Kun aurinko paistaa jälleen pilvien takaa

Bättre liv

Ihania kesäpäiviä! On leikitty turistia niin Porvoossa kuin ihan Helsingissäkin, tuttujakin katuja kun katsoo turistin silmin on olo kuin ulkomaan kaupunkilomalla. Tänään näytin vielä ihan oikealle turistille, kaupunkiin tulleelle ystävälleni, Helsingin parhaita paloja. Ihania katuja, taloja, puistoja ja meren rantaa. Mutta on tässä lomalla päästy myös ihan erilaisiin tunnelmiin. Nimittäin niihin vähemmän kesäisen hehkeisiin masennustunnelmiin tottakai.

Meinasi iskeä päälle aivan armoton loma-/raskaus-/seinätkaatuupäälle-/kelimasennus tuossa alle viikko sitten. Päivät menivät jatkuvasti mönkään, sovitut jutut siirtyivät ja niiden tilalle sovitutkin peruuntuivat kelin vuoksi. Itkin vaan kotona eikä kiinnostanut mennä edes koiran kanssa ulos "taas niitä samoja polkuja mitä aina mennään". Loma alkoi tuntumaan ihan arjelta pyykinpesuineen, ruoanlaittoineen, tiskeineen kaikkineen. Mieskään ei oikein halunnut tehdä mitään. Päässä vaan pyöri kuinka mistään ei tule mitään, elämäni loppuu Joulukuussa, en voi enää ikinä tehdä lisää opintoja töiden ohessa, rahat loppuu, en voi olla pienen kanssa kotona niin pitkään kuin mahdollisesti haluaisin, ei ole varaa lähteä matkailemana, ei syödä kunnolla, ei käydä ulkona syömässä tai kahvilla, ostaa mitään uutena jne. jne. Tuntui kuin kaikki vastuu lepäisi harteillani. Kuin elinkautista odottaisi! Vielä kun tähän lisättiin eläinlääkärikäynti minkä lasku oli noin 250 € ja koiralle sovitun leikkauksen hinta-arvio noin 700-800 € aloin jo olemaan valmista kauraa. Kotimatkalla eläinlääkäriltä pysähdyimme kaupalle ja jäin autoon itkemään silmiäni päästä miehen tehdessä ruokaostoksia. Kaiken lisäksi me riideltiin kokoajan. Mies ei kestänyt alakuloani, kiukkusimme toisillemme joka asiasta ja olimme ihan kamalia kaikin puolin. Kotona oli ihan hirveää, mutten pystynyt lähtemään mihinkään ja olen vähän sellainen joka tarvitsee myös seuraa mitä ei ollut tarjolla. Sanoinkin jo miehelle itkuisena, että jos tämä ei helpota niin pakota minut soittamaan neuvolaan jotta pääsisin neuvolapsykologille.

Miten siinä sitten lopulta kävi että päästiin näihin ihaniin kesäpäiviin? Jälleen yhtenä päivänä olin aivan tolkuttoman poikki, tuntui että joudun ottamaan kaiken vastuun pienestä yksin aina masuasukista huolehtimisesta asioiden selvittämiseen. Porvoon risteilyreissu oli peruuntunut taas kelin takia. Vauvavakuutuskin piti saada hoidettua ennen rakenneultraa. Lopulta mies oli kehittänyt loistavan suunnitelman kierrellä vakuutusyhtiöitä koko päivän. Sanoin, kiitos ei! Ja mitä jos sinä vaan menet? Ja niinhän mies meni, meni ja kierteli, otti esitteitä ja tarjouksia vakuutuspaketeista ja tuli nipun kanssa takaisin. Sillä aikaa sain ryhdistäydyttyä, siivosin, kävin suihkussa ja taisinpa tehdä ruokaakin. Olo oli niin huojentunut kun mies oli ottanut asiakseen hoitaa tämän yhden asian. Heti helpotti! Syötiin siinä jauhelihakeittoa ja sovittiin, että seuraavana päivänä lähdetään autolla Porvooseen, satoi tai paistoi. Ja niinhän siinä kävi, että aamun pilvisyys väistyi kun olimme lähdössä ja vietimme ihanan kesäisen päivän kävellen käsi kädessä Porvoon vanhan kaupungin katuja ravintoloissa ja kahviloissa herkutellen. Ja siitä lähtien kaikki on taas ollut hyvin, aurinko on paistanut, pusut ja hellyydet ovat taas arkipäivää, energiaa riittää ja niin myös kaikkea kivaa yhteistä tekemistä.

