Lunta ja unta tupaan!

Ladataan...
Bättre liv


On jälleen perjantai, ihana viikonloppu edessä ja maanantaina varhaisultra. Silloin pitäisi olla jo rv 7+4 tai muutaman päivän alle. Uskon, että kaikki tulee menemään hyvin, vaikka kaikki katalat vaihtoehdot pelottavatkin. Yllä olevassa kuvassa on pikkuinen tällä raskausviikolla jos vain kaikki on kunnossa. Löysin myös tämän videon pienen ensimmäisistä 9 viikosta masuasukkina. Jokainen päivä tuntuu jotenkin niin uudelta, en voi tajuta kuinka olenkin missannut kaamosmasennuksen oireet ihan täysin! Tämän väsymyksen nimittäin pistän ihan täysin raskauden piikkiin ;) Olo on kuitenkin positiivinen ja iloinen, ei pistä haittaamaan edes ajoittaiset hormonimyrskyisät kiukkukohtaukset! Muutaman kerran on mennyt kotona ja töissä totaalisesti hermo, nollasta sataan parissa sekunnissa. Mutta ei, en tunne olevani kuin hetken kiukkuinen ja elämä tuntuu hetken päästä taas ihmeelliseltä arvoitukselta missä saan olla mukana. Jokainen hetki kun on ihan uusi eikä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tulee. 

Tänään on tullut lumimyrsky, yöllä pitivät hereillä raskausviikkojen ajattelemiset, tuulessa kolisevat parvekelasit, tuule vihellys ja pissahätä. Nukkumaan mennessä myös oli vähän pahoinvoiva olo. Se jatkui myös tänään, yllätti minut aina yhtäkkiä. Onneksi tiedän sen helpottamiseen maailman parhaimman keinon, syömisen! Saan siis avata jogurtin, jyrsiä klementiinin tai nakertaa proteiinipatukkaa, jes! Tänään kerroin raskaudestani tiimini esimiehelle, jännitti niin samperisti, jotenkin muille kertomisen yhdistää siihen tuskaan mikä aiheutuu keskenmenosta kertomiseeen. Sen vaan pelkää olevan edessä. Mutta kaikki meni tietenkin oikein hyvin, mikä onni on nainen esimiehenä! Ymmärrystä, tukea ja helpotusta. Kaikki tulee menemään oikein hyvin.

Tekisi melkein mieli pyytää anteeksi koko työyhteisöltä, että sori, mä oikeesti meinaan jättää teidät pitkäksi aikaa ja sitä ennen olen hieman omituinen valas. Mutta söpö valas mä lupaan olla. Voiskohan mahaan tehdä kaikkia kivoja maalauksia ja sit näytellä sitä? (Yllä kaikkea kivaa mitä löysin netistä!) Siis ei nyt vielä kun tää on tämmönen pehmo vaan sit kun se on semmonen siistin pinkee. Sit vois nostaa vaan paitaa ja näyttää supersiistejä maalauksia siitä. Vähän niinkun eilen kun olin syönyt mustikkaa ja kieli oli ihan sininen. Menin työkaverin luo, katsoin sitä ja näytin kieltä. Se repes niin täysin kesken töidensä ettei loppua meinannut tulla. Tai kun esitän sormilla nukketeatteria toisen työkaverin sermin takaa ohi kulkiessani. Ylipäänsä ohikulkeminen on täysin aliarvostettua, silloin voi piristää itseään ja otsiaan kurtistelevia työkavereita vaikka minkälaisella toiminnalla. Se on ihan jokaisen omasta huumorintajusta kiinni iskeekö se perinteinen "kävelen niinku rappusia alas piiloon sun sermin taakse" vai ei, mutta voin kertoa että meidän työpaikalla se uppoaa ainakin yhteen! Oi ja voi, miten voi samalla olla ahdistunut työstään ja pitää siellä hauskaa? Tuntea olevansa erilainen kuin muut, mutta silti kuuluvansa ihanasti porukkaan? On se kotiutuminen tietty vienyt hetken, mutta oikeasti mulla on aika hirmu kivoja työkavereita ja meillä on välillä ihanan levottomat jutut. 

Ja vähänkö oli kivaa tulla kotiin lumimyrskyn läpi, mä niin rakastan tätä paikkaa jopa lumeen hautautuneena. Söin ja aloin tekemään koirien kanssa lähtöä  ulos, toinen makasi pedillään ja vaan katsoi. Se pirulainen muisti, että aamulla oli tullut lunta eikä ollut todellakaan menossa mihinkään, vaikkei ollut käynyt pisulla kymmeneen tuntiin! Lopulta sain sen vastahakoisesti tulemaan mukaan. Ulkona toinen kiskoi innoissaan ja puski pitkin lumihankia kun toinen tuli vastahakoisesti perässä eikä meinannut päästä tarpeilleen kun yäk täällä on lunta! Hauskinta oli kun tämä lumi-innokas teki puskan puolelle polut ja toinen meni sitten perässä hyödyntämään valmiita polkuja että pääsi vihdoin tarpeilleen. Kun lähestyttiin kotia, meinasivat nämä kiskoa meitsin liukkaalla tiellä kumoon kun toisella oli kiire vieläkin kaikkialle missä on ihanaa lunta ja toisella äkkiä sisälle turvaan tältä kauheudelta. Itse olisin voinut jäädä vielä tuonne tarpomaan ja leikkimään talvikengissä ja säärystimissä sekä isossa lämpimässä pipossa. Josko veisin lumi-innokkaan vielä lumeen telmimään? Vanhemman kyllä pakotan myös käymään edes talon edessä pisulla vaikka kuinka vastustelisi.

Tänään siis elelen ihan vaan koiranelämää kun mies on pikkujouluissa komeana puvussaan. Josko se pääsisi yöllä lumipyryssä kotiin, melkein olisin valmis kaivamaan auton yöllä hangesta ja hakemaan sen jos ei muuta. Siis melkein! Jouluvalot loistaa, juon kamomillateetä ja katson kuinka koirat painii matolla. Tänä iltana voisin tehdä vaikka mitä ihanaa ja nautinnollista tai vaikka vain ihanasti ja nautinnollisesti olla. Ihanaa! Huomenna on taas uusi päivä, ystävä vuosien takaa ja herkullinen brunssi.

Siispä ihanaa viikonloppua myös sinne, pärjäilkää lumen keskellä <3 Eerika

Kuvat: http://www.babycenter.comhttp://www.flickr.com/photos/daizydesign/6891657778/
http://www.flickr.com/photos/daizydesign/6891653904/http://sarahkatebutterworth.com/kristin, pinterest.com

Share
Ladataan...

Kommentit

Katie
Aika kypsä äidiksi

Kiitos tuosta videosta! Tosi ajankohtainen, kun meillä oli tänään varmistusultra ja viikkoja 9+1. Uskomatonta, että se papu jo oikeasti näyttää ihmiseltä! :-O

Hirmuisesti tsemppiä teidän varhaisultraan! Varmasti jännittää, mutta sulla on hyvä asenne päällä. :-) Ja jaksamista sinne lumimyrskyn keskelle...

Kommentoi

Ladataan...