Levon kaipuu ja supistukset

Ladataan...
Bättre liv

Mamia hieman väsyttää. Lähes unettoman yön jälkeen makaan sohvalla ja tunnustelen vähän väliä masuani. Stressaavan maanantain loppupuolella alkoi inhottavasti supistamaan töissä. Masu meni pinkeäksi ja oli epämukava olo. Kävelin hieman, kävin vessassa ja hain vettä, vaihdoin asentoa ja tein vielä jonkun aikaa töitä. Kotimatkalla kirjaston hyllyjen välissä masu oli ihan pinkeänä taas, sitä teki mieli silitellä ja istahtaa edes hetkeksi. Päätin kuitenkin joutaa kotiin, sillä nälkä oli kova. Masu tuntui olevan pinkeä aina kun vähänkin kiinnitin siihen huomiota, tein nälissäni ruoan, söin ja istuin hetken. Vasta sohvalla lepuutellessa se rauhoittui. Lopulta uskaltauduin viemään koiratkin pienelle ulkoilulle, lonkka hieman äityi, mutta keli oli ihanan syksyinen ja raikas. Masu pinkeytyi taas lenkin lopulla. Vaihdoin jo univaatteet, pesin kasvot ja hampaat ja menin kirjan ja koirien kanssa petiin odottelemaan työreissulta palailevaa miestä. Masu taas hieman rauhoittui. 

Mies tuli kymmeneltä kotiin ja päästiin hiljalleen nukkumaan. En kuitenkaan meinannut millään saada unta väsymyksestäni huolimatta, alaselässä tuntui inhottavalta ja masu tuntui siinä puoliunisenakin pinkeytyvän. Lonkassa tuntui kipua ja lopulta molemmat jalat olivat koko matkalta kipeät. Siinä unipöhnäisenä ei oikein tiennyt mitä tekisi. Joskus aamuyöllä hain panadolia ja hieroin kylmägeeliä jalkoihin ja alaselkään saadakseni edes vähän nukkua. Se kuitenkin helpotti vain hieman ja hetkeksi, koko yö tuntui menevän puolihereillä kipuisena pyöriskellen ja huolissaan siitä etteivät nämä nyt vaan olisi niitä kivuliaita supistuksia, vai onko tämä vaan jotain muuta kipuilua. Ihmetytti miten se masu voi supistella levossakin keskellä yötä.

Voin sanoa, että aamulla ei oikein ajatus juossut. Kyselin mieheltä mitä ihmettä tekisin, mihin soittaisin, vai menenkö vaan suihkuun ja töihin. Lopulta tajusin sen verran, että istuin teekuppi kourassa kynän, paperin ja kännykän kanssa keittiön pöydän äärellä odottamassa neuvolan soittoajan alkamista. Onneksi sain ajan neuvolalääkärille puolillepäivin, hoitajakin oli sitä mieltä että yllättäen lisääntyneen supistelun syy olisi hyvä tarkistaa ja sai kuin saikin minulle kaivettua yhden ajan tuolta jostain puolen tunnin ajomatkan päästä. Hän kirjoitti myös varuilta labralähetteet jotta voidaan varmistaa ettei mikään tulehdus aiheuttaisi lisääntyneitä supistuksia. Masussa on kuitenkin kaikki hyvin, pieni potkii ja möyryää eikä masu ole enää pinkeänä. Jalat ja lonkat ovat kuitenkin turkaisen kipeät. Luultavasti tässä ei ole mitään hätää, mutta ainakaan tänään en töihin kykenisi tällä väsymyksellä, kipuilulla ja olemattomalla aivotoiminnalla. 

