"Lähtiessäni tunnen kuinka sieluni jää"

Bättre liv

Tunne on niin vahvana sisälläni. Minä en vain kuulu tänne. Kukaan ei ymmärrä, kun käperryn syvälle itseeni. Välttelen ihmisiä, pintapuolisia keskusteluja. Haluan pysyä omassa harmoniassani. Rauhoittua tauolla eri tilassa teekupilliseni kanssa. Haluaisin puhua oman itsensä löytämisen vaikeudesta, luonnosta ja rakkaudesta, siitä mikä joogalaji olisi minulle sopiva ja kuinka en tunne istuvani mihinkään tässä elämässä. Mutta me ollaan kuitenkin täällä vain töissä, teen mielummin duunini hyvin ja unohdan sen, ettei tässä olla sydämellä mukana. Ja etten sovi tänne mielipiteineni ja arvoineni. En halullani tehdä jotain mikä tulee suoraan sydämestä ja sielusta.

Silloin se iskee pahiten kun joudun jättämään paikan, missä sieluni lepää. Niitä ovat olleet mm. pieni saari Indonesiassa ja siellä erityisesti joogakeskus mihin meidät otettiin avosylin vastaan. Tunnin jälkeen istuimme pienen pöydän äärellä juomassa vihreää teetä pienistä kipoista ja keskustelimme joogan harjoittamisesta ympäri maailman. Löysin sen myös hyvinvointikeskuksesta ihan täältä suomesta sekä ihanasta ravintolasta Porvoossa, mihin olisin voinut jäädä asumaan ja juomaan maailman parasta vihreää teetä. Istumaan niille tarkkaan valituille tuoleille siihen rakkaudella remontoituun vanhaan taloon. Jutustelemaan itse poimituista viinimarjoista ja siitä mistä nauttimani nieriä on tullut. Olemaan ihan aidosti läsnä. Lähtiessäni tunnen kuinka sieluni jää. Minut revitään takaisin tähän maailmaan, missä sitä enää enää tarvita. 

Missä on se paikka mihin voin asettaa, en vain kehoani, vaan myös sieluni? Tekee mieli sanoa, että anteeksi, haluan vain pitää itsestäni kiinni. Sillä kun itsensä todella löytää, ei halua enää ikinä päästää irti. Etsin, etsin ja etsin kunnes löydän tieni takaisin rauhaan. Ja sinne, sinne haluaisin jäädä.

Kiitos, että näytitte minulle sen mitä olen ikuisesti etsinyt.

Share

Kommentit

Nickye
Mustetta Ihon Alla

Ulkoiset puitteet auttavat kun ei vielä oikein tiedä mistä itsensä löytää, mutta itseensä pääsee kyllä missä vain sitten kun oppii reitin. Silmät kiinni vain ja kaikki muu alkaa kadota kunnes olet yksin itsesi kanssa. Jotkut joogaa, jotkut meditoi, ja jotkut vaan... on. Mikä ikinä juuri Sinua auttaakaan pääsemään siihen tilaan tee niin. Ja löydät kyllä perille, omaan itseesi. Eikä sitä tarvitse jättää lähtiessä mihinkään, vaan sen saa aina mukaan. Tsemppiä!

Eerika
Bättre liv

Kiitos Nickye :) Uskon kyllä tähänkin, matka vaan on vielä kovin kesken. Kun on todella rauhassa itsensä kanssa, pystyy olemaan rauhassa missä tahansa. 

Uskon myöskin että meille tekee hyvää ympäröidä itsemme asioilla jotka tuntuvat oikeilta. Tehdä työtä, joka ei taistele arvojasi vastaan ja tehdä sitä mielekkäällä tavalla itselle sopivassa ympäristössä. Innostuen ja välittäen siitä mitä tekee, edes osan aikaa. Ja että meidän tulisi viettää enemmän aikaa sellaisten ihmisten ja asioiden parissa, jotka tuovat meille voimaa ja iloa, eivätkä päin vastoin vie meistä näitä kahta.

