Millaista on olla mammalomalla?

Bättre liv

Istahdin sohvalle, söin laskiaispullani hyvällä ruokahalulla ja join kannullisen vihreää teetä. Instagrammasin saman näyn kirjojeni kera ja huomasin miten monella muullakin mammalla oli sama ihana hetki meneillään. Päiväuniaika. Tuo maaginen hetki, jolloin mammat juovat lattejaan, ottavat kuvia ylös nostetuista jaloistaan villasukissa ja siirtävät lelut sivuun sisustuskuvan tieltä. 

Mammaloma näyttää ulospäin juurikin tältä. Poskilla roikkuvilta silmäpusseilta, lattehetkiltä, märiltä saappailta, vaunulenkeiltä, nukkumattomilta öiltä ja sosetahroilta. Yksi ei nuku vuoteen, toinen kärsii masennuksesta, kolmas työntää design-vaunujaan kuin muotilehdestä repäistynä ja neljäs viettää kuukausia perheineen lämpimässä kun kerrankin voi. Karistetaan raskauskiloja crossfitissä ja napsitaan kuvia instaan ja blogiin pukuhuoneessa. Ollaan supermutseja ja leivotaan pullaa, vedetään lasta pulkassa muskariin ja käydään vauvauinnissa hymyissä suin. 

Itselleni mammaloma oli etukäteen se suuri ja tuntematon. Siihen liittyi paljon latauksia, toisaalta sain vihdoin hengähdystauon työelämästä, toisaalta sitä mietti kauanko sitä kotona istumista ja lapsen hoitamista oikein jaksaisi. Ystäviltään sitä kyseli, kuinka ihmeessä sillä kotihoidontuella muka pärjää ja mietti ettei meillä ole näillä lainoilla varaa sellaiseen. Yritti raapia päätään ja miettiä minkä ikäiset ovat minkäkinlaisia, mistä minä siinä vaiheessa olisin tiennyt minkä ikäisen voisi laittaa hoitoon? Etukäteen sitä haaveili talvesta Thaimaassa ja halvoista junamatkoista tuttujen luokse pitkin suomenmaan ja samalla kauhisteli väsymystä ja jatkuvaa arkea. 

Nyt kun takana on jo reilu vauvavuosi ja edessä vielä puoli vuotta kotoilua, voin ehkä valaista vähän miltä meidän mammalomailu on näyttänyt ja tuntunut. Töihin paluu tosiaan siirtyi parilla kuukaudella kun lomien sumpliminen meni turhan vaikeaksi. Vielä syksyllä olisin räjäyttänyt pääni tästä ajatuksesta, mutta juuri nyt ajatus tuntuu aika huojentavalle. Mammaloma on tuntunut kaikenkaikkeaan hyvältä. Välillä mietin, että illat ja viikonloput ne vasta vaikeita on kun sitä haluaisi itsekin vaan levätä, mutta neiti työ se vaan siinä vieressä hyörii ja ripustautuu äitiin. 

Mammaloma on ollut täynnä vastakkaisuuksia. Niitä ihania hetkiä tytön kanssa kun me halitaan ja pusitaan aamulla rauhakseen sängyssä muun maailman jo hosuessa töissä ja työmatkaliikenteessä. Laiskoja pyjamapäiviä, yhteisiä höpöttelyhetkiä, avokadoleipien jakamista, uusia taitoja, yhteisiä leikkejä, lauluja ja uusia kokemuksia. Olen tutustunut reilun vuoden aikana tosi moneen upeaan äitiin ja lapseen, jokuseen isäänkin. Kun ennen lasta tunsin olevan irrallinen ja ilman ystäviä tuoreena pääkaupunkiseutulaisena, nyt minulla on lähiseuduilla paljon mammakavereita keitä kysellä puistoon, kahville tai kirjastoon. Ollaan käyty kahviloissa, ravintoloissa, tapahtumissa, museoissa, kirjastoissa, asukaspuistoissa ja monenlaisissa vauva- ja taaperoharrastuksissa. 

Samalla olen välillä ollut aivan älyttömän väsynyt ja poikki. Samaan päivään tai viikkoon on voinut osua niin huippuhetkiä kuin pohjamutiakin. Parisuhde on työnnetty mutaan ja arki tuntuu välillä kovin raskaalta. Samalla on ihanaa iloita pienen touhuista ja taidoista yhdessä ja nähdä kuinka ihana isä miehestäni on kasvanut. Kaikki on mennyt koirien kanssa tosi hienosti, mutta meiltä on miehen kanssa loppunut puhti koirien hoitamisen suhteen. Kaiken muun lisäksi lenkittäminen aamusta iltaan tuntuu aikamoiselta työltä, vaikka välillä se tuokin iltaani ihanan irtautumishetken tytön kanssa kiinni olemisesta. On ollut hetkiä, jolloin on huudettu apua ja hetkiä jolloin maailma kylpee auringon valossa. Elämää.