Lounasta Porvoossa, Zum Beispiel.

Näinkö helppoa tämä olikin? Rahahuolet vieläkin painavat, mutta muuten olo on miljoonasti parempi ja olen vain keskittynyt lomailuun. Periaatteessa kaiken pitäisi olla rahallisesti kunnossa, mutta pelkään silti yllättäviä menoja kun tulot väistämättä pienenevät. Haaveillut matkat pienen kanssa alkavat myös tuntumaan epätodennäköisiltä, miten ihmeessä meillä olisi varaa lähteä matkalle kun tuloni tippuvat ja menot eivät ainakaan pienene? Voitaisiinko kuitenkin päästä edes Tukholmaan? En vaan tiedä miten ihmiset tekevät sen. Onko heillä jokin rahasampo? Tukevatko isovanhemmat? Tuntuu että perheissä joko eletään tosi pihisti ja saadaan tutuilta ja sukulaisilta suurin osa tarvikkeista käytettyinä tai sitten ostetaan kaikki uutena, syödään ulkona, sisustetaan ja matkustetaan ja hoidetaan lapsi kotona. Meillä kumpikaan ääripää ei taida olla mahdollinen sillä hankinnat saadaan hoitaa ihan itse muutamia vaatelahjoja lukuunottamatta, osa tahdotaan ostaa uutena ja no.. tuosta lopusta joudutaan hieman karsimaan. Ja kauanko pystyisin edes olemaan kotihoidontuella? Pystyisinkö todella tekemään siinä sivussa itsenäisiä duuniprojekteja, millä energialla ja ajalla? Löytäisinkö ketään lapsenvahdiksi? Ja taas ne huolet herää, en minä vaan tiedä millaista se tulee olemaan vaikka kuinka tekisin budjetteja ja kuuntelisin muiden kokemuksia. Se on vaan itse koettava ja elettävä. Mutta kun PELOTTAA!


Aamupala Cafe Ekbergissä, nams!

Onneksi nyt on kesäLOMA. Voidaan haahuilla pitkin kaupungin katuja, käydä koirien kanssa lenkillä uusissa maisemissa tekemällä autolla pieni loikka, herkutella aamupalalla ja lounaalla, tehdä ex tempore -retkiä, upeita ruokia kotona ja katsoa leffaa iltaisin. Välillä vaan tuntuu, että elämä loppuu pian kun viimeinen lomani ennen äippäriä loppuu. Että tässä se oli se vapauteni. Kohta taas juostaan töihin ja kotiin, koirien kanssa lenkille, ruokakauppaan ja kotiin hellan äärelle. Sitä sitten reilut kolme kuukautta ennen äippäriä ja sitten se vasta jännäksi muuttuu! Onneksi syksylle on sovittuna kaikkea kivaa, vielä ehtii matkata ystävien luokse viikonloppuvisiiteille. Vaan silti. Tämä on viimeinen ihan tavallinen loma ennen kun kaikki muuttuu.

Vaan vielä on aikaa tutustua kaupungin katuihin, rantoihin ja puistikoihin. Ja kohta ihan toisenkin kaupungin, sillä lähdetään vihdoin ihan "ulkomaille" asti eli Turkuun! Josko ennen loman loppua ehdittäisiin myös päiväksi saareen, kesäkinoon iltaleffalle, pariin hyvään ravintolaan ja brunssille ystävän kanssa? Himppa pistää harmittamaan, sillä tässä uhkaa käydä niin ettei ehditäkään lounaalle Gaijiniin, raaskisiko sinne lahjoittaa lompakkonsa illallisen merkeissä? Tässä rahatloppuupelkopaniikissa? No ainakin se positiivinen puoli raskaudessa on, ettei sitä viinimenua voi ottaa! 

Ja sanoinko jo, että tunnen oloni jättiläiseksi kun masu vaan kasvaa? Puoliväli lähenee.. huomenna korkataan uusi viikko kun tulee täyteen rv 19+0! Millaista tämä loppuraskaus oikein on? Minkälaista on kävellä maha pystyssä joka paikassa? Miten nämä viikot näin juoksevatkin?

