Miksi niin huolehdin?

Ladataan...
Bättre liv

Mitä sulle kuuluu? Kuinka olet jaksellut? Fyysisesti voin tosi hyvin, raskausoireina ovat enää masun kasvu, pohkeiden kramppaaminen öisin ja kireys lonkissa. Mielessä puolestaan vaihtelevat ilo ja suru, masun ihastelu ja pelot, vauvamietteet ja huolet. Vaikka tiedän, että huolet ovat turhia ja vain vievät voimiani juuri nyt, ne tuntuvat valtaavan mieleni. Huomaan olevani hieman syvissä vesissä ja yritän pitää itseni pinnalla. Välillä olo on hyvä ja normaali ja mietin että kaipa näitä asioita monikin miettii, kaipa monelle tulee raskausaikana pelot ja huolet mieleen elämäntilanteen ollessa murroksessa. 

Yksi iso huoli on ollut koirista, vanhempi 13-vuotias raasu kävi leikkauksessa ja saan lääkitä sitä nelisen kertaa päivässä ja muistaa kaikki eri tökötit. Vanhemmalla on siis pientä kremppaa ja vanhuus alkaa vaivaamaan, vaikka saadaankin nyt hoidettavissa olevat krempat kuntoon. Nuorempi narttu leikkautettiin ennen kesää kesken valeraskauden ja alkaneen märkäkohdun joten hormonit saattavat vielä olla hieman koholla. Samalla koirien käyttäytyminen on muuttunut raskauden myötä, molemmat tuntuvat haluavan pitää minusta huolta ja ovat jopa hieman omistushaluisia ja toisilleen mustasukkaisia. Siinä sitten yrität pitää koiralauman keskinäiset suhteet kunnossa, nuorempi kun oli jo käydä vanhemman kimppuun kun vanhempi oli totuttuun tapaansa pääsemässä kanssani kahden lenkille.. ihan uskomatonta käytöstä ja tapahtui aivan yllättäen! Tässä siis saa todellakin keskittyä myös koiriin ja siihen miten meidän laumassa asiat on muuttumassa ja miten tämä kaikki vaikuttaa myös koirien keskinäisiin suhteisiin. Saati miten koirat tottuvat pikkutyyppiin ja siihen etten ole enää vain heidän maminsa? Raskaita juttuja mihin on valmistauduttava, vaikka vasta ajan kanssa sen näkee miten hommat alkaa sujumaan. Saadaanko lauma järjestykseen ja arki kuntoon ennen pienen tuloa? Kuinka koirat sitten käyttäytyy ja millaista on yrittää ulkoiluttaa niitä vaavin kanssa talvipakkasilla? Miten pärjätään kun mies on työreissuilla? Vähemmästäkin tämä huolestuja sai itsensä huolestumaan lisää..

Lueskelen juttuja vanhemmaksi kasvamisesta (mm. MLL:n sivuilta), keskusteluja raskauden aikaisesta masennuksesta tajutakseni mihin normaalien huolien raja piirtyy ja mietin kuinka paljon huoliini vaikuttavat aiemmat menetyksemme. Kuinka epätodelliselta tämä tilanne tuntuukaan, onko meille ihan TODELLA vihdoin tulossa se pieni tyyppi kenestä olemme mieheni kanssa vuositolkulla puhuneet? Ketä olemme toivoneet ja luoksemme odottaneet? En meinaa uskaltaa puhua vauvasta, toivon että rakenneultra saa hiljalleen tyypin realisoitumaan päässäni. Että vihdoin tajuaisin, että kyllä siellä vaan ihan oikea tapaus myllää kenet täytyy kohta vaatettaa ja hoitaa. Haluaisin saada takaisin intoni pikkuisen vaatteista ja tarvikkeista. Katselin äsken aiemman postauksen vauvanvaatekuvia ja meinasi itku tulla pienen hiippamyssyn kohdalla. Sen verran herkkää tämä on! Haluaisin niin heittäytyä vauvanvaatejunan alle, mutta kaikki tuntuu vieläkin niin kovin varhaiselle. Ja hei kamoon, viimeinen kolmannes on jo aivan nurkan takana!

