Mitä jos taaperoharrastuksessa ei viihdykään?

Bättre liv

Olen ajatellut kirjoittaa joskus meidän vauvaharrastuksista, mitkä nyt muuttuivatkin jo taaperoharrastuksiksi. Kertoa mikä oli kivaa ja mikä vielä kivempaa. Mutta mitä jos sitä ei tykkääkään uudesta harrastuksesta? Sellaisesta mistä on pulittanut reilusti yli satasen ja mikä jatkuu läpi kevätkauden? 

Tänään tuli toisella taaperojumppakerralla sellainen fiilis, että apua, eikö tämän saisi vielä perua? Mutta ei, ehdoissa lukee ettei rahoista saa lantin lanttia takaisin jos peruu kesken kauden. Toisaalta kokeilemaankaan ei pääse. Aina ei ole myöskään ketään kertomassa että millaista siellä nyt sitten on. Ja toisaalta myös oman lapsen viihtyminen uudessa harrastuksessa on aina kysymysmerkki. Yksi jähmettyy ja toinen haluaa vaan juosta ympäriinsä tutkimassa tilaa. Eikä se aina tunnu olevan niin sallittua vaan kaikkien pitäisi pysyä paikallaan istumassa tai tykätä olla sylissä silloin kun näin ohjataan.

Periaatteessa tunnilla on vaikka mitä touhua. Kävellään ja juostaan, pompitaan ja musiikki soi. Tyttö vaan haluaisi mielummin mennä tutkimaan salin käsipainorivejä, pattereiden termostaatteja, ohjaajan leluja.. hän ei haluaisi että pakotetaan tekemään jotain, pidetään käsistä kiinni, istutaan sylissä paikallaan.. huh! Ihan hirveästi ei osata myöskään vielä tehdä asioita pyynnöstä, vaikka kävelläänkin jo itse ja ymmärretään sanoja. Osa jutuista tuntuu olevan vähän isommille lapsille sopivia ja vielä vaikeita pienemmille. 1-2 -vuotiaiden ryhmässä kun on toki monentasoista tallaajaa niistä jotka ovat juuri täyttäneet vuoden niihin jotka juhlivat 2-vuotissyntymäpäiviään kesken kauden. 

Tyttö kuitenkin periaatteessa touhuaa reippaasti, vaikka haluaisikin lähteä jatkuvasti omille teilleen. Onneksi aina jossain vaiheessa tulee vapaan touhuamisen aika. On leluja ja temppurataa missä saa käydä kiinnostuksen mukaan touhuamassa vanhemman kanssa. Mutta hetken päästä taas pitäisi äidin pitää käsistä kiinni ja tehdä ohjeiden mukaan, mikä kiukuttaa pientä ja saa äidillä alaselän ja ties mitkä kaikki lihakset jumiin.

Periaatteessa siis jumpassa voisi olla hauskaa. Ja lapsella osan ajasta onkin. Osan ajasta toki tympii kun ei saa itse mennä ja touhottaa vapaasti. Äidin puolesta viihtyminen taitaa olla ihan fiiliksestä ja henkilökemiasta kiinni. En koe, että ohjaaja olisi todella läsnä ja ottaisi jokaisen lapsen ja aikuisen huomioon omana persoonanaan. Ehkä minut on lellitty pilalle aiemmassa harrastuksessa sillä sirkuksessa oli kokoajan sellainen fiilis että me oltiin just hyviä sellaisina kuin me ollaan. Ujot ja touhottajat olivat hyviä juuri sellaisina kuin he olivat ja alkupiirin aikana patjalle touhuamaan karkaavat saivat karata ihan rauhassa jos paikallaan istuminen ei kiinnostanut. Toisaalta herkempien kohdalla jätettiin rajummat temput väliin ja oltiin enemmän sylissä. Oltiin aidosti mukana iloissa ja suruissa eikä vaan pidetty leikkitädin virnettä päällä läpi tunnin. En ole näinä kahtena kertana kokenut, että minut tai lapseni oltaisiin aidosti nähty, ehkä se on sitten juuri siitä kiinni se viihtyminen?