Sekavin, mutta jälleen aurinkoisin ja superherkullisin lomaterveisin, Eerika & Pikku-Epeli (rv 18+6)

Share

Kommentit

Bisquits (Ei varmistettu)

Hei! Minusta on ihan normaalia, että nuo kysymykset nousevat tuossa vaiheessa mieleen. Halusin vain rohkaista, että opintoja on ihan mahdollista tehdä vauvankin kanssa. Minulla on 10 kk vanha vauva, ja valmistun ensi kuussa maisteriksi. Tein hyvin paljon opintojani ja muun muassa koko gradun vauvan nukkuessa.

Eerika
Bättre liv

Oi, se siis on mahdollista, että jaksaa puuhastella jotain muutakin pikkuisen ollessa pieni :) Toivottavasti pieni vaan nukkuisi hyvin! Itselläni siis olisi haaveena hakea yksiin jatko-opintoihin ensi keväänä, jos hyvä lykky tulisi niin syksyllä voisi alkaa opinnot. Pian siinä pitäisi kuitenkin ruveta miettimään töihin paluutakin ja töiden, opintojen ja pienen hoidon yhdistäminen voisikin olla kinkkisempää. Mutta kuka tietää, yrittänyttä ei laiteta! Ja saahan niitä opintoja aina venytettyä ;) Siispä pirkules, haen (jos vaan muistan äitipäältäni siinä vaiheessa). Kiitos rohkaisusta!

Eerika
Bättre liv

Kiitos kokemuksista :) Ehkä nämä pelot siis ovat normaaleja. Onneksi olen nyt saanut keskityttyä vuorostaan tähän kesälomailuun vaikka huolet eivät täysin olekaan kadonneet. Tuntuu niin tyhmältä huolehtia rahasta, sillä meillä on asiat oikeasti oikein hyvin. Vaan silti muutos pelottaa ja se, ettei itse pysty kantamaan korttansa kekoon kuten on tottunut, erityisesti kotihoidontuelle tippumisen jälkeen. Ja apua, välillä pelottaa onko pienellä kaikki varmasti hyvin ja saadaanko me ihan aikuisten oikeasti tämä lapsi. Ja sen jälkeen pelottaa kuinka me sitten pärjätään jos me kerta saadaan ihan oikeasti tämä lapsi! Olen ehkä hieman huono vain heittäytymään ilman tietoa ömmm... kaikesta :) Ja tässä tilanteessa pitäisi tehdä juurikin niin! On tässä siis hieman totuttelemista.. onneksi rakkautta kuitenkin riittää <3

Josko se elämä ei ihan loppuisikaan enkä minäkään jäisi lopullisesti valaaksi :)

Ihan samoja ajatuksia ja pelkoja ollut (ja on edelleen)! Pahin vaihe taisi juuri olla raskauden puolessa välissä ja vähän sen jälkeen. Ei ihmekään, että pelottaa, kun on näin valtava elämänmuutos tulossa ja tulevaisuus on suuri kysymysmerkki!

Välillä mietin, että voiko sitä oikeasti taloudellisestikin selvitä (kaiken muun lisäksi), mutta hyvin ollaan tähänkin saakka vähällä pärjätty :) Vaikka olemme persaukisia opiskelijoita, kävimme tammikuussa viikon Lontoo-reissulla puhtaasti vain säästämällä. Niin kauan, kun on pieneen luksukseen, älypuhelimiin ym. varaa, en tunne itseäni köyhäksi. Järkevällä elolla kaikesta selviää, eikä aina tarvitse varsinaisesti edes kituuttaa :) En usko, että elämänlaatu mitenkään laskee vauvan tulon jälkeen ja matkoilla voi varmasti käydä (etenkin yhden lapsen kanssa!), kun jaksaa vähän laittaa rahaa syrjään :)