Kaikesta huolimatta on kuitenkin ihanaa saada osakseen onnitteluja nyt kun kesäloma on takana ja olen palanut masun kanssa toimistolle. Jutella aiheesta, vaikka sisälläni vielä pelkäänkin. Pohtia yhdessä kumpikohan sieltä olisi tulossa ja kuinka sen ehkä näkee perjantain rakenneultrassa, vaikka mielessäni vaan mietin kuinka onnellinen olen kunhan pieni on vain kunnossa! Vaan elämä etenee, masu kasvaa, pieni zumbaa aina ruokaa saadessaan, rakenneultra lähenee ja raskausjoogakin alkoi jo. Huolehdin ja pelkään, mutten aio antaa sen lamaannuttaa minua. Kaikesta huolimatta menen eteenpäin kuin juna ja toivon että pian pystyn pian iloitsemaan nutuista ja muista vauvajutuista! Luulenpa, että se rakenneultra heilauttaa sisälläni jotain ja pääsen hiljalleen myös mielessäni eteenpäin. Ainakin toivon niin. Ihaninta on, että mies pääsee tällä kertaa mukaan ja näkee pienen touhut! Ehkä siinä jo mieskin herkistyy..

Kolahtavia ajatuksia tänään:

Sellainen ihminen, johon on lapsena luotettu ja joka on saanut aistia vanhempiensa hoivassa olevansa arvokas itsensä kaltaisena, puutteineen, virheineen ja keskeneräisyyksineen, ei ole aikuisena yleensä liian ankara itselleen ja kanssaihmisilleen. ... Läsnä on koko ajan turvallisilta aikuisilta sisäistynyt lohduttava ja epätäydellisyyttä hyväksyvä puoli, joka sanoo ”ei ole vaarallista epäonnistua, sinä olet arvokas ja hyvä ihminen”.
(Lähde: MLL - vanhemmaksi kasvu)

Anna itsellesi lupa yrittää, epäonnistua, pyytää apua tai ohjausta, tehdä virheitä, näyttää hölmöltä, haluta sitä mitä todella haluat, epäillä ja siltikin yrittää, hämmästyttää epäilijäsi, loistaa ja onnistua.
(Lähde: Positiivarit - Ajatusten aamiainen)

Kaikesta huolimatta terkkuja puolivälin tuoltapuolen! Enhän minä sitäkään tajunnut huoliltani juhlistaa, josko sitten rakenneultran jälkeen olis vihdoin kakun aika? <3 Eerika & Pikku-Epeli (rv 20+2)

Share
Ladataan...

Kommentit

Eerika
Bättre liv

... ja sitten mies sanoi, että voi perhesyihin vedoten ilmoittaa töihin, ettei tee työmatkoja silloin kun tarvitsen häntä kotona. Eihän se nyt niin voi olla, että asiat on hoidettava aina kasvotusten ja jos on niin joku muu saa luvan mennä. Pian mielestä suli kauhuskenaario pakkasista, pikkuvauvasta ja ulkoilutettavista koirista ilman miehen apua ja alkoi taas tuntumaan, että kyllä tämä sittenkin tästä.. 

gabi (Ei varmistettu)

Voi ei anteeksi! Kun tartutin sinuun tuon koiranulkoilutushädän! Mutta onneksi meni näköjään jo ohikin.. Siis eihän meilläkään loppupeleissä siinä mitään ongelmaa ollut.. pidin sitä vaan etukäteen ylitsepääsemättömän vaikeana asiana..
(toinen alkaa nyt ilmoitella tulostaan, ja vielä ei kyllä koiran ulkoilutus huoleta.. )

Eerika
Bättre liv

Hih, syyllinen löytyy kyllä ihan meiltä, nimittäin noista hölmöistä jotka käyttäytyy kuin siat! Siinä tulee kyllä mieleen, että miten ihmeessä ne sitten käyttäytyy kun lenkitkin väistämättä lyhenee ja elämäntilanne muuttuu. Oi miksi niitä pitääkin olla kaksi? Nimimerkillä erikseen ne on enkeleitä, yhdessä piruja. Rintareppu ja hirvee kasa takkia ja huiveja niin kaipa se pienenpienikin hetken ulkona voisi koirien kanssa olla pakkasellakin?

