This little baby wants to go to sleep!

Bättre liv

Haukottelin juuri mielenkiintoisessa tilaisuudessa ja mietin voiko ennen yhdeksää mennä nukkumaan. Armoton väsymys on täällä! Ihmettelinkin miten minulla oli vielä energiaa, vaikka raskaustesti oli näyttänyt plussaa. No ei ole enää! Myös tunnekuohut ovat täällä. Itkin about vuorokauden töissä, kotona, syödessä, kävellessä. En sentään tauotta, mutta aina vähän väliä. Toki isoja asioita tässä käydään läpi, mutta hei kamoon, mistä lähtien olen itkenyt töissä muiden nähden? Eilen kävin läpi aamun keskustelun psyk. hoitajan kanssa (lue: itkin tunnin ja käsiteltiin asioita), hieman töitä, seuraavaksi sain yllättävää negatiivista palautetta persoonastani ja olin äimän käkenä, käsittelin sitten sitä meilessäni about vuorokauden ja illalla kävin vielä lääkärillä raskausasioiden tiimoilta. Kohtuu intensiivinen tiistai siis! Niinpä itkua riitti tähän päivään, onneksi se tyrehtyi ennen kello kahtatoistaa.

Parhaita itkun tyrehdyttäjiä ja iloin tuojia ovat olleet ystävät. Olen jutellut niin puhelimitse kuin maililla ja chätissäkin ihanien ystävien kanssa sekä saanut tukea työkavereiltani. Aika usealle läheiselle ystävälle olen tähän mennessä kertonut keskenmenoista, joten tuntui tällä kertaa luontevalta kertoa heti alkuun myös tästä raskaudesta. Tällä kertaa todella tarvitsen tukea ympärilleni joka askeleelle! Kaikki iloitsevat niin ja toivovat parasta. Itse olen vielä hieman äimänä ja odotan että milloin ihmeessä tästä tulee totta? Ehkä sitten kun kuulen sykkeen riittävän monta kertaa? Pääsen tietyille viikoille? Saan näkyvän masun? Kuka tietää, juuri nyt on vaan vaikea päästää yli peloista, surusta ja taistelusta ja antaa vaan asioiden tapahtua.

Yritän kuitenkin pienin askelin luottaa tähän raskauteen. Ajatella, että kyllä tällä kertaa päästään toiselle kolmannekselle, voidaan sanoa perheille, päästään np-ultraan, kasvatetaan masua, mennään mammajoogaan. Ja hiljalleen pääsen siitä eteenpäin, ostetaan pienelle vaatteita, pinnasänkyä ja tarvikkeita. Jään äitiyslomalle ja ahdistun turvotuksesta, loputtomasta odotuksesta ja tukalasta olosta. Ja kuka ties, ehkä pian pääsen edes mielikuvissani sinne asti, missä mennään kohti synnytyssalia ja nähdään uusi elämä. Mietitään miten tätä elämää nyt eletään. On niin vaikeaa sanoa, että saan lapsen joulukuussa. En minä siihen vielä pysty. Minulla on siihen vasta mahdollisuus, katsotaan nyt miten tässä käy. Mutta ainakin yritän lopettaa keskenmenon ajattelemisen, siihen varautumisen, suunnittelemisen kuinka siitä selviän. Yritän pitää ajatukseni tuolla jossain mahan kasvatuksen ja pinnasänkyjen välimaastossa.

Sen kaiken itkun ja stressaamisen jälkeen heräsin tänä aamuna ja päätin, että meidän pieni on ykkösasia. Minun vaan täytyy päästä yli näiden vaikeiden asioiden. Osata käsitellä asiat ja antaa pienelle rauhallinen ja hyvä paikka elää ja kasvaa. Sellainen, missä stressi ei ole jatkuvasti vieraana ja saadaan jatkuvasti hapekasta verta elimiin. Ja niinpä tänään pääsin yli pahimmasta, ystävien tukemana, sillä että minua kuunneltiin, tuettiin, ymmärrettiin ja lopuksi vitsailtiin. Ystävät ovat taivaan lahja! Mistä päästäänkin aasin sillalla meidän pienen uuteen lempinimeen! Joulun ihmehän on vietenkin Jeesus, Jeppe, Hesus tai Tsiisus! Kaverit lupasivat tuoda meille Mirhamia (toivon myös kultaa). Koirat saa olla niitä aaseja. Toivotaan siis, että Tsiisus jaksaa kasvaa ja kehittyä! Siis oikeesti, meidän huumorintaju on JUST näin kehittynyttä. Ja vaikka tämä lähti kavereiden kanssa vitsailusta, lähti mieskin tähän pirulainen mukaan. Ei ole lapsella helppoa tällä pohjalla..