Intuitiivisena ihmisenä koen herkästi ympärilläni olevien ihmisten energiat, stressin ja ahdistuksen, jatkuvan päättömän juoksemisen ja läsnäolon puutteen. Vaikka harjoituksena voi olla loistavaa pysyä silloinkin vakaana ja rauhallisena, se tekee arjesta melkoista taistelua. Turhautumista siihen, kuinka asioita tehdään hätiköiden ja itseasiassa aikaa ja energiaa tuhlaten. Ja siihen ettei omaa potentiaaliaan ja vahvuuksia pääse käyttämään. Kello kädessä juoksemisen sijaan haluaisin auttaa lempeästi muita, tehdä tehdä yhdessä jotain hyvää. Taidan siis kaivata utopiaa, mutta edes pienet muutokset ympäristössä voisivat olla avuksi suuremmille sisäisille muutoksille :)

Eerika
Bättre liv

Ja vielä, mitä enemmän koen rauhallisia läsnäolon hetkiä, sitä enemmän huomaan muun elämän taistelevan sitä vastaan. Tunnen etten sovi tänne, varsinkin silloin kun mieleni on vakaa. Kun muut juoksee ja minä vaan hengitän ja hymyilen ja ehdin tehdä työni itseasiassa nopeammin ilman paniikkia. Sisälläni haukottelen, että mitä väliä tällä kaikella itseasiassa on? (<- siis työllä mitä teemme.)

Nickye
Mustetta Ihon Alla

Vaikka se kliseiseltä kuulostaakin, on tärkeää tehdä työtä jolla on tarkoitus. Varsinkin sillä työllä pitää olla tekijälleen jokin tarkoitus, muukin kuin palkkapussi. Välillä tarkoituksen löytää oudoista paikoista, kun sitä vähiten etsii. Voi esimerkiksi huomata että koko järjettömän työpaikan idea on siinä, että kohtaat jonkun tietyn ihmisen, tai jokin tietty asia tapahtuu mikä saa sinut katsomaan tätä maailmaa vähän eri kantilta.

Tarvitsemme tietysti paikkoja missä tunnemme itsemme täysinäisiksi ja onnellisiksi, mutta omasta mielestäni nämä paikat ovat vähän niin kuin "lomailua" varten, missä voi ladata akkunsa ja päästä taas itsensä kanssa rauhaan. Näihin paikkoihin ei kuulu jäädä ns. lepäämään laakereillaan, vaan sitten kun voimat taas riittävät on aika lähteä takaisin sinne missä joutuu olemaan vähän epämukavuusalueella ja yrittämään enemmän saavuttaakseen tasapainon. Uskon että näin me opimme, ja vahvistumme. Vähän niin kuin lihas pitää kuntoilulla "rikkoa" (siis ihan pieniä yksittäisten lihassyiden vaurioitumisia) että siitä kasvaa vahvempi. Saman uskon pätevän mieliimme. Mutta kuten lihaksillakin, lepo on tärkeää, muuten ei tervettä kasvua pääse tapahtumaan.

Toivon että löydät itsellesi sopivan työn, rentouttavat harrastukset ja sinua tukevat ihmiset ympärillesi. Se ei välttämättä tapahdu hetkessä, mutta ajan kanssa voit rakentaa itsellesi pala palalta paremman nykyisyyden. Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, ja tiedän että elämäsi on juuri nyt todella rankkaa ja haastavaa. Tämä on sitä kasvun aikaa, kun mielesi "lihasta" rikotaan. Ymmärrän että kaipaat jo lepoa, ja uskon että tämän kevään aikana sitä on tulossa. Voit itse päivittäin antaa itsellesi hetken hengähdystaukoja hyvän ruoan, hyvän seuran tai ihan vain hetken rauhoittumisen muodossa. Tyhjennä kaikki hälinä mielestäsi ja nauti hetki siitä että olet tässä. Juuri nyt. Tsemppiä ja voimia! Ja jatka kirjoittamista, uskon että sekin auttaa ja me lukijat odotamme kuulevamme sinusta.

 

Kommentoi