Epäilen, että työstressillä ja työpisteellä istumisella saattaisi olla osansa tässä mysteerissä. Silti onhan näitä kumpaistakin ollut aiemminkin. Tuntuu hölmölle, kun juuri perjantaina pääsin neuvolassa sanomasta, että ihan hyvin olen jaksanut töissä ja kuinka lonkan hermokipu on jo parempi ja pystyn vähän kävelemäänkin. Olo oli hirveän pirteä ja kaikki tuntui olevan hyvin. Ja tiistaiaamuna soittelen neuvontanumeroon eikä mikään olekaan enää hyvin. Huoh. Josko tästä pienellä levolla ja tsekkauksella selviäisi taas eteenpäin ja voisi jatkaa töissä vielä nämä viimeiset viikot. Vaikka ei pitäisi ajatella, niin silti hiipii mieleen että siellä ne työt odottavat ja porukka on kiipelissä ilman työpanostani. Nyt pitäisi oikeastaan vaan nukkua, mutta jalkoja särkee vieläkin. Lepuutan koirien kanssa silmät ristissä sohvalla ja yritän keskittyä masussa potkivaan pieneen. Mitä luultavammin se kyllä jaksaa tuolla masussa kölliä vielä pari kuukautta ja kaikki tulee menemään vallan hyvin. Ehkä olen ylivarovainen, mutta juuri nyt oma ja pienen terveys menee kyllä töiden yli ja käydään varmuuden vuoksi tsekkaamassa tilanne ja levätään rauhassa. Onhan tässä jo touhuttukin ihan riittämiin.

Viikonloppuna muuten syntyi miehen veljelle pieni poika, sitä saatiinkin jännittää jonkun aikaa, sillä synnytys kesti 27 tuntia (tästä noin puolet sairaalassa). Äiti ja lapsi voivat kuitenkin nyt hyvin ja ollaan nähty kuvia pienenpienestä tummatukkaisesta pojasta. Josko muutaman viikon päästä pääsisimme heillä piipahtamaan ja pienen tuoksua ihmettelemään :)

Lepoa ja armoa tiistaihin <3 Eerika & Epeliina (rv 30+2)

Share
Ladataan...

Kommentit

Liv
Päiväuniaika

Jännät paikat siellä :) Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että välillä nyt vaan supistelee. Ei siihen sen isompia syitä tod. näk. ole :) 

Sitä mitä tulin kuitenkin sanomaan, on tosta "alaselän kivusta". Mullehan ei kukaan kertonut, että supistukset käy joillain selän kautta enkä siis myöskään ymmärtänyt synnytyssupistusten alkaessa, että ne on supistuksia eikä alaselkäkipua. Mulla ei ole mitään havaintoa, miltä tuntuu supistukset vatsan puolella, kun ne selän kautta käyvät olivat huomattavasti huomiota enemmän vieviä. Mulla oli supistellut jo useamman tunnin kivuliaastikin, kunnes hoksasin että niissä "selkä kivuissa" oli jokin rytmi ja tajusin lähtee Googlailemaan. :) 9h "selkä kipujen" alkamisen jälkeen oli tyttö sylissä. 

Ihan noin siis että jos sulla käy samalla tavalla, osaat vähän kiinnittää huomiota asiaan eri tavalla kuin minä, haha :) 

Eerika
Bättre liv

Juu, luultavasti tässä ei ole mitään ihmeellistä, mutta levon tarpeessa taidetaan silti olla :) Josko tämä rauhoittuisi ja ensi yönä saisin taas nukkua! Alaselän kipuja säikähdinkin, sillä itselläni menkkakivut tuntuvat usein alaselässä ja keskenmenojen kivut myöskin eli saattaisi liittyä supistuksiin. Se voi siis olla, että tositilanteen tullessa päälle kivut ovatkin juuri selän puolella. Kyllä se vaan alkaa tulemaan mieleen, että jossain vaiheessa se tositilannekin tulee päälle, eikä koskaan tiedä milloin. Josko kuitenkin siellä lasketun ajan korvilla :)

Vau mikä vauva!

Mulla oli myös just viikolla 30 supistuksia, joissa maha meni ihan kovaks välillä ihan vaan istuessa tai seistessä. Makuulla jalat ylhäällä helpotti. Lääkäri totes että kohdunkaula oli jo vähän lyhentynyt ja pehmentynyt, olin muutaman viikon saikulla ja sitten tilanne oli taas normaali. Jotkut sanoo ettei lepo vaikuta supistuksiin, mut ainakin jos olo niin on parempi niin ehdottomasti pitää ottaa iisisti :)

Eerika
Bättre liv

Ainakin nyt aamulla sohvalla köllöttely on auttanut. Kun menin tekemään välipalaa keittiöön niin masu meni heti pinkeäksi. Samoin kävi suihkussa. Josko lepo auttaisi. Ihan kohta pitäisi lähteä suuntaamaan navigaattorin avustuksella kaukaiseen neuvolaan, katsotaan mitä lääkäri sanoo!