Ainiin, unohdinko sanoa miten lääkärissä meni? Hormonitesteissä ei näkynyt mitään ihmeellistä, kaikki oli siltä osin ok. Tukostaipumustestin tulokset eivät kuitenkaan olleet vielä tulleet (niiden ottaminen myöhästyi kun putket puuttuivat ja aikaistin käyntiäni raskauteni vuoksi), joten mitään johtopäätöksiä ei vielä voitu tehdä. Lääkärin mukaan edes mini-disperiini/asperiini-lääkitystä ei kannata aloittaa vain varmuuden vuoksi, sillä lääkityksestä voi olla myös haittaa raskaudelle. Sain ajan reilun kahden viikon päähän, jolloin katsotaan tilanne ultralla ja samalla käydään läpi tukostaipumustestin tuloksia. Sillä välin sain numeron, mistä voin varata hänelle ajan vaikka samalle päivälle jos mitään vuotoja tai huolenaiheita tulee. Eli toivotaan parasta ja seuraillaan tilannetta, ei tässä nyt voi oikein muuta!

Mut hei, rinnat on tästä aamusta lähtien olleet arat, mulla on taas kaamee nälkä, itku on herkässä, väsyttää ihan tolkuttomasti ja pitää lampata vessassa. Plus kohdussa tuntuu vieläkin välillä pieniä tuntemuksia (kun loikkii liikaa tai on huonossa asennossa). Kyllä täällä horm0nit siis hyrrää! 

Kiitos ystäville, kiitos myös blogin kautta rinnallani kulkijoille, kiitos maailmankaikkeudelle ja kiitos pienelle kun jaksoit tulla meidän omituisten otusten kerhoon kasvamaan ja kehittymään.

Kokeillaan edes ihan vähän luottaa <3 Eerika

Share

Kommentit

-mimmu- (Ei varmistettu)

Nuo kaikki tunteet ja ajatukset on niiiin tuttuja, hauskaa kun voi elää "mukana" :)
luulen että itse lakkaan panikoimasta ensiviikolla kun päästään taas ultraan, jee ja nämä oireet kyllä tuo varmuuden tunnetta siitä että jotain tapahtuu..on pahoinvointia (jos tiedät vinkkejä helpotukseen niin kerro;)), rintoja aristaa, mielialat vaihtelee, olen tosi herkkä, hajut etoo...mitähän vielä:) silti pitäisi olla onnellinen tässä ja nyt, olen NYT raskaana, huomisesta en tiedä, mutta parempi niin...toivoa saa ja pitääkin, muutenhan elämästä ei tule mitään.

Meidän tarina tosiaan on sellainen että takana tm joulukuussa ja km helmikuussa. Maaliskuun 16pv testinäytti plussaa ja eka ultra oli pari viikkoa sitten ja vielä silloin kohdussa ei näkynyt kuin mustapussi ja sen sisällä hyvin pieni nuppineulanpään kokoinen valkoinen piste. Uusi ultra oli viime ke ja oli ilmestynyt ruskuaispussi ja pieni kirppu jonka sydän löi &lt;3 uusi ultra on ensiviikon torstaina ja silloin viikkoja pitäisi olla 8+6.

Nautitaan olostamme päivä kerrallaan ja ollaan toiveikkaita!!! ps. saa unelmoida ja rakentaa pilvilinnoja :) sellaisia me naiset ollaan!

OdotuksestaOnneen

Voi että, ihanaa, mahtavaa ja upeeta!! Olen ollut lukijasi jo jonkin aikaa, nyt oman vauvan kanssa tahtoo jäädä lukukerrat harvakselleen, ja sitten tulee näin mahtavia uutisia <3 ONNEA, ihan mielettömästi!! Kaikkea hyvää pienelle toukalla, jotta pysyy kyydissä ja sulle ihan mahdottoman paljon voimia ja rakkautta pysyä kasassa ja yhtenä kappaleena! Toivottavasti teille tulee kaikkien aikojen joulu!

Eerika
Bättre liv

Kiitos mimmu, toivottavasti pahin jännitys siellä hiljalleen väistyy! Pahoinvointia mulla oli edellisissä alkuraskauksissa jonkinverran, mutta pärjäsin mutustamalla jatkuvasti jotain pientä. Kuivattuja hedelmiä, corn flakeseja (kuivina), hedelmiä, pähkinöitä, jogurttia.. taisinkin nakertaa jatkuvasti pitääkseni huonovointisuuteni poissa! Nyt ei ole vielä kovin huono olo tullut, sitä odotellessa. Ja oksentamaan en joutunut lainkaan, joten en osaa sitten sanoa miten pahemman luokan pahoinvoinnin kanssa pärjää. Täällä tullaan tosiaan noin kuukausi perässä, tänään vasta rv 4+3. Josko kolmas kerta toden sanoisi ja päästäisiin molemmat onnellisesti raskauksissamme loppuun asti. Tsemppiä!

OdotuksestaOnneen, kiitoskiitos! Josko tällä kertaa kaikki menisi kohdilleen :) Ja iloa sinne vauvakuplaan!

 

Kommentoi