Fiiliskysymyksiä, sanoisin, mutta en todellakaan viihdy tunneilla. Ja vaikka kuinka höpöhöpöltä tuo kuulostaisi niin sanoessani tämän ääneen toiselle äidille kenen kanssa olimme ennen samassa sirkusryhmässä, hän sanoi ihan samaa. Että hänenkin tekisi mieli perua, jos se vaan olisi mahdollista. Että ei vaan ole kivaa. En siis ole ainoa!  

Meninkin ottamaan härkää sarvista ja laitoin viestiä harrastusseuraan. Kerroin ettemme oikein ole viihtyneet tunneilla ja kysyin vielä peruutusmahdollisuutta. Kysyin myös mahdollisuudesta kokeilla/vaihtaa toisen ohjaajan ryhmään, vaikka se onkin vähän pidemmän matkan päässä meiltä. Sinänsä harmittaa, sillä olin toivonut näiden jumppakertojen olevan meille kiva harrastus ja samassa ryhmässäkin on useampikin tuttu lapsi. Tosi höntti olo koko tilanteesta ja siitä että menin ottamaan asian puheeksi.. että mun pitää aina olla näin vaikea! Miksen voi vaan virnistellä ja jumpata? Mutta niin kai se vaan on, osa meistä tuntee nämä jutut vaan niin voimakkaasti.

Onko teillä muilla ollut tällaisia tilanteita? Oletteko sanoneet jotain vai jatkaneet vaan vaikkapa hammasta purren? Entä jos lapsi ei vaan nauti harrastuksesta yhtään? Tai vanhempi?

Toivon niiiiiiiiiin että asia ratkeaa jollakin tavalla ja me aletaan viihtyä taaperojumpassa!

EDIT: Sain vastauksen harrastusseuralta ja sovimme että saamme vielä peruuttaa harrastuksen. Tulivat vastaan niin, että maksamme vain kahdesta käynnistä ja lopuista saamme rahat takaisin. Iso harmitus kun olisin halunnut tavallaan jatkaa harrastusta, mutta jos kun ei ole kivaa niin ei ole kivaa. Keksitään kyllä kaikenlaista muuta tekemistä ihan varmasti!

<3 Eerika & Epeliina (1-v äiti ja tytär)

Kuvat: touhuperseen kotitouhusta ja jatkuvasta viipotuksesta kännykkäkameran kätköistä

Share

Kommentit

riik
3h+kasvimaa

no meillehän kävi noin muskarin kanssa viime syksynä. Oltiin maksettu koko lukukaudesta, mutta homma meni penkillä istumisineen niin älyttömäksi liikkuvan lapsen kanssa, ettei siitä mitään tullut. Meidän ryhmä jopa antoi opettajalle palautetta (rehtorin kautta), mutta opettaja kuittasi palautteen sillä, että nyt ollaan musiikkileikkikoulussa ja lapsia voi riehuttaa muualla. Lopetettiin sitten tunneilla käyminen, se oli enemmän taakka kuin iloinen harrastus.

Eerika
Bättre liv

Juu muistakin sen postauksen ja kommentoijien tosi erilaiset muskarikokemukset! Mietin jo pitäisikö nyt ilmoittautua muskariin tai sirkukseen, mutta ehkä meidän on vaan parempi käydä paikoissa missä lapsi voi itsenäisesti tutkia paikkoja, leikkiä ja tutustua toisiin. Siitä se nimittäin tuntuu just tykkäävän! Eli asukaspuistot look out! 