Lepoa vaan, tärkein on ottaa rauhallisesti. Hyvä että sait lääkäriajan noin pian! Mulla on kanssa tässä viikon 32 korvilla alkanut lonkkaa jomottaa ja unettomuus haastaa arkielämää sekä töissä jaksamista. Supistuksilta olen toistaiseksi tietääkseni välttynyt. Itsellä enää pari viikkoa töitä jäljellä, yritän sinne jaksaa ja jos ei onnistu niin sitten täytyy reippaasti vaan jäädä lepuuttelemaan, tärkein on kuitenkin oma ja vauvan hyvinvointi.

On muuten ihana seurata kuinka teillä siellä hommat etenee kun ollaan niin samassa vaiheessa. Me saatiin Bugaboot viime viikolla ja pesänrakentaminen on muutenkin kovassa vauhdissa, jotenkin se on vaan niin ihanaa puuhastelua laittaa kotia ja tarpeita vauvalle kuluttaakseen tätä pitkältä tuntuvan odotuksen aikaa! :)

Tsemppiä sinne ja hyvää vointia! :)

Eerika
Bättre liv

Oli kyllä ihan mahtavaa saada neuvolalääkärille aika näin pian, vaikka saikin ajella puoli tuntia suuntaansa. Loppu viikko lepoa ja sitten olisikin 4 viikkoa vielä töitä edessä. Katsotaan miten tytön käy! Onneksi pieni voi hyvin, mönkii ja potkii masussa. Josko supistukset levolla helpottaisivat.

Oi, tuoreet Bugaboot! Täällä odotellaan sitä äitiyspakkausta vieläkin saapuvaksi, sitten pistän sen ihanan siilimakuupussin tuonne Bugiksiin ja unelmoin pienestä nyytistä :) Suurin osa hankinnoista on tehty, enää muutama isompi hankinta edessä. Itseäni huojentaa että turvakaukalo on ainakin valmiina sekä ensipeti ja pieniä vaatteita, ihan varmuuden vuoksi. Voipi kuitenkin olla, että täällä joudutaan vielä oikein odottamalla odottamaan siellä Joulun tienoilla, että tulis jo!

Ihanaa odotusta ja Bugisten työntelyä (meillä ainakin työnneltiin alvariinsa pitkin kämppää kun ne saatiin)!

Eerika
Bättre liv

Huoh, kohdunkaula oli kiinni ja baby voi hyvin. Lääkäri kuitenkin määräsi lepoa loppuviikoksi, kotisohva siis tulee taas tutuksi. Labrat jäi vielä käymättä, olin niin väsynyt ajellessani takaisin päin etten jaksanut käydä enää lähiterveyskeskuksella. Huomenna sitten, nyt ruokaa ja päiväunet! Jos lepäisi kunnolla ja vaikka vähän joogaisi itseään vetreäksi niin olisikohan sitä työkunnossa nämä jäljellä olevat 4 työviikkoa?

Katie
Aika kypsä äidiksi

Hyvä että kaikki hyvin! Nii harjoitussupistukset voi kyllä tuntua pelottavankin "todellisilta". Ota nyt iisisti ja yritä keskittyä hyvinvointiinne. Jos työt joutuu siitä kärsimään niin voi voi. Asioilla vain on tärkeysjärjestyksensä. <3

Katie
Aika kypsä äidiksi

Nii = noi...

-mimmu- (Ei varmistettu)

Mulla oli eilen neuvola ja kysyin siellä kun juuri öisin supistelee niin se johtuu kuulemma siitä että lihaksilla on silloin kaikki energia käytössä ja supistukset on näin ollen joko voimakkaampia, tai tavallisia mutta useammin...ja ihan siis normaalia toimintaa ja tämän takia synnytys monesti käynnistyy öisin :) Istumatyö on aika paha raskausaikana ja monet joutuu jäämään pois töistä aiemmin, supistusten takia. Itselläni supistelee aina autossa ja öisin, joskus myös päivisin. Mun puolesta saa jo supistella ja harjotella ihan rauhassa ;) mulla on kanssa alkanut tuleen lonkkakipuja, niistäkin kysyin neuvolassa ja sekin on ihan normaalia loppuraskauteen liittyvää löystymistä.
(rv 33+4)

Eerika
Bättre liv

Oli kyllä tosi outoa kun nämä supistelut tulivat ihan yhtäkkiä ja vielä selkä- ja jalkakipujen kera. Eli ihan hyvä nyt lepäillä, huomaa kyllä että maha menee pinkeäksi aian kun alan touhailemaan jotain vaikka ruokaa itselleni. Toivottavasti lepo auttaa ja supistuksia ei enää tulisi niin herkästi.

