässä. Syön ja lepään. Olen hereillä päivällä ja nukun yöllä.

Keskenmenon jälkeisenä päivänä mietin, että oletteko te ihan tosissaan. Että kolmannen kerran pitäisi tulla raskaaksi ja kokea keskenmeno, ennen kuin pääsisin tutkimuksiin syystä. Mutta eilen kun mietin uutta raskautta niin sanoin vaan mielessäni, että "no joo". Mutta olenkin vielä ihan turta robotti, ehkä minulta ei kannata vielä kysyä. Odotetaan hetki, paranellaan isoimmat haavat. Kumpa kukaan ei enää kysyisi, että onko teillä lapsia. Sitten kun niitä on niin kaikki on niin paljon vaikeampaa. Sinkut ja Dinkut, matkustetaan ja eletään hyvää vapaata elämää. Niinpä minä haluan matkalle. Minä varaan jonkun matkan ja elän sitä hyvää vapaata dinkun elämää. Kerran ei ole vielä niitä lapsia riesana. Ihan hirveä ajatuskin. Että syvin toive toteutuisi ja tulisi vihdoin täydeksi.

Syvin kiitokseni teille. Ehkä vielä löydän tunteeni enkä ole pelkkä kävelevä kuori. Siis kiitos. Rakkautta. <3 Eerika

Share
Ladataan...

Kommentit

Eerika
Bättre liv

Soitin neuvolan keskitettyyn numeroon, pyysin perumaan seuraavan ajan ja jättämään soittopyynnön omalle neuvolatädilleni, jolla tosin en ole käynyt kertaakaan (kiireet ja sijaiset). Näin hänet kuitenkin kesällä vilaukselta ja juttelin hänen kanssaan puhelimessa edellisen keskenmenon jälkeen. Epäilivät, ettei hän tänään ehdi soittaa, mutta tunnin päästä puhelin soi. Se oli hän! Hän oli niin pahoillaan ja juttelimme hetken. Kertoi, että heillä on myös mahdollisuus päästä keskustelemaan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, voisin soitella jos tuntuu siltä että haluaisin keskusteluapua. Sanoin, että mielelläni menisin ainakin kerran juttelemaan, edellisestä keskenmenosta toipumiseen meni aikaa ja tiedän tulevani tarvitsemaan apua. Hän lupasi soittaa minulle heti joulun jälkeen torstaina ja etsivänsä minulle kaiken mahdollisen tiedon ja yhteystiedot. Tuli ihana olo, joku pitää minusta huolta! Tätä tunnetta en ole aiemmin julkisella puolella saanut. Ihana fiilis kun apua saa kun sitä pyytää! <3 Eerika

3Xkeskenmeno (Ei varmistettu)

Heippa,

olen laittanut sinulle viestin aiemmin nimimerkillä "saman kokenut". (Nythän minulla on 2 lasta ja kuopuskin jo kohta 6 v.). Meillehän ne tutkimukset tehtiin, eikä mitään löytynyt. Kuitenkin nyt muistan, että kummassakin onnistuneessa raskaudessa sain keltarauhashoitoa. Hesan Terveystalolla on huippugyne (myös huippusymppis) Sirpa Vilska nimeltään. (Kävin hänellä Väestöliitolla.) Saisitkohan tilattua ajan häneltä? Ehkä sinullekin voitaisiin antaa keltarauhashoitoa, se ei ole vaarallista millään tavalla.

Minä kyllä uskon, että vielä saat lapsen!

Eerika
Bättre liv

Kiitos viestistäsi! En ole jotenkin jaksanut vastailla viesteihin, mutta se ei tarkoita etteivätkö ne olisi olleet minulle tärkeitä :) Kuulin myös työterveyslääkäriltäni jotain tuosta keltarauhashormonista, ajattelin pyytää jälkitarkastusta työterveysaseman gyneltä ja kysyä samalla vaihtoehdoista tutkimusten ja hoitojen suhteen. Ne varmaan menisivät omaan piikkiin, mutta kysyähän aina voi! Kyselen siis ainakin tuosta keltarauhashoidosta ja autoimmuuniongelmista ja niiden hoidosta. Tosin päivystyspolin gyne sanoi, että minulla on niin pitkä kierto (30-34pv), että se ei viittaisi tuohon keltarauhashormonin ongelmaan? Inhottaa kun eivät voineet ottaa edes jotain verinäytteitä tai edes yrittää mitään selvittää poliklinikalla, mutta en sitten tiedä. Ehkä nämä keskenmenot voi johtua myös ihan eri asioista, ovathan olleet myös vähän erilaiset. Ikävä pientä sykkivää sydäntä on kuitenkin kova <3 Kiitos vinkistä ja iloa jouluun perheen kanssa :)