Eerika
Bättre liv

Lueskelinkin postaustasi juuri tästä raskausvaiheesta ja huokaisin helpotuksesta, etten ole ainoa näiden fiilisten kanssa! Jotenkin sitä kai pelkää..ömm.. kaikkea. On jotenkin tosi vaikeaa tukeutua yhtäkkiä miehen tuloihin, mennä eteenpäin ilman tietoa siitä mihin päänsä on oikein pistämässä. Varsinkin kun päässä pyörii että haluaako sitä edes palata täyspäivätöihin kun pieni on valmis hoitoon. Siispä kohti tuntematonta ja sen yli? Ei tässä auta kuin yrittää totutella ajatukseen, että kaikki muuttuu vaikka ei olekaan hajua miten ja toisaalta samalla niin moni asia onkin samalla tavalla kuin nyt. Tsemppiä myös sinne loppuaikaan :)

Siulle kanssa voimia! :)

Torey
Näissä neliöissä

Tervetuloa Turkuun! :)

Kyllä ne asiat siitä lutviintuu kun pieni on syntynyt. :)

Eerika
Bättre liv

Kiitos :) Ei kumpikaan olla kaupunkiin kunnolla tutustuttu joten mahtavaa päästä pariksi päiväksi ihan rauhassa kesäturisteilemaan. Oliskos sulla jotain illallispaikkasuositusta? Ollaan aika ruokafaneja, mutta ei tohtisi ihan omaisuutta kuitenkaan törsätä.. vaikka kovasti tekisikin mieli ;)

Ja eiköhän, kaipa niiden vaan on lutviuduttava :) Voi hitsi, tulis jo se rakenneultrakin!

Torey
Näissä neliöissä

Pihvipaikkaa jos kaipaa niin Stefans steakhouse. Sitten Pippurimylly ja Torret on kanssa ihan hyviä ja jos haluaa rannasta pikkupurtavaa niin Ranta-Kerttu on kiva paikka! :) Jos keskustasta Linja-autoaseman luo eksyy, niin Parila on siellä ihan suosittu. :)

En ihan hirveästi ole eri ravintoloita kierrellyt ja nykyään kun asun Turun lähellä, mutta maalla, niin ei tule käytyä senkään vertaan :D

ekoemo
ekoemo

Kaikenlaisesta sitä voi huolehtia etukäteen, niin raskausaikana kuin vauvankin kanssa. Mutta jaan tässä Mieheni viisauden, jota toistelee mulle usein: "We'll cross that bridge when we get there." 

phocahispida

Älä huoli, me ollaan menty ja tehty aika samoja juttuja lapsen kanssa kuin ennenkin lasta. Olen ehtinyt puuhailla jopa enemmän kaikkea sellaista, mikä on tuonut iloa ja energiaa. Nähdä ihmisiä, järjestää juhlia ja kirjoittaa blogia. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla ei ole kokemusta kuin vasta puolen vuoden ajalta, mutta sen verran puuhaa on pikkuisessa ollut että en ole pitemmille matkoille edes haikaillut vaikka rahaa vielä on. Kotimaan matkailu ja sukulaisten luona kiertäminen autolla on ollut vaihteeksi ihan mukavaa. Olen ajatellut ottaa sellaisen asenteen, että nyt tehdään pari vuotta "lähimaamatkailua" puistoihin ja lapsiystävällisiin paikkoihin. Suomessa on myös paljon ihania paikkoja, jotka olen ennen lasta jättänyt huomiotta matkatessa mieluiten toidselle puolelle palloa pitkäksi aikaa. Ja varmaan lapsen kanssa on helpompi lähteä jollekin edulliselle pakettimatkalle, kun aika on. Ennen vastustin pakettimatkailua, mutta näköjään aatokset muuttuu..

Välineitä ei tosiaan kannata hommata ihan kaikkea heti, pariksi kuukaudeksi eteenpäin kuitenkin. Alussa kannattaa olla sikäli valmistautunut, kun ei tiedä miten pääsee kaupoille. Voihan hyvin olla, että heti pääseekin, mutta aina ei näin ole. Toisaalta netistä saa hyvin tilattua, jos haluaa skipata kaupoissa kiertelyn.

Varmaan aika henk.koht. mitä kukakin tarvitsee ja mistä vauvat tykkää, ovat erilaisia. Meillä pinnasänky on aivan korkkaamaton, vauva nukkuu vieressä. Alussa olisi voinut olla äitiyspakkauksessakin unilla tarvittaessa. Sitteriä ei ikinä hankittu ja lattialla tuo on hyvin viihtynytkin ja hyväksi se on motoriikallekin. Lelukaari on ollut pelastus, pääsee suihkuun ym. kun lapsi leikkii, jo 1,5 kk iässä jaksoi olla pieniä hetkiä siinä tutkimassa. Leluja saa kirpparilta ja lahjaksi sitten tutuilta. Vaatteita olen ostanut kirpparilta osan ja osan uutena.