Fyysisissä töissä on jotenkin helpompi ymmärtää, että raskausaikana on tarve jäädä sairaslomalle ennen äippärin alkua. Jotenkin tällainen siisti sisätyö ei kuulosta niin raskaalta. Silti tuo istuminen ei taida tehdä kovin hyvää, vaikka tähän mennessä olenkin hyvin selvinnyt asentoa vaihtamalla (ja penkkiä satulatuoliin ja takaisin). Eikä myöskään kiire ja stressi, vaikka kuinka olen yrittänyt pitää itseni leppoisana. 

Paljon tsemppiä sinne loppukiriin, tämä taitaa muuttua tässä kokoajan raskaammaksi, ainakin kropalla on enemmän masua kannettavanaan ja tietyn tyyppiset vaivat lisääntyy. Mutta voi että kun nämä päivät ja viikot vaan liitävät eikä pian ole laskettuun aikaan aikaakaan!

-mimmu- (Ei varmistettu)

Ei kannata ollenkaan potea huonoa omaatuntoa siitä,jos joutuu olemaan välillä poissa töistä, tai joutuu jäämään kokonaan pois ennen äitiysloman alkua - se on sinun ja vauvan parhaaksi!
Itse olin ennen esikoista fyysisessä työssä ja jouduin jäämään pois 2kk ennen laskettua aikaa, supistusten ja selkäkipujen takia, työvaati paljon nostoja ym. Ja nyt sitten olen kotiäitinä,mutta en tiedä onko tämä sen helpompaa kuin "oikeissa" töissä oleminen;)
Kannattaa levätä ja huilata niin paljon kuin mahdollista! Minulla se ei onnistu tuon vauhdikkaan taaperon kanssa ja sen huomaa kyllä kehossa ja mielessä...raskaampi tämä raskaus on kaikinpuolin kuin ensimmäinen. Onneksi loppusuoralla ollaan:)

Ihania kiireettömiä löhöilypäiviä teille!!!

Eerika
Bättre liv

Kiitos, tänään paistaa ihanasti aurinko ja me köllötellään koirien kanssa onnellisina sohvalla :) Onhan noita töitä jo ehtinyt tehdä ja ehtii taas pienen kotihoidon jälkeenkin. Tunnollinen ihminen minussa vaan välillä nostaa päätään väärässä paikassa ;) Josko kroppa myöntyisi sen verran, että pääsisimme pienelle happihyppelylle näin kauniina syyspäivänä.

lukija (Ei varmistettu)

Minulla oli myös vastaavaa supistelua molemmissa raskauksissa juuri noilla viikoilla. Ekalla kerralla olin huolissani, toisella en enää, kun oli jo kokemusta "oikeista" synnytyssupistuksista :) Mulle sanottiin silloin, että kohtu harjoittelee ja valmistautuu tehtäväänsä, eli tuo supistelu on oikeastaan hyvä asia. On sitten kohdun lihakset hyvin treenattu, kun tulee se oikea hetki.
Lepo tekee varmasti hyvää. Oletko muuten vielä harrastanut mammajoogaa? Muistelen, että kirjoitit siitä joskus.

