Kun kello lyö kohta kaksitoista

Ladataan...
Bättre liv

Aurinkoista tiistaita! Kuka tajusi vasta tänään, että ensi viikon maanantaina tulee rv 12+0, mikä tarkoittaa sitä että riskialttiimmat kaksitoista raskausviikkoa ovat täynnä? Ja että tiistain ultran jälkeen voisi varmaan jo hyppiä riemusta jos masussa on kaikki hyvin? Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta kun masu alkaa pyöristymään, alkuraskauden oireet hieman helpottamaan ja pahimmat huolet hälvenemään. Toki aina on mukana riskejä, mutta tässähän aletaan olemaan enemmänkin kuin vain raskaana, tässähän aletaan jo odottamaan lasta! Välillä olen aivan äimän käkenä että kuinka meille voikin käydä näin älyttömän hyvä tuuri! Istuin eilen lämpimällä rantakivellä koiran kanssa ja tajusin kuinka onnellinen olen. Kyyneleet tipahtelivat poskilleni aurinkolasien takaa kun kaikki tunteet iskeytyivät minuun. Olen niin onnellinen, että tämä pieni elämän alku saa kasvaa minussa. Ja toivon niin, että pieni saa jatkaa kasvamistaan terveenä ja turvassa kunnes on oikeasti valmis tähän maailmaan.

Tämän kaiken oivaltamisen seurauksena tajusin tarvitsevani pian äitiysvaatteita, ainakin housuja! Tahtoo matalavyötäröiset äitiyshousut stretch-vyötäröllä. Ja ei muutakun nettikaupoille! Löysin sopivasti Asokselta alennuksessa olevat skinny jeansit ja kaksi ihanaa raitapaitaa. Lähtivät kaikki vasta tänään tilaukseen, päivän harkinta-aika minulla siis. Jostain H&M:ltä voi sitten ostaa mahan pyöristyessä perustoppeja, masutuubia ja muuta mitä kokee tarvitsevansa. Ja onhan ne nettikaupat siellä vielä loppuraskaudestakin jos/kun vaatteet alkaa loppumaan. Juuri nyt keskityn pitämään muutamia päälle mahtuvia housuja ja hameita, osaa belly beltin kanssa, ja löysiä laskostuvia paitoja, joita ei tosin ole montaa. Odotan niin, että uskallan antaa masun näkyä. Pitäisikö vaan yksi päivä mennä töihin tiukoissa vaatteissa ja katsoa kuinka muiden leuat loksahtaa? Juuri nyt koko ajatus tuntuu todella pelottavalta. Että ei kai nyt vielä! Tässä ollaan niin alussa vielä, entä jos jotain käy? Mutta tästä ajatuksesta on ennen pitkää päästettävä irti kun realismi iskee vastaan. Jossain vaiheessa ei enää piilotella! Mutta katsellaan nyt, josko Juhannukseen asti jaksaisi leikkiä Rouva Mysteeriä ja vasta sitten tulisi ulos kaapista.

Loistavaa viikkoa itse kullekin, täällä yritetään jaksaa sinnitellä väsymyksen kanssa ja meloa arjen läpi kohti ensi viikkoa ja ultraa!

Kesästä nauttien <3 Eerika & Einstein

Share
Ladataan...

Kommentit

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ihanan positiivinen postaus! :) Onnea vielä kerran näin pitkälle pääsemisestä... Eikö olekin mahtavan helpottunut olo?

Noista matalavyötäröisistä mammafarkuista: mulle ne meni vain keskiraskauteen asti, sen jälkeen maha oli niin iso, etteivät pysyneet enää päällä napakasti. Itselleni parhaat äitiysfarkut on olleet H&M:n mallistoa - niissä on tosi korkea, mahan päälle yltävä resori. Mutta tietysti voi olla, että me ollaan ihan erimallisia eikä sulle kasva mun jättimahaa....

