Matkamessuilta maanantaihin

Bättre liv

Matkamessut! Miten ihana syy tervehtyä :) Virolla oli taas hieno ja iso osasto, missä oli käytetty tosi makeita roikkuvia valokolmioita, mikä idis! Tallinnan hemmottelureissusta jo haaveilinkin, tsek.

Sveitsillä oli käytetty reilusti puuta osastolla. Valitettavasti esitteistä en saanut niin kovasti irti kun laskettelu ei ole kiinnostuksen kohde nro 1 ja juuri siihen puoleen oli tarjonnassa panostettu. Geneve-järven rannoille mieleni kuitenkin tekevi, sinnekin siis joku päivä!

Ruotsin osastolla Ikea tarjosi Fika-hetken, tarjolla oli kakkuja joissa oli tietenkin laktoosia sen verran ettei siitä löytynyt mitään merkintöjä paketeista. Pienet aakkoskeksit olivat kuitenkin laktoosittomia ja teetä sai kahvin lisäksi. Niin ja mahduttiin istumaan! Täti toi myös meille vilkkaasti ruotsia puhuen arvontalipukkeita ja ymmärsin kaiken mitä hän sanoi. Itse tyydyin toistelemaan "tack, tack, tack so mycket".

Aurinkomatkoilla oli hyvä tapa saada ihmiset löytämään osastonsa, ainakin kun jalkoihinsa näki. Osastoja oli ihan älytön määrä. Kierreltiin kolme tuntia ilman, että ehditiin edes jutella millään osastolla pitkään. Ja läheskään jokaiselle käytävälle ei ehtitty! Kurkittiin kuitenkin mm. Thaimaa (en oikein saanut mitään irti, osallistuin arvontaan), Kiina (kaveri etsi tietoa Hong Kongista parilta osastolta, ei sitä löytänyt), Tanska (käteen jäi Köpiksen kartta), Tansania (upea osasto, paljon käsitöitä ostettavaksi, musiikki ja tanssia!) ja ömm.. kyllä me niitä muitakin kovasti kierreltiin! 

Suomen osastoilta etsin myös tietoa rannikon kaupungeista Helsingin ja Porin väliltä. Kiinnostaisi käydä ystävien luona, visitoida Naantalissa, Turussa, edes hieman Turun saaristossa, ehkä Raumallakin ja päättää matkansa Yyteriin. Turun seudulla oli isosti osastoa ja monella muullakin kuten Raumalla joten näistä sain paljon esitteitä matkaan. Oli muuten kova työ kantaa sitä esitekassia kotia kohden. Vaikka yhtään matkaa ei mukaan tarttunutkaan, oli kiva katsella osastoja, fiilistellä ja keräillä esitteitä. Itse sain ilmaislipun ja kävellessäni messuhalliin tuli vastaan nainen, joka kysyi onko minulla jo lippua. Sanoin, että itselläni on, mutta kaverillani ei ole. Niinpä sain häneltä ilmaislipun kaverillekin! Kaverilleni tuomani Mondon 4€ alennuskupongin annoin puolestaan eräälle naiselle jonossa häntä ilahduttaen. Annettiin hyvän kiertää :) Alla Kokkolan upea osasto, joka olikin oikeastaan yksi iso kotoisa myymälä. Aika monella tuntui olevan jotain myynnissä ja mukana oli myös ruokakojuja.

Valitettavasti kolmen tunnin tallustaminen messuhallilla vei tästä tytöstä voimat. Proteiinipatukka ja talvinen sightseeing-ratikkareitti ja bussi kotia kohden. Ilta meni aivan voimattomana välillä väsymystä itkeskellen, eli toivomani lopputyön kirjoitus ei sitten edennyt. Mutta aina on seuraava ilta, ja seuraava, ja seuraava.. kunnes ei ole enää yhtään. Apua!

Tänään ollaan jatkettu tasaisesti alamäkeen, sillä maanantaiahdistus on iskenyt päälle. Koko päivän istuin yksin apaattisena näyttöä tuijottaen vaikka oikeastaan oli kiire. Pakotin itseni saamaan työt aikaiseksi, yritin pysyä hereillä ja pidätin itkua. Miten vakituinen työ voikin tuntua niin loukolta? Löydänkö vielä jotain niin vaihtelevaa, inspiroivaa ja motivoivaa, että pystyn työskentelemään ahdistumatta täysin? Kuvassa erään muistiinpanot aamupalaverista. Vahvasti meni kaikin puolin.

Mielessä pyörivät myös työ vs mammaloma.  Jos ensimmäinen pieni olisi pysynyt mukana, olisin jo mammalomalla. Jos toinen, olisi vatsankasvatus jo edennyt. Raskaudessa oli kokoajan jotain uutta mitä odottaa ja kokea. Kaikella tuntui olevan tarkoitus, jopa väsymys ja itku tuntui onnellisemmalta. Nyt yritän vain löytää jotain mikä tekisi minulle hyvää, jotain mikä toisi minulle iloa. Ja puurtaa arkea siinä samalla, päivästä päivään, viikosta toiseen, lomaa odottaen. Voiko tämä mennä näin? Onneksi aamulla on jutteluaika terveysasemalla missä saan pohtia näitä fiiliksiä. Tutkin myös Ayurvedaa ja vertailen tätä Myers-Briggsin persoonallisuustestin tuloksiin sekä kaikkeen mitä olen oppinut omasta kehostani ja ruokavalioista. Näistä lisää siis kunhan saan itse tästä kaikesta jotain tolkkua. Tolkuttoman mielenkiintoista joka tapauksessa! Kyllä minä oman paikkani vielä löydän, taitaa vaan vaatia vähän enemmän tonkimista.

Armollista viikkoa <3 Eerika

Share

Kommentoi