Mistä Sinulle tulee #paskamutsifiilis ?

Bättre liv

Juuri eilen kirjoittelin kuinka ihanaa onkaan olla pienen kanssa kotona, mammalomalla. Iltaan mennessä väsymys oli kuitenkin iskenyt jo todenteolla ja tänään vasta olenkin huonolla tuulella. Väsymyksellä on sellainen taipumus kääntää fiilikset nurinkurin. Olen kyllä saanut nukkua öisin kello kuuteen asti, jolloin tyttö herää vaatimaan tissille ja nukkumaan jatkounet aivan liki minussa tuonne jonnekin 7.30-8.00 korville asti. Luulenpa, että jokin flunssan kaltainen minua vaan kolkuttelee.

Tällaisina päivinä kaikki vaikuttaa aivan ylivoimaiselle, mistä mieleeni pöllähtikin kysymys: Mikä kaikki saa sinut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi lasta hoitaessasi? Mistä siis tulee niinsanottu #paskamutsifiilis? Siis ihan rehellisesti kaikki typerimmätkin jutut vaikka tiedät ettei pitäisi! Itselläni lista tuntui kasvavan hälyttävän pitkäksi. Siis ihan typerää! Jokin pään sisäinen nyrjähdys olisi niiiiiin paikallaan! 

  • Kun tytön ruoka-aika siirtyy koska en ole ehtinyt tehdä lounasta / päästä lounaspaikkaan ajoissa (tyttö kitisee tietty nälkäänsä jaloissa..)
  • kun korvaan lounaan smoothiella tms. välipalalla kunnon ruoan puuttuessa (ja tyttö on jo aivan väsy eikä pysty odottamaan)
  • kun tyttö loukkaa itsensä minun keskittyessäni johonkin muuhun kuin perään katsomiseen (esim. kännykkään, huoh..)
  • kun käymme tosi harvoin leikkipuistossa leikkimässä (huonot kelit, tyttö liikkuu vielä huonosti ulkona..)
  • kun en vaihda heti kakkavaippaa vaan odotan että mies tulisi kotiin (Kulta, tytöllä olisi pöksyssä isille terveiset..)
  • kun emme pääse ajallaan lähtemään
  • kun päivärytmit menevät sekaisin
  • kun tyttö menee liian myöhään yöunille
  • kun en jaksaisi nostaa tyttöä enää kertaakaan syliin (ja toinen kitisee tietty jaloissa)
  • kun huomaan että tytön kynnet ovat päässeet liian pitkiksi ja hän saa raavittuja naarmuja itseensä
  • kun tyttö itkee lohduttomana väsymystään

Siis suorastaan aikamoista sosiaalitanttakamaa! Huoh. Miten sitä jaksaisi antaa vaan olla? Tyttö ei vaan voi olla onnellinen jatkuvasti eikä saada täydellistä kotiruokaa jokaisella rytmin mukaisella kellonlyömällä.. pari smoothiella korvattua lounasta viikossa ei ehkä tyttöä riko.

Mutta miten tämän järjen äänen saisi kuulumaan sydämeen asti? Miksi pitää tulla niin huono fiilis siitä ettei tytön hoito sujukaan ideaalisti? Eihän se millään voisikaan! Miten tämmöiset turhuudet saisi päästään pois?

Hieman häpeillen tätä typerää #paskamutsifiilistä,

<3 Eerika & nukkuva Epeliina (joka sai puoli tuntia liian myöhään lounaaksi smoothien rattaissa meinatessaan nukahtaa matkalla lounaspaikkaan ja äiti haki vain itselleen take awayn. Heräsipä vielä kotiin päästyään, mutta nukahti onneksi uudelleen parvekkeelle.)

Share

Kommentit

riik
3h+kasvimaa

ehkä pahin kaikista on se, kun lapsi herää päikkäreiltä ja ensimmäinen ajatus on voi ei.

Siitähän tulee muuten aika paska fiilis.

