Meidän (isin) pieni unikoulukokeilu

Bättre liv

Koska aiemmin hehkuttamani Täysin nukutun yön jälkeen tulikin pienen sairastuminen ja ihan himmeä määrä yöheräilyjä oli tervehtymisen jälkeen äiti hieman väsynyt ja valmiina jonkinmoisen unikoulun toteuttamiseen. Unikoulu oli käynyt ajatuksissa ja sanoissa jo useampaan otteeseen, sillä pieni selvästikin pystyi nukkumaan koko yön ilman maitobaarin palveluja, mutta jotenkin vielä epäröin. Mies piti myöskin saada juoneen mukaan ja homma toteuttaa viikonloppuna, sillä olin useista nimeltämainitsemattomista lähteistä (kuten Lilyn mammablogeista ja lopusta nettimaailmasta) lukenut että sen meijerittömän voisi olla helpompaa toteuttaa maidoton yö.

Lopulta äiti oli hieman rikkipoikkiväsy ja koitti perjantai-ilta. Mies ei ollut vieläkään perehtynyt ehtinyt perehtyä aiheen saloihin joten pienen perheriidan keskustelun päätteeksi hän jäi näpräämään pädiä sohvalle meitsin kihistessä nautiskellessa iltapesulla. Lopulta menimme unille jonkinlaisessa epäselvyydessä konsensuksessa siitä miten yö tulisi menemään. Viikonlopun unikoulukokeilu sai alkaa!

Ensimmäisenä yönä pieni heräsi aiemmista öistä poiketen ensimmäisen kerran vasta klo 2.37. Tuttia, syliä, sänkyä, silitystä, nonytsenukahti, tuttia, syliä, sänkyä, silitystä, nonytsenukahti, tuttia, syliä, sänkyä, silitystä, nonytseihanoikeastinukahti. Pari kertaa itku oli sen verran lohdutonta, että äitiäkin itketti. Onneksi tyypit menivät olohuoneen puolelle rauhoittumaan ja tulivat takaisin makkariin vasta kun oli aika palata omaan sänkyyn. Äitillä oli edes vähän helpompaa! Onneksi olen tukkinukkujien klaania eli nukahdin samantein uudestaan kun pahin häiriö oli ohi. Ensimmäisenä yönä taistelua kesti puolisentoista tuntia. Omaan sänkyyn nukahtaminen tuntui olevan vaikeaa (päivisinkin päikkärit on jostain syystä siirretty rattaisiin..). Mutta kun unen päästä saatiin taas kiinni niin sittenhän siinä nukuttiinkin aamuun asti jolloin herättiin hyväntuulisina, tultiin äidin viekkuun sänkyyn ja saatiin maitobaarikin auki!

Toisena yönä ensimmäinen herätys tuli klo 3.04, jolloin mies selvisi pelkällä tutin etsimisellä antamisella ja silittelyllä vartissa. Toinen herätys tuli klo 5.47 jolloin muutaman tutin antamisen ja silittelyhetken jälkeen tulikin lohduton itku ja sammuminen lähes samantein kun pieni pääsi syliin. Tässä meni ehkä puolisen tuntia. Aamuseitsemältä herättiin ja päästiin taas äidin ja isin viekkuun sänkyyn ja maitobaarikin aukesi.

Kolmas yö olikin jo sunnuntain ja maanantain välinen yö ja odotukset olivat korkealla. Ja nehän lunastettiin! Vähän neljän jälkeen pieni heräsi ja rauhoittui alle puolessa tunnissa tutin ja silittelyn avulla. 

Neljäntenä yönä herättiinkin sitten vasta klo 5.37 ja rauhoittui noin 20 minuutissa tutin ja silittelyn avulla.

Edit: Viidentenä yönä nukuttiin läpi yön, pieni heräsi klo 6.45 suoraan aamutissille ja touhuilemaan meidän väliin :) Uskomatonta!!

Nyt toivotaan että homma jatkuu samaa rataa eikä isoja takaiskuja tule. Toisaalta jos vaikkapa jonkun sairastumisen, hampaiden tulon tai kehitysloikan vuoksi levottomia öitä tulee, on uusi unikoulumeininki helpompi toteuttaa tämän onnistuneen kokeilun jälkeen! Tällä hetkellä pieni on herännyt seitsemän maissa syömään ja ollaan päätetty ettei ennen kuutta anneta tissiä (ellei ole kipeänä tms.). Ihan uskomaton fiilis!