 

Eerika
Bättre liv

Hih, kiitos :) Onneksi siis tilasin vain yhdet, ne on varmaan oikein hyvät työkäytössä siihen asti kunnes masu päättää pullahtaa ihan kunnolla ulos. Onneksi H&M:ltä saa kohtuuhintaan housuja ja paitoja sitten myöhemmin :) Just nyt tuntuu tosi oudolta ajatella mahan päälle meneviä housuja pienen mahan kanssa, sillon se jättiresori on varmaan vähän hiostava ja tiellä (varsinkin kesällä). Työkaverilla on ihanat H&M:n äitiyshousut, semmoiset farkunmalliset mutta joustavat ja värikkäät. Itse kun harvemmin pidän "farkkufarkkuja". Semmoset pitää kyllä saada! Ja tähän loppuun vielä semmonen sormet ristiin ja "kaikkimeneehyvinkaikkimeneehyvin"-mantra <3

Silkkitassu

Itse pärjäsin omilla matalavyötäröisillä farkuilla (vähän strecthtyyliset ovat, taitavat muuten mennä vieläkin kiinni) tänne asti. Nyt sitten käytössä on normi hameita sekä kevyempiä caprihousuja. Yhdet mahanpäälle menevät mammahousut minulla on caprimallisena, mutta jotenkin se ei tunnu vaan omalta tyyliltä, ei ainakaan nyt kesällä. Pari tuubitoppia löytyy lisäksi. Aika hyvin olen pystynyt omaa vaatevarastoani käyttämään hyödyksi, varsinkin babydollmekot ovat mukavia. Luulen kuitenkin että pitää vielä parit housut  (/legginsit tai jotkut) varsinkin käydä hankkimassa huonompia kelejä varten ja syksyyn.
Itseä kovasti ihmetyttää se, että jos vauva päättäisi alkaa syntyä, niin sillä olisi mahdollisuus selvitä hengissä. Hitsi et aika menee nopeasti ja tämä oikeasti tapahtuu! 

Eerika
Bättre liv

Hameet onkin varmaan helpompia, mutta tuppaan käyttämään vain housuja ja ne tuntuu vyötäröstä inhottavan puristavilta joten joustavavyötäröiset olisivat jo tässä vaiheessa jees. Mulla ei ihan selkeesti ole riittävän joustavia housuja ollutkaan! Eli taidan tarvita useammat erilaiset housut näin pidemmän päälle työkäyttöön, lomalla sit voi mennä mukavammilla rennoilla vaatteilla :) Ja voi hitsi, siellä ollaan jo nin pitkällä! Niin se aika vaan on vierähtänyt, onnea sinne loppuraskauteen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanan positiivinen asenne sulla huonoista kokemuksista huolimatta. Kumpa itsekkin olisin päässyt tuohon moodiin. Nyt menossa rv 32+6 ja edelleen pelkään pahinta,ja pelkään tämänki raskauden päättyvän huonosti,vaikkei huolta pitäisi ollakkaan. No kolme keskenmenoa ja yhden kohdunulkoisen kokeneena voi olla hiukka vaikiaa luottaa raskauteen. Tiedän tyhmää,mutta minkäs itselleen voi.

Mammavaatteita en ole itse ostanut kuin yhdet farkut ja yhden paidan. Meni niin pitkään normit vaatteet ja nyt näillä helteillä voi pistää päälle vaan jonku trikoomekon. Niin ja normaalisti olen vaatefriikki,joten hiukan itseäkin ihmetyttää,etten ole mammavaatteisiin hurahtanut.

Eerika
Bättre liv

Aina välillä huomaan toki pelkääväni pahinta ja ottavani varman päälle. Mutta jotenkin sitä elää tässä hetkessä ja yrittää luottaa siihen että elämä kantaa. Päivä kerrallaan mennään ja toivotaan parasta. Onneksi aika on mennyt tällä kertaa nopeasti kun olen keskittynyt muuhunkin kuin pelkkään odotukseen ja sen miettimiseen. Rankat kokemukset jättävät jokaiseen jälkensä, on täysi ymmärrettävää että raskauden jatkumiseen on vaikea luottaa. Onnea siis sinne loppuraskauteen ja tulevaan synnytykseen, uskon että kaikki sujuu vielä hyvin ja pääset ihmettelemään uutta elämää <3

En kyllä itse mahdu kauaa vaatteisiini, miten on mahdollista että toiset mahtuu? Minkälaisia vaatteita te oikein käytätte! ;D Erityisesti housuista osa tuntuu kiristävän inhottavan tuntuisesti alavatsaa. Erityisesti töihin on vaikea löytää päälle pantavaa. Kyllähän nämä kotona käytettävät caprit, shortsit, veluurit ja farkkuhame menee oikein hyvin päälle, mutta harvempi töissä käytettävistä farkuista ja monen värisistä tiukoista housuista. Onneksi yhdet menee päälle belly beltin kanssa (korkeampi vyötäröiset) ja toiset tuntuu tippuvan vieläkin päältä (olin joskus ostanut vahingossa liian isovyötäröiset farkut, onneksi!). Näillä siis mennään... mukavat vaatteiden olla pitää (ja kivan näköiset).