Eerika
Bättre liv

Tän vois kyllä lisätä munkin listaan!

Meillä nukutaan yleensä tosi hyvin, mutta nyt on ollut vähän huonompiakin päiväunia. Oma aika jää ihan kesken ja tyttökin on illalla itkuinen liian lyhyiksi jääneiden päiväunien vuoksi. Parvekkeelta kuului hetki sitten ääntä ja olin ihan että voi ei! Onneksi en rynnännyt sinne samantein, sillä hetken päästä tyttö nukahti uudestaan. Että päivän #paskamutsi -pisteitä keräilemään vaan!

pelagia
päivät kuin

Jos en tajua, kun lapsi pyytää päästä pissalle. Sitten se raukka karjuu kun piti pissata housuun, eikä tietenkään ymmärrä miksi ei päässyt heti pöntölle.

Sanallista ilmaisua odotellessa.. :D

Eerika
Bättre liv

Voi höh, mutta ei se äitikään aina voi ymmärtää ihan heti! #ihanriittävänhyvämutsifiilis :)

pelagia
päivät kuin

Varsinkin kun se pyytäminen on yleensä epämääräistä huutamista, mikä voi tarkoittaa mitä tahansa muutakin :D

paulahelena
ALUAP

huh, onneks ei oikeestaan mistään! mut enpä tuppaa mikään murehtija muutenkaan olemaan. ja sit toisaalta kyl myös hoidan mammahommat samanlaisella valikoivan perfektionistin otteella kun muutkin jutut, niin eipä senkään takia tuu kauheesti podettua huonoa omaatuntoa.

Eerika
Bättre liv

Voi sulla on hyvä luonne, mistä tuollaisen sais? ;) Täällä kun tupataan märehtimään ja murehtimaan muidenkin puolesta!

paulahelena
ALUAP

hih, jaa-a. toivon että tasapainosesta ja onnellisesta lapsuudesta ja hyvistä geeneistä, niin poikakin vois saada tän ;) tosin isänsä on kyllä tätä kaikkienedestämurehtija-tyyppiä että saa nähä.

Eerika
Bättre liv

Hih, josko poika siis olisi voittanut geeniarpajaisissa! :D

Katie
Aika kypsä äidiksi

Toi päikkäreittenjälkeinen voi ei -fiilis on tuttu täälläkin... Lisäksi mun paskamutsiuttani lisää se, että annan lapsen leikkiä liian paljon iPadilla tai sen puutteessa iPhonella (se "pelaa" siellä jo Angry Birdsiä, voi apua!) ja että telkkarin lastenohjelmat on meillä liian usein taustamusiikkina ja että leikitään ulkona liian vähän - sama juttu kuin sulla Eerika, poju ei arvosta talvipukeutumista ja leikkipuistossa on märkää ja mutaista eikä toi kävele vielä niin vakaasti, etteikö olis naamallaan vähän väliä. Ja siitä, että annan sen usein leikkiä lattialla itsekseen, kun mutsi lööbaa sohvalla tai roikkuu Facebookissa...

Kiitti vaan, nyt kun noi tuohon kirjoitin niin tulikin kunnon paskmutsifiilis.... :(

Eerika
Bättre liv

No mutta hei, kun huomaa että samanlaisia epätäydellisiä me muutkin ollaan niin ehkä siitä tulee vuorostaan se #ihantavallinenmutsifiilis? :) Voi että mä voisin muuttaa jonnekin lämpimään lopuksi mammalomaksi niin ehkä ne ulkoleikitkin taas alkaisi kiinnostaa meitä molempia! Onneksi sen kesänkin on lopulta tultava :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Joka päivä on kesä lähempänä! :)

Jeba
Tuuliajolla

Päikkyjen jälkeinen fiilis on sama täälläkin.... ja oikeastaan aivan kaikki samat kuin sunkin listalla oli. Ja tämä, mitä inhoan ylikaiken ( mutta, koska extra väsymys ja uupumus.... ) huudan ja korotan ääntäni. Se on aivan kamalaa ja hirveetä! Joka kerta kun olen jostain asiasta huutanut tai korottanut ääntä, tunnen olevani universumin paskin äiti!