Onneksi mies oli ihana ja sanoi huolehtivansa, hoitavansa niin ettei työreissuja tule niin pitkään kuin tarvitaan, mietti milloin olisi hyvä pitää isyyslomaviikot ja kuinka haluaisi siinä alkuvaiheessa erityisesti olla apuna kun on vielä talvikin. Kehui miten kaunis masu mulla on ja kuunteli illalla sen pulputusta, makoili sohvalla pää masulla ja silitti sitä. Siinä vaiheessa huolet katosivat ja rakkaus tuli tilalle <3

gabi (Ei varmistettu)

jossain netin koiraohjeessa oli et "alasajo" kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää.. Lyhennetään lenkkejä ja muutenkin vähemmän huomiota (kun lapsi nyt tietysti tulee viemään osan ajasta mikä on ollut ehkä mahdollisesti koirilla nyt). Meillä ei oikeestaan lenkit lyhentyneet ku ei tuo koira kovilla pakkasilla tykkää edes ulkona olla. Ja muutenkin viihtyy aika yksin. Siinä ohjeessa oli kanssa et ku tulee vauvan kans kotiin niin äiti tulee yksin ja tervehtii koirat ja isä tuo lapsen. (luultavasti äiti ollut pois jonkin aikaa ja isä sitten enemmän ollut koirien kanssa)

Eerika
Bättre liv

Olen myös kuullut, että jotain äitin ja vauvan hajuista (paita, viltti, tms) voisi tuoda koirille haisteltavaksi ja vaikka koiran petiin nuuskutettavaksi unien aikana jotta vauvan tuoksu olisi koiralle tutumpi. Meillä on melko energiset koirat, varsinkin tuo nuorempi loikkii seinille parin päivän lyhyiden hihnalenkkien jälkeen, joten ehkä alasajo tarkottaisi enemmänkin huomion vähentämistä jotta eivät olisi niin ylienergisiä pienen tullessa taloon ;) Ja saas nähdä, olin haaveillut perhehuoneesta jos sellainen olisi mahdollista saada, mutta voipi olla ettei onnistu jos/kun koiranhoitajan saaminen on yhtä vaikeaa kuin nyt (lue: mahdotonta). Tuo mamin tuleminen moikkaamaan koiria ennen vauvan tuomista olisi varmastikin meillä must, saattaa tulla hieman ikävä! Josko se mies odottaisi pienen hetken rapussa nyytin kanssa ;) Voi hitsi kun on jännää, ja nyt lenkille!

gabi (Ei varmistettu)

Joo tuo hajujuttu kanssa!
Tosin en tiedä kannattaako antaa koiralle "leluksi" sitä rättiä. Meillä on ollut, että koira ei saa koskea vauvan/lapsen tavaroihin. En ole edes antanut vanhoja lapsen rättejä koiralle riepoteltavaksi. Jotenkin ajattelin, varsinkin vauvavaiheessa, että koira ei saa yhtään riepotella edes lapsen rättejä, kun niissä on sitä hajua, ettei sitten jotenkin tee lapsellekin jotain.. Olipas hirveän ontuvasti selitetty, mutta että siis koiralle ei tulisi sellainen tunne, että se saa tehdä lapsen hajuisille tavaroille jotain pahaa. En muista perustuiko tuo yhtään mihinkään lähteeseen, vai mietinkö sitä vain itse.

Meillä oli siinä vaiheessa koiran kanssa ongelmia kun lapsi alkoi ryömimään. Mutta sitten piti muistutella, että missä on koiran paikka, ja että vauvakin on ihminen. Varsin nopeasti tottui ja nyt istuu paikallaan kun lapsi vetää korvasta... Pitäähän noita vahtia jatkuen :D

Eerika
Bättre liv

Hih, meillä ei koirat pidä paitoja/vilttejä leluina vaan ihanina paikkoina missä nukkua :) Ovat ihan onnessaan jos löytävät mun vaatteen vaikka sohvalta, siihen pitää heti pistää köllälleen! Ihan paras mamin tuoksu :) Mutta toki jos koira pitää kangaspaloja riepoteltavina leluina niin vois miettiä asiaa ihan uudelleen et josko jättäiskin tosiaan väliin..

Kommentoi

Ladataan...