Eerika
Bättre liv

Osalla kivuttomatkin supistukset voivat alkaa availemaan paikkoja, osalla kivuliaatkaan eivät, eli eroja meissä taitaa olla :) Hyvä siis käydä tsekkaamassa niin ei tarvitse arvailla. Täällä kuitenkin kaikki hyvin ja lepäillään. Mammajooga loppui jo tovi sitten, siitä onkin puoliksi kirjoitettu postaus odotellut tuolla viikkotolkulla :) Meinasin siis ihan kotona joogailla tuttuja liikkeitä, kunhan saisin vaan aikaiseksi. Toki venytyksiä ja avauksia tulee arjessakin tehtyä. Kertakäyntien hinnat kun hipovat pilviä (16-17 €), eli ei oikein motivoi lähtemään joogasalille kun nyt ei oikein olisi kymppikortin aika. Onneksi uimahalli maksaa vain 4 €, josko sinne siis kunhan tuntuu sille :)

Nintin (Ei varmistettu)

Supisteluja kuuluu tännekin! Ei kylläkään kivuliaita, mutta ilmeisesti sen verran tehokkaita, että mun kohdunkaula oli neuvolalääkärin mukaan vähän pehmentynyt ja lyhentynyt. Äitiyspolilta tuli juuri kutsu tarkempiin tutkimuksiin. Sikäli kiva, että näkee Minityypin pitkästä aikaa rakenneultran jälkeen, mutta kyllähän tuo saisi vielä ainakin kuukauden verran asustella masun puolella. Mulla on supistellut enemmän tai vähemmän jo kuutisen viikkoa. Joinain päivinä tuntuu, että niitä tulee ihan tauotta, toisina tulee vain silloin tällöin.

Ja unohdin aiemmin kiitellä sokerirasitusvinkeistä! Testistä selvittiin, vaikkei tuo miellyttävin kokemus ollutkaan. :)

Nintin ja Minityyppi tänään 31+0

Eerika
Bättre liv

No voihan hitsi, toivottavasti pieni pysyy kyydissä etkä joudu ihan vuodelepoon. Täällä supistukset alkoivat jo rauhoittumaan, pitää nyt lepäillä ja muistaa juoda myös riittävästi vettä. Tuntuu, että nestevajausta on ollut viime päivinä. Katsotaan josko keho kestäisi toimistotyötä vielä jokusen viikon kun nyt oikein olan takaa lepäillään. Oletkos joutunut minkä verran olemaan saikulla supistusten vuoksi?

Ja hyvä että sielläkin selvittiin sokerirasitustestistä! Osalla se kai vaikuttaa kroppaan pahemmin kuin toisilla, mutta tylsää siellä taitaa tulla jokaisella ;) 

Ja onnea taas uudelle viikolle loikkaamisesta! Eiköhän sielläkin vielä pieni pysy kyydissä viikkoja, toivotaan ainakin näin :)

Nintin (Ei varmistettu)

Kiitos! En ole ollut saikulla kuin tämän viikon, kun tuo kohdunsuun tilanne huomattiin. Edellisellä lääkärikäynnillä 4 viikkoa sittten ei ollut vielä tapahtunut mitään muutoksia, vaikka silloinkin jo supisteli aika paljon. Sain silloin siis kehotuksen jatkaa ihan normaalisti, kunhan välttelen semmoisia juttuja, jotka selkeästi provosoivat supistelua. Olen itsekin istumatyössä, joka ei fyysisesti niin kovin kuormittavaa ole, kun välillä on voinut kuitenkin jaloitella. Käveleminen taas ei ole onnistunut enää vähään aikaan liitoskipujen vuoksi. Liitoskivut tuntuvat siis vain jalkeilla, joten nekään eivät ole työntekoa häirinneet. Nyt sitten äitiyspolilla katsotaan, jatkuuko lepäily äitiysloman alkuun asti. Mun lomailut alkaa jo onneksi marraskuun alussa, että eipä tässä nyt enää muutenkaan ole kuin parisen viikkoa.

Tuo veden juominen on kyllä tärkeää. Mä olen yrittänyt työpisteellä pitää jo pitkän aikaa puolen litran vesipulloa, jonka yritän tyhjentää muutaman kerran päivässä. Janottaa muutenkin selkeästi enemmän kuin normaalisti, että eipä tuo ole tuottanut edes vaikeuksia.

Koetahan lepäillä ja nauttia kotona oleilusta. Kivuttomat supistukset voivat tosiaan olla ihan vaarattomia tai sitten eivät, kuten tässä omalla kohdalla on nyt nähty. Kaikki on niin kovin yksilöllistä, ja meidänkin pienet saisivat kyllä vielä pysyä masun puolella kasvamassa vielä hetken aikaa. :)

Kommentoi

Ladataan...