Mutta, huoh. En osaa sanoa, että millä ihmeen konstilla sen järjenäänen saisi menenään sinne sydämeen asti? Eipä kai millään. Uskon, että nämä tällaiset on niin luonnejuttuja. Jos on luonteeltaan vähänkään sellainen kuin minä olen, niin aivan takuuvarmasti sitä stressaa ihan kaikesta!

Eerika
Bättre liv

Mä luulen, että isompien kanssa se äänen korottaminenkin alkaa tulla meitsin listalle, varsinkin kun uhmaikä tulee mukaan kuvioihin.. nyt olen vielä aika hyvin säästynyt siltä! Mutta ai että sitä kun korotetaan ääntä miehen kanssa toisillemme ja pieni huutaa meidän päälle et oltais hiljaa, ihan #superpaskamutsifiilis! 

Ehkä sitä järjen ääntä pitää vaan toistaa itselleen niin sydänkin vähän edes sulais uskomaan, eli joka kerta vaan hoetaan itsellemme että "ei se mitään, kaikki on ihan riittävän hyvin". Taidetaan kyllä olla vähän luonnesamikset mitä näin blogin kautta olen oppinut sua tuntemaan, et onnea vaan ;) Mut jee, vertaistuki!! 

Jeba
Tuuliajolla

Ah! Siis ihan #megapaskamutsifiilis! tulee just siitä kun vääntää jostain asiasta miehen kanssa! Vitsit, kun siinä tilanteessa muistaisi käyttäytyä, mutta ei niin ei. Murrrh!

Heh, me ollaan kyllä niin samanlaisia! Jos istuttaisi joskus alas pöydän äärelle juttelemaan näistä asioista, niin veikkaan, että sitä juttua vaan tulisi, tulisi, tulisi ja tulisi..... :) Ei oo kylläkään helppoa olla juuri tällainen kun on! Me taidetaan olla itse itsemme pahimpia vihollisia!

Luin muuten sun postauksen äippälomasta ja samaistuin taas niin koko tekstiin. <3 Ootko kenties lukenut ajatuksiani koko tämän 9 kuukauden aikana?

Eerika
Bättre liv

Voi että, meidän pitäis siis niin nähdä joskus. Ja varata sille tapaamiselle kannukaupalla teetä, pellillinen keksejä ja loputtomasti aikaa :D Ehkä meidän pitäisi perustaa kimppablogi niin voitais molemmat kirjoittaa vuoroin, sisältöä tulisi riittämiin ja sehän olisi melkein kuin sama henkilö kirjoittaisi jos ei edes erottaisi kumman juttua lukee? Tosin sulla taitaa tuo positiivisuushomma olla paremmin hallussa, mulla on siinä vielä vähän tekemistä ;) Itsemme pahimpia vihollisia, jep! Et tsemppiä vaan itsesi kanssa, mut ollaan me silti aika ihania <3

Jeba
Tuuliajolla

Hahaha, no niinpä! :D

Jaa, että millä tavalla olen positiivisempi? Musta tuntuu kyllä ihan päinvastaiselta! :D Vaikka sanotkin olevasi väsynyt, niin silti luen rivien välistä sen kaiken positiivisuuden voiman! Että äläs kuule nyt siellä manaile!

Huoh, nimenomaan tsemppiä - sitä tarvitaan! Tosin, olen huomannut, ettei itseään ole kovinkaan helppo muuttaa ja luulenpa, että mekin painitaan näiden asioiden kanssa koko meidän loppuelämä.

Ihanaa viikonloppua sinne!

