Läpi pelon ja ahdistuksen

Bättre liv

 

Postaus maanantailta 13.5.2013 / Lily-blogien ollessa päivitystauolla

Raskausviikot yhdeksän ja kymmenen (8+0 – 9+6), näistä tulee todella raskaita. Aiempien keskenmenojen päivien lähestyessä tuntuu kuin sisälläni tikittäisi aikapommi. Se voi laueta minä hetkenä tahansa tai olla laukeamatta, enkä voi asialle mitään. Vaikuttaako asenteeni? Onko pelko asenne? En pysty ajattelemaan että odotan lasta. Toivon vaan että saisin pitää tämän alun ja siitä kehittyisi ihan oikea raskaus, sellainen missä masuasukki jumppaa ja kumpu kasvaa. Hommataan pinnasänkyä ja vaunuja, saadaan tutuilta lastenvaatteita ja odotetaan äitiyspakkausta. Sitä se oikea lapsen odottaminen minulle on. Nyt vasta toivon että tämä raskaus saisi jatkua vaikeimman yli.

Väsyttää niin että yököttää, makoilen sohvalla koirien kanssa kasassa viltin alla ja nuokun. Katsottiin illalla jotain Sandra Bullock –leffaa melkein puolille öin ennen kun mentiin nukkumaan. Nukkumaan mennessä pelot heräsivät ja tulivat ulos itkuna. Koko kroppa oli hiessä. Heräilin pissahätään ja vatsa kipuili, olin horroksessa ja peloissani. Unta sain katkoisasti muutaman tunnin. Onneksi pieni on matkassa mukana, vatsakivut johtuivat vain temppuilevasta ruoansulatuksesta ja pelot toivottavasti antavat minun nukkua paremmin ensi yönä.

Tänään päivällä päätin että tyhjennän täyttä kalenteriani kaikesta mikä ahdistaa. Kaikesta mikä tuntuu liian raskaalta juuri nyt ja mitä voisin siirtää. Päätettiin myös perua viikonloppureissu miehen veljen luokse, odottavat siellä esikoistaan toisella kolmanneksella enkä millään haluaisi kertoa mitä meillä käydään läpi juuri nyt. Toisaalta inhoan salailuakin, joten mieluummin siirretään käyntiä kesäkuun puolelle. Asia on ahdistanut jo viikkotolkulla ja eilisen itkuilun jälkeen päätin ettei minun tarvitse vaan päästä tästä yli ja mennä reippaasti heille viikonlopuksi. Saan aivan rauhassa keskittyä olooni kotona tämän viikonlopun ja pakkailla reissukamppeita mitä ei ensi viikolla välttämättä ehditä tehdä. Mies ei ymmärrä, haluaisi minun olevan positiivisempi, on huolissaan, tahtoisi että vaan menen paikkoihin vaikka minua ahdistaa. Itse haluan vaan olla itseni kanssa, levätä kotona, touhuta arkitouhuja ja käydä koirien kanssa kävelyllä. Juuri nyt en tarvitse mitään ylimääräistä enkä varsinkaan itseni ylittämistä. En ahdistavia asioita joita en halua tehdä.

Jotenkin pelkään, että jos kerromme tästä nyt, saan sen jälkeen keskenmenon. Tai että keskenmeno alkaa neuvolapäivän aamuna. Tai juuri ennen seuraavaa ultraa. Ensimmäinen pieni alkoi vuotamaan pois juuri ensimmäisen neuvolan aamuna. Muistan sen tunteen, sen pelon mikä mitätöitiin. Kaikki palaa mieleen raskausviikkojen edetessä, toivoisin vaan pääseväni näiden viikkojen yli aivan uusille viikoille. Sellaisille mitkä eivät tulvi mieltäni täyteen muistoja. Sellaisille missä osaisin ajatella salamatkustajaani pienenä ihmisen alkuna, en aikapommina mikä särkee sielun ja sydämen.

Ensi viikolla on maanantaina neuvola ja perjantaina toinen ultra yksityisellä. Lauantaiaamuna me jo lennetään. Mutta tämä viikko yhdeksän on vielä täynnä odotusta ja pelkoa, arkea ja lepoa, tunteiden kirjon läpikäymistä ja hetkiä kotisohvalla. Toivon voimia nähdä pelon yli, kulkea toivossa ja löytää jälleen uusi raskausviikko ja saada hyviä uutisia juuri ennen matkaa olevasta ultrasta!

Namaste <3 Eerika & salamatkustaja

Share

Kommentit

phocahispida

Karsi ihmeessä sivuun kaikki sellainen ahdistava, mitä ei ole ihan pakko tehdä. Eämukavuusalueelle ehtii kyllä mennä sittenkin, kun pahimpien pelkojen ja tuskallisia muistoja mukanaan tuovat viikot on ohitettu.

Ihana kuva! Meidänkin takametsä on aivan valkoisenaan kukista.

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/

Eerika
Bättre liv

Kiitos: )Peruin ahdistusta tuottavat asiat ja olo oli heti helpottuneempi! Myös pelot ovat hiljalleen väistymässä toiveikkuuden tieltä  Pian on jo uusi viikko <3

Hannushka

Uskon että paniikin tunteet ja pelot tuntuvat välillä niin ylitsepääsemättömiltä, etenkin kun on jo niin lähellä unelmaansa..

Ota vain niiiin rauhallisesti kuin pystyt, ja tunge niitä positiivisia ajatuksia mieleesi vaikka väkisin. Pieniä hetkiä itsesi kanssa, hengitellen ja keskittäen ajatuksia sinne missä niiden kuuluu olla...

'Energy flows where attention goes'

Pidän sinulle peukkuja <3

Tahiti

Itsekin pelkäsin alussa keskenmenoa ihan kauheasti! mutta siellä se sinnikäs sissi vain oli ja kasvoi ihan sama mitä äiti ajatteli :) Tsemppiä sinne ihan hurjasti!

Kommentoi