Meidän maanantai

Bättre liv

Maanantai. 

Ajattelin vaan istahtaa sohvalle kirjoittamaan, mutta mitä vielä. Pienen nukahdettua siivosin ensitöikseni viikonlopun sotkut keittiöstä. Vaihdoin päivävaatteet ja samalla viikkasin pyykit ja petasin sängyn, siivosin pois pienen räkänokan yövarusteet (särkylääke, vesipullo, nenäliinoja, tutteja). Pistin pyykkikoneen pyörimään siivoiltuani riittävän kasan likaisia sukkia ja todettuani pienen kankaiset essut likaisiksi. Hain läppärin sohvalle ja päätin pyyhkiä siitä kuukausien sormenjäljet, samalla intouduin pyyhkimään samoilla puhdistusliinoilla myös kännykän, pädin, kaukosäätimet, järkkärin.. 

No nyt lopulta pääsin itse asiaan. Tai siis itseasiassa aluksi piti järjestellä vierelleni kirkasvalolamppu ja juoda liian kirpeää omenamehua. Saada sopiva nettiradiokanava soimaan ompputeeveestä. Ottaa hyvä asento ja kirjoitella piiiitkäää vastausta vanhaan postaukseen Herkkä ja intuitiivinen? tulleeseen kommenttiin. Samalla tuli muisteltua menneitä ja haettua vinkkejä vanhoista keskusteluista toisten tunnetiloilta suojautumiseen ja näiden tunnetilojen poistamiseen itsestään. Ihan hirmu ajankohtainen aihe itsellenikin sillä viikonloppuna uitiin juurikin noissa syvissä vesissä. Kiitos siis tekstiini eksynyt lukija ja universumi pienestä muistutuksesta!

Välillä tuntuu, että olen pelkkää teoriaa enkä yhtään käytäntöä, sillä tosi monen asian kyllä tiedän ja tiedostan, en vaan osaa sitten käytännössä tehdä niille mitään. Olen henkisen sortin asioissa kuin kaiken terveellisistä elämäntavoista tietävä ja omiin tapoihinsa kangistunut sohvaperuna. Huomaan kyllä missä on vika, mutten tässä tohinassa ehdi tehdä asioille mitään. Tai pysty. Tai kykene. Tai saa aikaiseksi. Kuka tietää. Mutta vaikeaa se on. Itsensä muuttaminen ilman itsensä muuttamista. 

Tänään voisinkin keskittyä kirjoihin (en ehkä ihan näihin kuvassa näkyviin) ja kirjoittamiseen ne hetket kun pieni nukkuu, onneksi ehdin jo hoitaa alta nuo päivän pakolliset mielenrauhan tekijät eli siivoilut. Monenlaista mielenrauhaa olisikin tämän harmaan, kiukkuisen ja räkäisen (lähinnä pieni) viikonlopun jälkeen tilauksessa. Isänpäivästä, herkkubrunsseista, kortista ja suklaista huolimatta ollaan miehen kanssa puhistu kiukkua toisillemme, oltu aivan äärettömän väsyneitä öistä pienen huutavan ja räkäisen flunssapotilaan kanssa ja palloiltu vaan täällä kotona toistemme riesana. Onneksi sunnuntain kiukkuilun päätteeksi tehtiin illalla halit ja sovinnot ja päästiin kiinni myös siitä mistä kenkä taas puristaa tämän äärettömän väsymyksen lisäksi. Pointsit kotiin siis edes siitä! 

Kävinpä myös kokeilemassa jälleen uutta joogasalia, mikä on kaiken lisäksi kohtuullisen matkan päässä ja tarjoaa mukavasti tunteja juuri siihen aikaan kun minä sinne ehtisin. Olen jo keväällä hommannut heille viikkokortin, millä pääsisin testailemaan salia, mutta sen käyttö jäi tänne asti. Ajattelin kokoajan, etten voi mennä sinne ennen kuin olen saanut itseni hyvään kuntoon ja jaksan käydä mahdollisimman monella tunnilla viikon aikana. Nyt vaan päätin, että minähän käytän tämän kortin vielä tämän vuoden puolella ja nyt on ihan paras aika hommata vähän rauhaa kehoon ja mieleen. Niinpä tarkoituksena olisi päästä kokeilemaan yhteensä kolmea eri tuntia joista yksi on jo takana, hyvä minä! Sali vaikutti mukavalle ja onkin potentiaalinen 10-korttisalini joogan saralla. Lisäksi käyn 10-kortilla kuntokeskuksessa mistä löytyy myös ihanat saunatilat. Se on luksusta mitä harvalla joogasalilla on tarjota! Yritän siis pitää joogan lisäksi myös vähän muutakin liikuntaa elämässäni, jos nyt edes pilatesta ha-ha. No katsotaan. Yritystä nyt ainakin on!

Päivä jatkuu siis kotona tämän pienen räkänokan kanssa, joka syö nyt tosi huonosti, alkaa itkemään ja raivoamaan kesken ruokailun (hampaat??), aivastelee, tahtoo kovasti syliin, harjoittelee sohvalle kiipeämistä ja osoittelee sormellaan kaikkea mitä haluaa päästä tutkailemaan. Jatkuvasti ja kokoajan. Tykkää koirista ihan hillittömästi ja heittelee nuoremmalle palloa. Kävelee kävelykärryn kanssa kuin vanha tekijä eikä varmaan kohta enää tarvitse sitäkään avukseen.

Saa itkuraivokohtauksia myös kun ei saa sitä mitä TAHTOO. Väsyneenä ja huonovointisena tietty aikamoisella tiheydellä normaaliin "en saanut sun kännykkää" tai "älä pue mulle haalaria"-huutojen sijasta. Halii ja pusii, sylisurffailee äidin ja isin sylien välillä. On taas aikalailla tissillä kun ruokailut eivät oikein onnistu (hampaat????). Omaa maailman suloisimman ja ihanimman kirkkaan äänen, joka sanoo "HÄH!" nähdessään tai kuullessaan jotain mielenkiintoista.

Ihanaa maanantaita, oli se sitten aurinkoinen, harmaa, tai ehkä vähän molempia. Meillä vietetään kotipäivää ja käydään illalla marketissa. Uskalias lapsiperhepäivä siis edessä! :) Mutta yritetään muistaa myös valmistautua tulevaan lomareissuun, en edes tajua että jossain voi olla lämmintä ja aurinkoista ja me ollaan kohta siellä! Kyllä kannatti napata hätävaratililtä lomabudjetti, onhan tämä syksyn vauvaperheväsymys nyt ihan yhtä iso hätä kuin vaikkapa jääkaapin rikkoutuminen, eikö?

<3 Eerika & Epeliina

Share

Kommentoi