Siitä että olen ihan liikaa töissä ja sen jälkeen ihan liian väsynyt. Ei meinaa riittää voimat oleellisimpaan :(

Eerika
Bättre liv

:( Toivottavasti sitä jaksaa töihin palattuaankin vielä höpsöillä ja halia oman murun kanssa <3 Toisaalta ei sitä päiväkotipäivän jälkeen tarvitse hirveän aktiivinen ollakaan, luulen, kunhan on läsnä! Tsemppiä sinne!

Pumpulipesä

Heh, en olekaan ainut, joka odottelee miestä kotiin vain kertoakseen, että "pikkuinen teki sulle just lahjoituksen, vaihdas nyt äkkiä vaatteet ja pese kädet niin pääset  vaihtamaan kakkavaippaa" :D. Ja mikä pettymysten pettymys jos se plörö tulee hieman liian aikaisin, eikä yksinkertaisesti kehtaa jäädä odottelemaan toista.

Auttaiskohan noihin lounaspaskamutsijuttuihin, jos varais esim pakkaseen kunnol hätävararuokia niin sais nopeesti kunnon pötyä pöytään? Iso satsi esim makaronilootaa pakastettuna pelastaa monet lounaat ;) (mä olen vankka ennakoi-kaikki-mahdollisimman-hyvin-ja-selätä-siten-ongelmat-tyyppi)

Meitsin paskamutsifiilikset tulee kaikkein säännöllisimmin tuosta kun toivoo hartaasti, että ne päiksyt (tai varsinkin aamunukkuminen) jatkuisi ihan vielä hetken. Muita on kun harmistuu kun pienellä on taaas nälkä ja pitäis siirtyä imettään, kun yöllä ei meinaa saada itseään millään ylös ja imettään ja kun pieni vain itkee mitä itkeekin eikä äiti saa rauhoitettua häntä tarpeeksi nopeasti (luokkaa heti).

Eerika
Bättre liv

Hih, isi parat! :) Meillä on tosiaan pakkasessa usein sapuskaa itselle ja tytölle, mutta ihan aina ei sieltäkään löydy.. pitäisi aina jaksaa tehdä viikon ruokasuunnitelmat ja kauppalistat, isoja settejä pakastettavaa ruokaa jne., mutta ihan aina ei jaksa ja pysty. Nimimerkillä kauppalistaa rustaamassa..

Sirunen (Ei varmistettu)

Täälläkin tunnustetaan noi yllämainitut, etenkin päikkärin jälkeinen voiei ja se, että muksu saa leikkiä puhelimella/vastaavalla, jotta äiti saa olla edes hetken rauhassa koneella:( Mutta väittäisin kuitenkin, etten näihin ajatuksiin ja toimintoihin turvaudu mielestäni liian usein..kai.

Pakko sanoa tuosta ruokahuollosta yms. Meidän arjen (osa)pelastus on juurikin ruokahuollon suunittelu eli käytännössä ruokalista. Listalla on n30 ruokaa (joista osa on siis samoja kuten esim kanakeitto/-kastike ym esiintyy useamman kerran listalla) ja siitä on sitten helppo katsoa tulevien päivien sapuskat ja miettiä kauppaostot. Listalla vuorottelee keitto,kastike ja uuniruoka sekä kala,kana ja liha. "Jokeripäivät" ja skippaus on sallittua.
Meidän Pieni syö vielä omia sapuskoja ja nyt olen viime aikoina lipsunut aikalailla noista oma tekemistä soseista (pakkaseen valmiiksi) ja tarjonnut kaupan purkkiruokaa. Siitäkin joku ääni syyttää ja moittii pään sisällä, mutta olen sitä yrittänyt kukistaa ja suht hyvin tuloksin! Ei hyvän äitiyden mittari ole se, että onko ruoka purkista vai omasta perunamaasta.

Voimia ja iloa arkeenne!:)

phocahispida

Mulle tulee paskamutsifiilis siitä, kun menen sanomaan jossain, että vihaan talviulkoilua ja AINA joku pääsee moralisoimaan ja kauhistelemaan. :<<

(http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/kiitos-paivakoti-isovahemmat-ja-mies)

Kommentoi