Harriet

Hei Eerika! Mene ehdottomasti sairaanhoitajan juttusille! Saat varmasti sieltä apua ja vinkkejä kuinka edetä.. Ikävintä näissä keskenmenoissa on se, ettei tiedä mistä ne johtuu. Päässä pyörii kaikki mahdolliset selitykset sekä syyllisyys. Keskenmenot ovat kuitenkin yllättävän yleisiä, vaikka kukaan ei niitä omalle kohdalle myönnä. Itse koin loppukesästä keskenmenon ja neuvolassa oltiin hurjan tylyjä. Ei tutkimuksia, ei tietoa, ei tukea. Kenellekään kaverille ei voinut puhua, koska kukaan ei tiennyt raskaudesta. Mies toki oli läsnä mutta samassa veneessä. Siitä päästiin yli mutta jätti jälkeensä epävarmuutta, jota pitäisi nyt karistella pois. Kiitos sulle, että olet uskaltanut jakaa näitä iloja ja suruja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä suosittelen Hesan Diacorin Mari Sälevaaraa. Ottaa vastaan (tai ainakin otti) myös Väestöliitossa. Suosittelen myös että otat ongelman omiin käsiin ja menet yksityiselle. Yleisellä puolella on vaan kauheat jonot. Maksaahan se enemmän mutta jos vaan on rahallisesti mahdollista niin kannattaa. Tsemppiä ja voimia!

Eerika
Bättre liv

Kiitos viestistäsi Harriet! Harmi, että olette myös joutuneet käymän keskenmenon läpi. Toivon kaikkea hyvää teille odotukseen <3 Luin myös tänään blogitekstisi, kiitos haleista :)

Toivottavasti saan vähän keskusteluapua tuolta terveyskeskuksen psyk. sairaanhoitajalta ja gyneltä tietoja mahdollisista jatkotutkimuksista yksityisellä. Hieman pelottaa yrittää ilman mitään tutkimuksia ja toimenpiteitä uudelleen, sillä " Mikäli naisella on kaksi perättäistä keskenmenoa, on kolmannen raskauden keskeytymisriski kuitenkin jo 20-40%, riippuen onko naisella ennen keskenmenoja ollut myös onnistuneita raskauksia. Kolmannen keskenmenon jälkeen puhutaan toistuvista keskenmenoista. Kun sydämen syke on havaittu (yleensä 6. raskausviikon jälkeen) on raskaudella 90 % todennäköisyys jatkua normaalisti." (http://metku.net/~pesu/keskenmeno.php). Ensimmäisen keskenmenon jälkeen ajattelin vielä, että harvoinpa tätä tapahtuu monta kertaa peräkkäin. Että kunhan vaan uskallan ja luotan elämään. Sykkeet nähtyäni ajattelin, että nyt on jo tosi hyvät mahdollisuudet, kyllä se pieni pysyy mukana. Mutta ilmeisesti jonkun pitää osua tuonne surkeisiinkin prosentteihin? Kyseessä voi kuitenkin olla huonon tuurin sijaan myös helposti hoidettava ongelma, jolloin haluaisin edes yrittää auttaa pientä pysymään matkassa mukana. Tuntuisi aika raa'alta kokeilla ensin tulisiko kolmaskin keskenmeno ja vasta sitten päästä tutkimuksiin. Ihanaa joulua sinne <3 Eerika

Eerika
Bättre liv

Kiitos vierailijalle! Työterveyteni on juuri Diacorissa joten minulla on mahdollisuus saada ainakin jälkitarkastus sitä kautta oman lääkärini lähetteellä haluamalleni gynelle Diacorilla. Itse kävin viimeksi Juha Korhosella, joka vaikutti myös asiantuntevalta. Tiedätkö saako näistä tutkimuksista normaalit kelakorvaukset? Julkisella puolella kun minua ei oteta vielä edes johoihin..

sama vierailija (Ei varmistettu)

Itse asiassa en ole ihan varma, sillä kun itse siellä kävin niin olin niin sekaisin kaikesta muusta etten oikein tajunnut edes ajatella kunnolla noita Kela-asioita. Painotan vielä että kun/jos menet tuonne yksityiselle niin katso Diacorin sivuilta lääkäreiden esittely ja heidän erityisosaamisensa sillä itse jouduin lomien takia käymään kerran toisella gynellä joka hänkin oli ihana mutta ei selvästikään lapsettomuuden asiantuntija ja käynti oli sitten vähän yhtä tyhjän kanssa ja harmittaa tietenkin sellaisesta maksaa.

Kommentoi

Ladataan...