x (Ei varmistettu)

Olen tosi iloinen sun puolesta! :)
Itse en halunnut esikoista odottaessa kertoa kovin aikaisin töistä, joten piilottelin viikolle 19 asti, sitten alkoi pelastavasti kesäloma, josta palasin vasta viikolla 25. Silloin oli jo vaikea piilotella masua :) Ihmisten ilmeet olivat aika hyviä... Itse menin toki siinä vaiheessa jo esimiehelle kertomaan raskaudesta (vaikka olisi tuo varmaan muutenkin sen tajunnut).

Eerika
Bättre liv

Wau, miten voi piilotella viikolle 19 asti? Olen siis pienikokoinen ja painoindeksi 21,5 luokkaa eli aika kaponen, tämä alkaa oikeasti jo näkymään vaikka kuinka olisi vielä osaksi turvotusta! Juhannuksen jälkeen olisi 14+0, katotaan miltä sitten näyttää. Ihan hyvin riittäis että siihen asti salailisin, miten se asia nyt oikeasti siinä muuttuu, samat riskit siinä on eikä elämästä koskaan tiedä. Olisi kiva että työkaverit tajuaisi miksi olen ollut välillä niin väsynyt, kiukkuinen ja nälkäinen.. ;) Saattaisi saada vähän ymmärrystä! Lähin esimies itseasiassa tietää jo (kerroin aimmin keskenmenoistani kun lähdin toisen keskenmenon takia töistä kotiin ja tästä ennen neuvola-aikaa) ja pari läheistä työkaveria myöskin. Ehkä tosiaan se "tulen yks päivä tiukassa paidassa töihin" olis hyvä strategia kertomiselle just noiden ilmeisen näkemisen takia :)

Silkkitassu

hihi.. jotkut voi piilotella melkein loppuun saakka (ruumiinrakenne, kohdun kallistus mitä näitä nyt on)...
Itsellä maha näkyi helposti muille siinä rv 8-10 viikoilla jo milloin asiakkaatkin alko tajuamaan. Olen pieni ja painoindeksi oli alta 20 ja kohtu taitaa olla aika edessä.

Eerika
Bättre liv

Ah, en siis ole ainoa! Vähänkin tiukempi paita ja tilanne on jo ilmiselvä niille jotka minut tuntee. Onneksi on näitä löysiä keveitä paitoja edes muutama niin ehkä tässä pärjää ainakin hetken paljastumatta! Vaan ehkä kahdentoista viikon tultua täyteen ja jos ultrassa kaikki näyttää olevan ok, alkaa olemaan jo ihan sama milloin tämä tulee töissä julki :)

Eerika
Bättre liv

Niin ja tosi iloinen meidän puolesta, kiitos! :D Eiköhän pieni saa tästä kaikesta tuesta voimia pysyä matkassa mukana, minä ainakin saan tähän raskauteen <3

EWE

Ite kerroin raskaudesta esimiehelleni vasta, kun viikko 20 oli saavutettu. Maha ei ollut tuossa vaiheessa mitenkään suunnattoman suuri eli se oli tuolloin vielä helposti peiteltävissä, kunhan valitsi sopivat vaatteet. Työkaverit tosin kertoivat uutisen kuultuaan, että he kyllä olivat aavistelleet jo aiemmin, että olisin raskaana :)

Mammavaatteita en juuri hankkinut, koska pärjäsin hyvin pitkälti masutuubeilla ja omilla vaatteilla. Suuren suurta raskausmahaa en koskaan päässyt kokemaan, kun synnytys jouduttiin käynnistämään yllättäen viikolla 33 raskausmyrkytyksen takia.

Olen usein aikaisemmin seurannut blogiasi, mutta vasta hiljattain loin omat tunnukset. Kommentoin siis ekaa kertaa. Ihanaa, että tämä raskautesi on sujunut onnellisesti. Tämä uuden vauvakuumeen saanut äiti iloitsee täällä sun puolesta :)

 

Kommentoi

Ladataan...