Mistä on tytöt ja pojat tehty?

Ladataan...
Bättre liv

Ihanaa perjantaita kaikki! Olo on kuin pidemmälläkin lomalla, mies tekee etätöitä kavereiden työhuoneessa ja minä istun pyjama päällä sohvalla koirien kera. Toinen nukkuu sylissä onnellisena reporankana ja toinen nököttää kippuralla vieressä. On luettu päivän lehti, kytätty ikkunasta, juotu jo toinen kupillinen teetä, syöty leipää juustolla ja mahdottoman pehmeää kaurapuuroa. Lueskeltu Tiede-lehteä, tsekattu facebook ja blogit. Lunta sataa hiljalleen ja kuuluu vain kaukainen lumiauran ääni ja naapurin matonhakkauksen ääni. Vietetään siis pitkää viikonloppua kotikonnuillani, ystäväni ovat päästäneet meidät kotinsavaltaajiksi ollessaan itse toisen talon vahteina. Tänään on tiedossa kaupungilla pyörimistä ja parin siskon tapaaminen. Mutta koska muut eivät ole näin aamuvirkkuja, saan köllötellä ihan rauhassa puoleenpäivään, käyttää koirat leppoisalla lenkillä talvimaisemissa ja laittaa rauhassa itseni valmiiksi. Siis ihanaa!

Tiede-lehteä selaillessani löysin mielenkiintoisen jutun tyttöjen ja poikien eroista (lokakuun numero, suosittelen!). Jokainen on varmasti ihan omaa mieltään aiheesta, mutta itse olen sitä mieltä, että kulttuurissamme vahvistetaan yllättävän paljon tiettyjä piirteitä niin tytöissä kuin pojissakin. Usein aivan tiedostamatta. Siksi olisikin tärkeää tiedostaa nämä erot, jotta voi ihan itse päättää miten haluaa toimia.

Jutussa käytiin läpi useita väittämiä siitä syntyvätkö tytöt ja pojat erilaisiksi (neurologin mukaan erot ovat niin pieniä, etteivät ne riitä selittämään sukupuolieroja myöhemmissä taidoissa tai kehityksessä) siihen ovatko pojat luontaisesti parempia matematiikassa ja tytöt lukemisessa, aina siihen pitäisikö tytöt ja pojat eriyttää kouluissa omiksi ryhmikseen. Tiede kertoo yllättävän selkeästi, että suurin osa eroista on meidän päässämme. Yksilöiden väliset erot ovat paljon suurempia kuin sukupuolten väliset. Ja isoimmat erot saadaan aikaan ympäristön kautta, ei geenien. 

Niinpä loistava lainaus löytyy yltä: "Tyttöjen ja poikien pienistä eroista tulee isoja vasta, jos teemme niistä sellaisia". Itse jäin miettimään, että olen leikkinyt aika vähän ns. tyttöjen leikkejä. Parilla Petralla (ne halvemmat Barbit) leikittiin, mutta muuten meillä siskoksilla oli käytössä legot, metsäleikit paljain jaloin keihäiden ja puihin kiipeämisen kera, juoksukisat talon ympäri ja telmiminen lähimmässä leikkipuistossa. Kesällä käytiin uimassa, pyöräiltiin ja juostiin. Pienenä kävin iskän kanssa kalassa, jostain syystä minun verkossani oli aina enemmän kalaa! Sain itse valita paikan ja vaikka seuraavalla kerralla oltaisiin vaihdettu iskän kanssa paikkoja päikseen, oli verkossani taas enemmän kalaa! Minulla siis oli luontaisesti hyvä kalaonni. Harmi vaan, että myöhemmin yhteys isän kanssa lähes katosi, isä ei oikein osannut olla isomman naiseksi kasvavan tytön kanssa jolla oli ihan omat juttunsa. Ei osannut puhua, osasi vain tehdä. Eikä pientä tyttöä voinut ottaa mukaan verstaaseen tai auton rassaukseen, vaikka olisin innolla tullut mukaan. Tosin kyllä autoin myös äitiä kasvimaalla ja tykkäsin leipoa siskojen kanssa muffinsseja ja pikkuleipiä.

Jotenkin äidistä huokui sellainen fiilis, että pojat ja poikien jutut ovat jotenkin arvokkaampia kuin tytöt ja tyttöjen jutut. Että miehet ja miesten työt ovat arvokkaita, naisten työt vaan pitää tehdä. Sukupuoliroolit elivät siis vahvoina meidänkin perheessämme, mutta tyttö sai olla myös pojan roolissa. En tykännyt prinsessahameista tai röyhelöistä, pidin paljon sinistä, touhusin ja remusin eikä siinä ollut mitään vikaa. Pojan olisi ehkä ollut vaikeampi saada leikkiä nukeilla ja hoivata nuorempia sisaruksia? Itse toivoisin voivani antaa (toivottavasti) tuleville lapsilleni mahdollisuuden löytää itseään kiinnostavat asiat, ne omat vahvuutensa, ilman sukupuoliroolien liiallisia rajoituksia. Vaikeintahan tässäkin on varmaan oman itsensä ymmärtäminen, että huomaa ne omat ennakkoluulonsa, että pääsee yli siitä, ettei voi sietää prinsessaleikkejä ja nukenvaunuja. Sillä itseäni varmastikin opettaisi eniten niin tyttömäinen tyttö, ettei se sukupuolisensitiiviselläkään kasvatuksella muuta haluaisi olla. Tai lätkäjätkä poika, joka on fyysinen kaikessa touhussaan. Molempia tosin auttaisi elämässä päästä oppimaan ja kokeilemaan kaikkea ja tuntemaan olevansa todellisesti oma itsensä. Sitten kun vielä voisi hiljalleen herätellä yhteiskuntaa näkemään jokainen yksilönä, ei vain sukupuolensa edustajana. Ja sitten taas muistan niin tärkeän lauseen:

"Be the change you want to see in the world."

Ihanaa Itsenäisyyspäivän jälkeistä elämää, talvipäivää ja Joulun odotusta! Meillä odotetaan myös ihan pientä, joka möllöttää tuolla masussa ja on jo rv 8+1 tai ainakin lähellä sitä :) <3 Eerika & pikku-e

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...