Koita olla stressaamatta rahasta ja ajattele, että otat tämän elämänvaiheen haasteena. Vauvan kanssa elo on niin intensiivistä, että en ole materiasta ollut enää niin kiinnostunut. Ja kun ei käy töissä niin ei vaatteita ja muita tule sillä lailla hankittua, ihan pienistä jutuista tulee tyytyväiseksi.

Hyvää lomaa ja onnea odotukseen!

lukija (Ei varmistettu)

Meillä on kaksi lasta, vanhempi on 6v. ja juuri laskettiin, että hän on tuohon ikään mennessä ehtinyt käymään jo yhdeksässä eri maassa ja kotimaassa on lisäksi reissattu paljon :) Joka vuosi on tehty 1-2 matkaa lasten kanssa ja niihin on säästetty pitkin vuotta.

Ei lapset estä matkustamista, tosin meillä on kaupunkilomat viime vuosina vaihtuneet rantalomiksi, joihin ei varmaankaan muuten mentäisi, mutta aikansa kutakin.... Kun molemmat lapset tulevat kouluikään, niin aletaan varmaan taas tehdä enemmän kaupunkilomia, mutta tällä hetkellä lapset nauttivat eniten lämmöstä, uimisesta ja rennosta oleilusta, sen sijaan että kierrettäisiin museoita, kauppoja ja nähtävyyksiä. Niidenkin aika tulee lapsille myöhemmin.

Eli pointtini on se, että periaatteessa lasten kanssa voi tehdä melkein samoja asioita kuin ilman lapsiakin, mutta ne vaan muuttavat muotoaan, ainakin hetkellisesti :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Elämäsi kuulostaa aina todella vaikealta ja siltä ettei mikään riitä. Elä tässä hetkessä ja yritä yhden päivän ajan kiittää kaikesta mitä sinulla jo on ja huomaat kuinka sinulla ei ole syytä huoleen.

Stressitöntä kesälomaa ja onnellista raskautta!:)

Eerika
Bättre liv

Hetkessä eläminen on tullut tässä loman edetessä helpommaksi, ollaan nautiskeltu miehen kanssa ilolla kesäpäivistä :) Elämässäni siis on myös iloa, itse näen että tuon sitäkin esiin blogissani nauttiessani luonnosta ja ruoasta sekä vauvajutuista innostumisesta.

Omien tunteiden ja ajatusten muuttaminen ei tapahdu kädenkäänteessä, olemme jokainen niin erilaisia, koemme asiat eri tavalla, olemme persoonallisuutemme ja kokemustemme summa. Masentuneelle on helppo sanoa, että ryhdistäydy. Pelokkaalle, ettei pelkäämällä mitään voita. Vaan se ei valitettavasti poista masennusta tai pelkoja, juuret ovat syvemmällä. Toivon todellakin myös onnellista raskautta, välillä kaikki voi olla päällisin puolin hyvin vaikka sisällä myllertää ja raskausaika onkin täynnä kehon ja mielen muutoksia, hormoneista puhumattakaan.

Koen tärkeäksi elää ja kokea tunteeni ja ajatukseni rehellisesti, välillä saa toki tehdä töitä ettei niihin jäisi märehtimään. Olen elämässäni kokenut monenlaista, eikä pohjani ole täysin vakaa. Kaikki meistä eivät ole täydellisiä tässä suhteessa ja se on juurikin itselle rankkaa. Vaan toisaalta koen ilon ja onnen herkkänä ihmisenä myös erittäin voimakkaina, osaan olla myös hetkessä, nauttia leikistä ja naurusta, auringosta ja kukista, hellyydestä ja rakkaudesta. Ja kaipa se on myös voimavara, että kaiken tuntee niin voimakkaana. Niin ilot kuin surutkin.

