Kuinka kaikki voi myös mennä ihan hyvin

Ladataan...
Bättre liv

Ajoin kotiin töistä eilen. Valoissa tajusin, että tästä raskaudesta voi tulla ihan oikea vauva. Että voin saada syliini sellaisen ihan pienen nuuhkutettavan. Itkin, hytkyin ja hymyilin. Kuinka muistaisin, että kaikki voi myös mennä aivan hyvin? Kun jokainen tuntuma muistuttaa, miten voi käydä. Kumpa voisin vain päivin öin anoa, rukoilla polvillani, että pysyt luonani. Että olet olemassa, elossa ja kunnossa. Kasvat ja jaksat. Kumpa olisi jotain mitä voisin tehdä, että pysyisit luonani, että kaikki olisi sinulla hyvin. Tekisin mitä vain. 

Pelkään, mutta haluan jo soittaa neuvolaan. Sopia ensimmäistä aikaa, kysyä mille viikolle kannattaisi varhaisultra varata. Pyytää soittoaikaa työterveyslääkärille ja häneltä lähetettä ultraan. Tänään on rv 4+6, voisin kahden viikon päästä kuulla sykkeesi. Jos kaikki vain olisi hyvin! Sillä vaikka onkin mahdollista, että monikin asia menee mönkään, on enemmän kuin mahdollista, että kaikki menee oikein hyvin. Mieli pyörii, mutta todellisuudessa tunnen tämän olevan oikein. Pystyn näkemään itseni kertomassa anopille joulupöydässä, valmistuvani masun kanssa jatko-opinnoista, hymyilemään pyöreänä syntymäpäivänäni ja liottavani turpoavia jalkojani kesäkuumalla meressä. Koirien juostessa kepin perässä en pysty kyykistymään noukkiakseni keppiä ja koirat pomppivat reittäni vasten antaaksensa kepin käteeni. Sillä tämä voi myös olla ihan totta. Uskallanhan antaa sen myös olla?

Usko, toivo ja rakkaus <3

Kuva: weheartit.com

Share
Ladataan...

Kommentit

Miau! (Ei varmistettu) http://mademoisellemiau.blogspot.com

Hei,

tiedän tunteesi, sillä itse olen raskausviikolla 11. Ensimmäiset raskausviikot olivat yhtä hermoilua, koska joka tuutista tuli mielestäni keskenmenouhkakuvia. Minulla tuli myös hieman verenvuotoa viikoilla 6-8 ja sekös vasta ahdistikin. Menin yksityiselle varhaisraskauden ultraan noin viikolla 8 ja voin suositella; sain konkreettisesti varmistuksen, että sisällä on oikeasti joku ja kaikki näytti hyvältä. Kaikkea hyvää ja onnea odotukseesi! Jään seurailemaan blogiasi :)

Eerika
Bättre liv

Keskenmenon jälkeen sitä jotenkin tuntee jatkuvasti raskausonnen haurauden. Jokainen tuntemus vatsan seudulla tuo hetkeksi mieleen keskenmenon alun. Yksi yö heräsin käymään pissalla, sieltä palatessani tajusin etten näkisi pimeydessä pyyhkiessäni jos minusta tulisi verta. Myöhemmin yöllä heräsin paniikissa varmana siitä että nukuin verilammikossa. Onneksi aamun valjetessa yön möröt hiljalleen kaikkosivat miehen sylissä ja tiesin kaiken olevan ok. Tällä kertaa tunne siitä, että kaikki on tulee menemään hyvin, on vahva. Siitä huolimatta epävarmuus on jatkuvasti mukana, mistä tiedän onko kohdussani alkiota ja jos on, kasvaako se normaalisti, elääkö se, alkaako sydän sykkiä? Samalla olen onnellinen ja uskon, että kaikki menee tällä kertaa hyvin. Ja erityisesti toivon ja anon! Varhaisultran meinasin varata pian jonnekin tuonne rv 7-8 tienoille, toivottavasti pääsen sinne asti ja näen vihdoin sen sydämensykkeen mitä olen odottanut.

Kiitos viestistäsi ja onnea myös raskauteesi, toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Kommentoi

Ladataan...