Loving day!

Ehkä edellisen juttuni viimeiset sanat olivat enne, kun toivoin voimia pitää kädestä kiinni ja antaa pusu. Sinä iltana mies kertoi naureskelle hauskasta kirjasta mitä luki ja suositteli minullekin. Katsoin häntä ja sanoin, että ehkä, muttei juuri nyt. En pysty hetkeen mihinkään hauskaan, voin ehkä nauttia hetken jostain, mutta tässä menee jonkun aikaa kun yritän vaan jaksaa. "Mun mielestäni se on tosi surullista", mies sanoi. Ehkä siitä heränneenä, kuka tietää,  mutta hetken päästä auttaessani miestäni löytämään kirjanmerkkiä, hän halasi. Hän halasi pitkään ja sanoi rakastavansa. Pidimme toisistamme tiukasti kiinni. Sanoin myös rakastavani, kyynel vierähti hänen olkapäälleen. Sanoin, että minulla on vaan ihan hirveän kova ikävä pientä. Hän sanoi myös ikävöivänsä pientä kovasti. Ja jälleen kaikki oli välillämme hyvin. Nukahdimme sinä iltana toistemme syliin.

Keskiviikko meni kaikista peloistani huolimatta hyvin. Se oli kaunein päivä moneen viikkoon. Menin työterveyteen ja kerrankin joku otti minut tosissaan ja kuunteli. Sain lähetteen gynelle kunnon jälkitarkastukseen, psykologille saadakseni keskusteluapua sekä labraan samantein tulehdus- ja hormoniarvojen kokeisiin. Lisäksi hän kirjoitti minulle 8 päivää sairaslomaa, tosin koska olen jo lomalla (josta osa sovittua palkatonta), näyttää olevan omituisen vaikeaa käyttää sitä. Hän oli sitä mieltä, että tarvitsisin näiden kahden lomaviikon lisäksi viikon sairaslomaa, että saisin rauhassa toipua. Kieltämättä loma menee nyt tähän suruun ja lepo tekisi hyvää. Hän soittaa tänään tuloksista, joten kysyn samalla voisiko hän kirjoittaa minulle loman jälkeisen viikon saikkua, se olisi helpoin tapa saada levätä vielä viikko. Sain jälkitarkastuksen ensi viikolle, jolloin keskenmenosta on jo kolme viikkoa. Psykologin sain vasta kahden viikon päähän. Helpottaa kuitenkin tietää, että kaikki onnistuu ja vielä työterveyden kautta, eli rahasta ei tarvitse huolehtia. 

Labrasta minulla oli jo kiire Batmanin päivänäytökseen, nähtiin siellä miehen kanssa ja ehdittiin juuri mainoksille. Leffa oli vain kuusi euroa, olin suunnitellut meille säästöpäivän rahahuoliimme viitaten! Mieskin taisi huomata, että olin huomioinut rahahuolet, tarjosin hänelle tämän edullisen päivän. Leffajuomaksi sain kivennäisvedet puoleen hintaan. Olin päättänyt kerrankin tsempata, nyt kaikki kupongit ja alennukset käyttöön! Leffan jälkeen juoksimme käsi kädessä bussiin ja syömään. Lounas syötiin melkein puoleen hintaan. Nolotti, mutta nythän oli säästöpäivä! Kävelimme ihanaan sisustusliikkeeseen, Mokoon, missä istuimme ja joimme kahvia ja teetä. Mies sai pussillisen viereisen paahtimon kahvia. Samalla luimme kasan sisustuslehtiä, ihan vain kahvien hinnalla. Käytiin palauttamassa kivennäisvesipullot kauppaan ja ostettiin tikkarit ja suklaapatukka. Käveltiin tuulisia Helsingin katuja ja katseltiin puistoja, taloja ja ihmisiä. Pussattiin porttikongin edessä. Napattiin bussi kotiin ja käveltiin pysäkiltä lämmitellen kädet toistemme ympärillä. 

Koiraa lenkittäessäni huomasin jälleen pääskyset taivaalla, nauroin kun koira hätisti hanhet mereen, katselin seisomamelojien menoa ja ihmettelin, mikä tämä kevyt tunne on. Kuinka paljon rakkauden tunteminen, osoittaminen ja saaminen voikin keventää mielen taakkaa? Päätettiin tehdä päivästä oikein leffapäivä, haettiin vuokraamosta leffa ja juoma, alehintaan tietenkin. Tein meille drinksut ja herkkupalat ja toin tarjottimen sohvalle. Katsottiin iloisen suloinen leffa Crazy Stupide Love ja pussailtiin kuin teinit. Puoliltaöin päivä oli täysi, mentiin sylikkäin nukkumaan enkä edes kiukutellut siitä, miksi piti mennä taas näin myöhään nukkumaan!

Kiitos kaikille tuestanne, tuntuu kuin olisin saanut täältä uusia ystäviä. Se on tuonut paljon voimaa. Ihanaa voida jakaa kanssanne välillä myös hyviä uutisia. Tänään kokeilen pitää eilisen hyvää fiilistä yllä. Jouduin tosin soittamaan liittoon, odottelemaan lääkärin puhelua ja selvittelemään saikun ja lomien tilannetta työpaikalle päin. Mutta yksi asia kerrallan. Mennään myös koeajamaan muutamaa autoa, ehkä meille tulee pieni tila-auto kuitenkin? Sanoin varoen miehelle, että vaikka kuinka yritän miettiä mitä odotan elämältäni vuoden sisään, en saa mieleeni muuta kuin odottaa lasta jouluna. Mies sanoi vain näkevänsä itsensä leikkipuistossa. Miten suloista! Toivon, että nämä toiveet saisivat vielä toteutua ja saisin vielä kertoa tarinaa meidän toisesta lapsestamme, kun ensimmäinen joutui jättämään meidät aivan matkansa alkutaipaleella. Rakkautta <3