Kiitos kommentistasi, kiitollisuus-harjoituksissa on kieltämättä voimaa ja voisinkin ottaa ne takaisin "lukujärjestykseeni" sopivassa vaiheessa :)

Cimmie (Ei varmistettu)

Minakin kuten edellinen vierailija vahan ihmettelen miten kaikki nyt kuulostaa niin vaikealta viela vaikka olet onnellisesti raskaana.
Itsellani ei tule olemaan yhtaan kesalomaa tana vuonna. Asun ulkomailla ja taalla aitiysloma on 4 kuukautta vauvan syntyman jalkeen (jos haluaa pitaa lomaa ennen syntymaa vahennetaan se neljasta kuukaudesta). En siis pida enaa yhtaan lomaa ennen vauvan syntymaa taman vuoden lopulla, vaan saastan kaikki lomat pidentaakseni aityislomaa. Olen ollut koko vuonna viikon rantalomalla Valimerella.
Teen myos toita 10-12 tehokasta tuntia paivassa eika vastuu ole pieni.
Silti en valittaisi tilanteestani muille. Olenhan sentaan vihdoin tulossa aidiksi. Kaikki muut asiat varmasti hoituu. Turha surra asioita joille ei kauhean paljon ole tehtavissa, ne pitaa vaan hyvaksya.
Pahoittelen etten talla kerralla voi kompata ajatuksia. Tama nyt vain on minun mielipide tasta asiasta.

Eerika
Bättre liv

Kuten jo edelliseen kommenttiiin kommentoin, olemme kaikki niin erilaisia ja eri lähtökohdista. Vaikka kaikki olisi ulkoisesti täydellisesti, eikö ihminen voi tuntea sisällään ahdistusta tai tuskaa? Eikö menetyksen kokenut voi tuntea pelkoa vaikka juuri nyt kaikki olisikin hyvin? Eikö länsimaalainen voi tuntea nälkää, sillä kehitysmaissa koetaan todellista nälänhätää? Jokainen meistä elää omaa elämäänsä ja kokee asiat subjektiivisesti, omista lähtökohdistaan. Surun määrää ei voi verrata ja tunteitaan on turha kieltää tai haudata. Keholla ja mielellä on paljon käsiteltävää tässä myllerryksessä, jollekulle hormonit ehkä aiheuttavat suurempia oireita kehossa, toiselle mielessä. Eikä se ole helppoa kun meistä jokainen ei ole täydellinen tässä suhteessa.

Tilanteesi ei kuulosta helpolta, mutta hyvä että pystyt iloitsemaan tulevasta äitiydestä ja jaksat tehdä pitkiä työpäiviä. Iloista loppuraskautta ja eloa pienen kanssa, toivottavasti kaikki järjestyy teidän perheelle hyvin :)

gabi (Ei varmistettu)

Olen tällähetkellä alle 2v lapseni kanssa hänen toisella ulkomaanmatkallaan. Meillä ei ole pakettimatkaa, on lennot ja auto (+itse etukäteen varatut majapaikat eripuolilta maata). Varsin kivasti on mennyt, vaikka täällä on lähes jatkuen yli 30astetta lämmintä. (niin ja olen ollut lapsen kanssa vuoden kotona kotihoidontuella, jolla saan maksettua vähän yli puolet asuntolainastani).
Suurin huoleni raskausaikana oli, että mitenkä pystyn ulkoiluttamaan koiraa 20asteen pakkasella pienen kanssa.. Ja myös lähinnä se, että lenkille lähteminen on hirveän homman takana kun puetaan lapsi ja koira.. No onhan siinä talvisin vähän tekemistä, mutta ai miten kivan helppoa se onkaan sitten kesäisin :)

Eerika
Bättre liv

Oi, kuulostaa ihanalle :) Kyllä ne asiat ilmeisesti jotenkin vaan suttaantuu parhain päin! Tuo koirien lenkitys on itselläkin käynyt mielessä, kun mies on aina välillä päivän-pari työmatkoilla, koiria on kaksi ja rattaatkaan ei mahdu kasaamatta hissiin (saati rattaat, pieni kopassa, minä ja kaksi koiraa..). Vaan ehkä sekin jotenkin handlataan.. ;) Olen miettinyt jo jonkin verran lähimatkailuja ja reissuja sukulaisille myös ulkomaille ja katsellut jopa äkkilähtöjen hintoja sillä silmällä. Eiköhän jotain budjettiin sopivia matkoja siis löydy sitten kun niitä alkaa kaipailemaan. Vaan on se vaan niin outoa mennä kohti tuntematonta tietämättä yhtään mitä siellä odottaa, millaista se elämä sitten on, mitä sitä kaipaa ja mihin sitä panostaa. Vaan eiköhän aina välillä kotiympyröistä lähteminen houkuta silloinkin?