Viime yönä meitsille nousi 39 asteen kuume joten hupsanhei, ei taidakaan olla touhuntäyteinen viikko edessä. Ja selvisi sekin miksi kroppaa on kivistänyt viikon verran ja olo on ollut vetämätön. Ehkä tämä vauva-arki taas maistuu paremmalle kunhan kroppa saadaan kondikseen ja nämä yöunetkin paranee yö toisensa jälkeen. Toivottavasti kyseessä ei ole sama enterorokko minkä pienikin jo ehti sairastaa, ainakaan vielä ei näy pilkkuja!

<3 Eerika & Epeliina (tänään 9kk äiti ja tytär!)

Share

Kommentit

Nina Enroth

Luin ensin että olet tuttinukkujien klaania ja ajattelin, että EI. 

Hienoa, että unikoulukokeilu on menestys! Go Epeliina! Meillähän se toimi kanssa tosi hyvin, mutta nyt on taas satunnaisia yöheräilyhommia ollut, syynä mahavaivat. Mutta tosiaan tieto siitä, että vauva kyllä ihan hyvin selviää ilman yöeväitä ja periaatteessa pystyy nukkumaan läpi yön, on lohduttava.

(Uimaan joku päivä?)

Eerika
Bättre liv

Haha, tuttinukkujia äiti ja tytär!!! On kyllä ihanaa saada nukkua hyvin ainakin just nyt, josko tulevat univaikeudetkin tosiaan kestäisi paremmin kun tietää täysien öiden olevan mahdollisia :) Kunhan tästä tervehdyn niin olen varmaan kuin uudelleensyntynyt kun saan nukkua hyvin! Saattaa vauva-arkikin maistua taas ihan eri tavoin ;)

(Jos me ollaan vaan joskus pienen kanssa kumpikin terveinä niin ehdottomasti! Niin ja se Vekarakirppis kyllä houkuttais myös..)

Onnea unikouluun, kyllä se jossain vaiheessa palkitsee! Vaikka takapakkia saattaa tulla, niin sitkeästi vaan jatkatte :) Pakko jakaa tällainen omakohtainen kokemus unikoulusta: meidän vauvalla auttoi se, kun tissiä ei saanut enää makuuhuoneessa ollenkaan. Eli aluksi tehtiin niin että aamulla pääsi äidin ja isin sänkyyn tissittelemään, mutta kun tämä alkoi koko ajan tapahtua aikaisemmin ja aikaisemmin, niin siirrettiin aamutissittely olohuoneeseen (ja sekin tapahtui vasta aamutoimien jälkeen).

Eerika
Bättre liv

Uuu, seuraavaksi kohti tuota siis jos tulee propleemia. Ja illalla sama homma eli tissi ennen makkariin menoa? Lisäsin juuri viidennen yön kokemukset tekstiin, viime yönä siis nukuttiin jo täysi yö, pieni siis heräsi vasta klo 6.45! Ihan uskomaton kehitys kyllä, en olisi uskonut. Ehkä äiti saa ainakin vähän aikaa nukkua ennen seuraavaa vaihetta ;)

Joo, tissiä ei enää liitetty makkariin :D iltapalan jälkeen sohvalla iltaimetys, sit vaipanvaihto yms ja nukkumaan. Mutta kyllä te löydätte oman tyylin, ja mikä teille sopii parhaiten. Perheet on erilaisia :) tsemppiä! On se mahtavaa kun yöunet paranee edes vähän :)

Sensei
Puuhevonen

Kun minä vieroitin naperon tissistä olen pysynyt päätöksessä, mutta joinain öinä jos lapsi on ollut kipeänä tai selvästi nälkäinen olen antanut pullosta maitoa. Se ei selvästikään aiheuta samanlaista riippuvuutta kun tissi, jossa taitaa olla kyse enemmän äidin turvan kun ruuan hakemisesta. Tsemppiä sinne, toivottavasti yöt rauhoittuvat!

Kommentoi