Ei olla lomailtu läpi talven auringossa, mutta toisaalta ollaan päästy matkustamaan keväällä Englantiin, tehty lähireissuja kesällä sekä Kanarialle marraskuussa. Vaikka lähteminen on aina aikamoinen puristus, ovat reissut menneet aivan älyttömän hyvin ja mieli halajaakin jatkuvasti uudelle reissulle! Budjetin kanssa on ollut tiukkaa, joten reissubudjetit ovat tulleet säästötililtä. Muuten tuntuu, että ostamme kaupasta kaikkea mitä ennenkin, mutta jotenkin ne rahat vaan juuri ja juuri riittää. Asuntolainaa maksetaan hieman vähemmän kuin aiemmin, lehtiä ei tilata ja Hesarikin vaihdettiin sähköiseksi versioksi (edullisempi eikä enää paperiroskia!), meitsiltä säästyy työmatkakulut sekä työpaikkalounaat, mutta muuten eletään suunnilleen samoin kuin ennenkin. Eli se tosiaan piti paikkansa, että se raha vaan jotenkin riittää. Mysteeri todellakin!

Miten sitä sitten jaksaa olla vaan kotona. Hoh, no vaikka niin ettei ole kokoajan vaan kotona! Jos omaa jaksamista parantaa se, että työntää pyllynsä ulos talosta niin sitten on vaan nähtävä vaivaa ja tehtävä niin. Keksittävä paikkoja mihin mennä, tapahtumia ja treffejä. Käydä siellä sopivasti päiväunirytmin ja ruokarytmin mukaan, pakata kamat illalla valmiiksi ja sähellettävä aamulla että ehtii edes jonnekin ennen kuin tytöllä on taas nälkä ja väsy.

Mutta kaikesta vaivastaan huolimatta meitsin on kyllä tämän kaiken arjen, väsyn ja huolehtimisen keskellä piristänyt se, että me käydään useimpina päivinä edes jossain. Eilen esimerkiksi pidettiin ihan vaan kotipäivä, sillä viikonloppu meni ystävien luona. Illalla oli kuitenkin sellainen olo, että seinät kaatuu päälle joten käytiin tytön kanssa pyörimässä kaupoilla ja hakemassa laskiaispullia isin hakiessa koiria hoitolasta. Ei sitä mitään sen kummempaa välttämättä tarvitse kuin treffit lähipuistossa, mutta toisaalta välillä on kiva lähteä vähän kauemmaksi niistä lähiympyröistä kuten vaikka katsomaan Stockan jouluikkunaa tai museoon.

Kaikenkaikkiaan odotan innolla tätä kevättä ja tulevaa kesää tytön kanssa kotona. Kesällä saadaan viettää pitkästi lomaa koko perheenä, katsotaan nyt mihin asti lähdetään, mutta ainakin johonkin reissuun olisi tarkoitus mennä. Kevät täyttyy omalla painollaan touhuista ja ystävistä. Aika menee aivan mahdotonta vauhtia ja ihan kohta on jo syksy, työt ja päivähoito. En kestä! Välillä olen miettinyt, mitä ihmettä me tehdään jos me halutaan ja saadaan vielä toinenkin lapsi. Johan siinä taas olisi vuosi-pari kotihoitoa edessä, jaettaisiinko me se jotenkin eri tavalla? Kyllähän tämä yksi tauko työelämästä nyt menee, mutta että kaksi?

Millään muulla oikeastaan ole merkitystä kuin perheellä ja rakkaudella. Työelämä tuntuu tällä hetkellä niin kaukaiselta ja höntiltä, miksi sitä häseltää jonkun työkiireiden parissa niin totisena, kun sehän on vaan työkiirettä? Oikeasti tärkeää on olla läsnä, kuunnella pientä ja halia <3 Josko sitä töihin palatessa tajuaisi sen, tai sitten unohdan kaiken tämän hetkessä ja palaan takaisin siihen tukka putkella touhottamiseen kuten muutkin..

Rakastan tyttöä niin vietävästi, että aivan riipaisee ajatus lähteä päiviksi töihin ja jättää hänet hoitoon. Onneksi tyttö ehtii kasvaa vielä vähän ja kehittää sopivaa uhmaikää. Saadaan halia ja pussailla päivät pitkät siihen asti <3 Minut on kyllä yllättänyt itsestäni löytynyt pehmeys ja herkkyys tämän reilun vuoden aikana. Se on saanut tulla ihan rauhassa näkyville enkä ajatellut piilottaa sitä niin taitavasti enää mammaloman loputtuakaan. Minulle on tärkeää rakkaus, ihmiset, koirat, kauniit asiat ja hetket, harmonisuus, avaruus, jooga, meri, aurinko ja lämpö, hyvä ruoka ja juoma, sisäinen ilo ja rauha.

Ehkä näiden kaikkien kokemieni oppituntien jälkeen olen oppinut jotain myös itsestäni. Siinä mielessä ei yhtään hullumpi mammaloma. Tauko työelämästä, mutta ei taukoa elämästä, ei sitten yhtään!

Ihanaa mammalomaa ja mammalomien seuraamista teille,

<3 Eerika & Epeliina (sairasloman kautta mammalomalla jo 15 kuukautta!)

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Onko nyt jo laskiaispulla-aika?!?!? Tahtoo!!!!

Okei nyt olen ensimmäiset höyryt päästänyt (näin vasta tuon ekan kuvan) ulos, nyt menen lukemaan koko tekstin :) Kiitos ja anteeksi :) Pullaa.

Eerika
Bättre liv

On!!! Nyt saa leipomoista ja kaupoista SEKÄ laskiaispullia ETTÄ Runebergintorttuja!!! Nyt siis äkkiä hamstraamaan ennenkuin lähdette muuttolintuina etelään karkuun näitä räntäsateita ;)

Kommentoi