gabi (Ei varmistettu)

Yksi vaihtoehto voisi olla kantoliina ja suuritakki. Talvella lapsi lähelle kehoa ja takki kiinni ja jotain huivia tai jotain siihen. En ole kyllä ikinä kokeillut, ollaan asuttu maantasalla niin vaunuilla on päässyt. Tietysti talvella voi olla ongelmallista kun on yli 10 pakkasta ja pienen hengitysilma ei saisi olla hirveän kylmää. Uskon kyllä että löydätte jonkun toimivan keinon!
Aikalailla olen se sama ihminen kuin ennenkin, siis kaipaan matkailua ja menemistä. Välillä on kyllä sellainen vaihe, että mieluiten on vaan kotona kun se tuntuu jotenkin niin paljon helpommalle.. muka!

Eerika
Bättre liv

Juu pitää kyllä joku kantoliina tai jo pienelle sopiva kantoreppu hommata, sillä onnistuisivat varmasti helpoiten lyhyet pissalenkit. Toivottavasti ei tule pahoja pakkasia! Niin ja riittävän iso takki.. tai joku kunnon huiviviritys? Pitääkin tuota miettiä ennen h-hetkeä. Eiköhän sitä pienenkin kanssa ole aika vapaa liikkumaan, aikataulut ainakin ovat "omissa käsissä" toisin kuin työelämässä huhkiessa. Tosin varmasti siinä on enemmän tekemistä ja järjestelemistä kuin yksin lähtiessä :) Mutta ai että, pikkuisten kanssa saa tehdä kaikkea kivaa! Nimimerkillä kaveriperheen kanssa tänään Korkeasaaressa vieraillut :)

Lintunen81 (Ei varmistettu)

Kyllä se opiskelu onnistuu vauvan ja vähän isommankin lapsen kanssa. Itse suoritin loppuun tradenomiopinnot kun esikoinen oli 2 ja kuopus masussa.

Ja jos tuntuu oikeasti siltä, että alkaa masennus olla vakavampaa, vertaistukea saa (ainakin) humanistimutsin blogista. Hän on kirjoittanut hyvin avoimesti omista kokemuksistaan http://mamahumanista.blogspot.fi/?m=1

Eerika
Bättre liv

Wau, josko mahdollisuudet sittenkin olisivat avoimena :) Ja kiitos linkistä, tosiaan tuossa välillä oli sellainen tunne että tämä alkaa menemään ihan yli, mutta onneksi olen nyt pystynyt nauttimaan vapaista kesäpäivistä ilman jatkuvaa huolta. Toivottavasti pystyn välttämään isoimmat kuopat tai ainakin nousemaan niistä ylös. 

EWE

Itsekin olin pari edellistä viikkoa niin lomatunnelmissa, että nyt vasta kommentoin mattimyöhäsenä :) Vajaa vuosi sitten ennen äitys- ja vanhempainlomalle jäämistä mietin kanssa, miten rahallisesti tulen pärjäämään, kun tulot pienenevät. No nyt kun nuo vapaat ovat takana ja kelan tuet niiltä osin kaikki saatu, täytyy todeta, että ihan hyvin pärjäsin. Tietty kulutusta piti miettiä, mutta vauvan hoito ja hänen kanssa oleminen olivat niin intensiivistä, etten oikein jaksanut edes miettiä ja haaveilla mistään, mikä olisi aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia. Ajattelin tuolloin myös, että tämä on vain välivaihe elämässä, jolloin pitää tulla toimeen pienemmillä tuloilla. Sitten kun paluu töihin taas koittaa, tulot palautuvat ennalleen ja voi miettiä ja haaveilla sekä toteuttaa niitä omia toiveitaan. Elää suht samanlaista elämää kuin ennen vauvaa sillä poikkeuksella tosin, että nyt ringissä on mukana se kolmaskin osapuoli. :)

Kannustan hankkimaan niin paljon vauvan vaatteita ja tarvikkeita käytettynä kuin mahdollista. Sillä ainakin itse säästin, ettei sitten tarvinnut pihistellä esim. ruuasta tai muista välttämättömyyksistä. Uusia vaatteita ja kenkiäkään en juuri kaivannut itselleni, eli siinäkin sai säästettyä.

Miten pitkään olet ajatellut olla kotihoitotuella? Olisiko sinun mahdollista olla töissä ja vuosilomalla siinä välissä vanhempainloman jälkeen ennen kotihoitotuen alkua? Näin voisit saada normaalia palkaa ja lomarahat. Pystyisikö miehesi hoitamaan pikkuista sinä aikana? Hänellä kun varmaan on kanssa vuosilomaa ja sitten tuo isäkuukausi pidettävänä? Itse olen nyt vanhempainvapaiden jälkeen palannut töihin pariksi kuukaudeksi. Pidin myös vuosilomaa. Näin saan muutaman kuukauden palkasta ja lomarahoista säästöjä, sillä jään puoleksi vuodeksi kotihoitotuelle työrupeaman jälkeen. Mies on yhdistetyllä kesälomalla sekä isäkuukaudella ja hoitanut poikaa, kun olen ollut töissä. Olemme ajatelleet hoitaa poikaa kotona, kunnes hän on 1,5v. Mahdollisesti pitempäänkin 2v asti. Mutta asioiden sumplimista se on ollut, kun on pitänyt miettiä ja suunnitella kaikki hoitojärjestelyt. Eli ei ihan helppoa ole ollu saada kaikki järjestykseen.

Toivottavasti jaksat luottaa siihen, että kaikki epäselvät ja huolta aiheuttavat asiat hoituu aikanaan ja yleensä toivotulla tavalla. On toki luonnollista olla huolissaan niistä etukäteen ja pelätäkin niitä, etenkin raskausaikana, kun tietää oman elämän muuttuvan lopullisesti pikkuisen saavuttua. :)

 

Eerika
Bättre liv

Aikamoista miettimistä tämä etukäteen kyllä on kun olen sellainen suunnittelija joka haluaa ottaa kaikesta selvää etukäteen.. tässä tapauksessa kun ei varsinkaan voi tietää millaista se kaikki on ennen kuin on siellä! Typerintähän tässä huolehtimisessa on, että meillä on oikeasti asiat tosi hyvin, vaan silti iso muuten huolettaa myös taloudellisesti.

Ollaan näitä katseltu ja sumplittu ja tarkoituksena olisikin että pitäisin äitiysvapaat ja vanhempainvapaat, miehellä olisi sinä aikana 3 vko isyyslomaa ja yhteensä 5 vko vuosilomia eli saisi olla kohtuu paljon meidän kanssa kuitenkin. Vanhempainvapaan jälkeen voisin pitää täydet vuosilomani samaan aikaan kun mies pitäisi loput isyyslomansa (6 vko). Tämän jälkeen kaikki onkin vähän auki, toiveena olisi että pystyisin tekemään jonkin verran freelancer-tyyppisiä töitä hoitovapaalla jotta budjetti vähän tasoittuisi, voisin olla kotona pidempään ja pysyisin mielekkäissä työjutuissakin kiinni. En mielelläni menisi päivätöihin tyyliin kuukaudeksi-pariksi siinä välissä sillä minulle kuitenkin palkataan sijainen eli "paikkani on varattu" ja töihini on vaikea hypätä vain hetkeksi.

Hoitovapaan pituus tuntuu olevan niin monesta jutusta kiinni (lapsen valmius hoitoon, oma pää, rahallinen tilanne..) että olen jättänyt sen vielä kovin auki. Ollaan niin kauan kun homma tuntuu hyvältä :) Helpottaa kuitenkin kun olen saanut mielessäni sumplittua tuon alkuajan ja katsottua kalenterista mihin kohdille vuotta mikäkin vapaa osuisi ja milloin mies olisi meidän kanssa kotona :) Nyt kun vaan oppisi olemaan huolehtimatta siitä että "tuonnekin meni ton verran rahaa millä olisin voinut ostaa pienelle vaikka xxxxx!" Huoh..

Ja tattis, pitää kyllä neuvolassakin jutella näistä kaikista huolista ensi kerralla :)

Kommentoi