Niin ja siis lisäsin juuri juttuun homman päätöksen, saadaan sittenkin rahatkin takaisin: 
"EDIT: Sain vastauksen harrastusseuralta ja sovimme että saamme vielä peruuttaa harrastuksen. Tulivat vastaan niin, että maksamme vain kahdesta käynnistä ja lopuista saamme rahat takaisin. Iso harmitus kun olisin halunnut tavallaan jatkaa harrastusta, mutta jos kun ei ole kivaa niin ei ole kivaa. Keksitään kyllä kaikenlaista muuta tekemistä ihan varmasti!"

riik
3h+kasvimaa

hienoa, että homma ratkesi noin :)

Eerika
Bättre liv

Vähän kyllä jäi koko homma harmittamaan, mutta onneksi hoitivat tämän näin reilusti! 

Eerika
Bättre liv

No johan kuulosti tutulta! Olet varmastikin oikeassa tuosta ikäjutusta. Ryhmän 1,5-2 -vuotiaat tuntuivat touhuavan iloisesti, muut vähän niinkuin raahautuivat vaan perässä.. Ja meitä muita oli kuitenkin yli puolet ryhmästä! Lisäksi ohjaaja ei jotenkin kohdannut ihmisiä ja ollu läsnä, eikä täten myöskään huomioinut lapsia (tai aikuisia) yksilöinä. Taidan kokea sellaisen aika vahvasti! 

Meillä on viikolla puuhaa ja seuraa niin että kalenteri pursuaa joten tämän harrastuksen jäämisen takia me ei homehduta kotiinkaan. Silti pistää harmittamaan. Mutta kohti uusia puuhia! Ehkä pitää jatkossa tutustua paremmin ohjaajiin ja kysellä voiko tunneille tulla katsomaan ja tutustumaan ennen ilmoittautumista niin on pienemmät riskit jatkossa. 

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Me kävimme kuntosaliketjun 1-2-vuotiaille suunnatussa taaperojumpassa. Se oli meille ilmainen, koska olin jäsenenä kyseisessä puljussa. Alkuun, kun lapsi oli sen vastikään yhden vuoden täyttänyt, meni suurin osa ohjeista ja tehtävistä aivan ohi. Mutta se ei haitannut! Lapsi viihtyi ja touhuamista oli oikein sopivasti, vaikkei tehtykään kovin montaa juttua "oikein". Kesäloman jälkeen, kun lapsi oli reilu puolitoistavuotias, hommat sujuivatkin jo aivan mallikkaasti, ja lapsi osasi tehdä kaikki temput ohjeiden mukaan, ja mm. mennä temppurataa järjestyksessä. Sitten palasin töihin, enkä valitettavasti saanut mitenkään järjestettyä että olisin päässyt sinne jumppaan lapsen kanssa.

Nyt kun neitimme täytti kolme, hän aloitti paikallisen urheiluseuran järjestämän palloilukerhon. Ja hän on aivan innoissaan! Siis aivan super-innoissaan! Siellä on sääntönä, että uudet palloilijat saavat kokeilla kolme ensimmäistä kertaa, ja jos lapsi ei senkään jälkeen viihdy, saa rahat takaisin. Kuulostaa reilulta, ja mielestäni kaikissa ihan pienten lasten harrastuksissa pitäisi olla sama sääntö. Onneksi tekin saitte asian sovittua, koska kyllähän tuollaisessa harrastuksessa kuuluu olla kivaa!

Eerika
Bättre liv

Kuulostaa kivalta nuo teidän harrastukset, ja kivaahan niiden tosiaan tulee ollakin! Ja tuollaiset reilut säännöt muuallekin, kiitos! Tai jokin muu tutustumissysteemi. Kyllä sekä lapsen että aikuisen pitäisi kuitenkin viihtyä :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo hei kyllä kannattaa seurailla omia tuntemuksiaan eikä yrittää väkisin! Muskarin osalta me kokeiltiin kolmea ennen kuin löydettiin Silvalle täydellinen muskari. Onneksi ei jääty jumittamaan niihin ensimmäisiin, oltiin siis puoli vuotta kummassakin.

Jumpan osalta taas Silvan kanssa tykättiin ihan hurjasti, ja Seelan kanssa mentiin samaan vauvajumppaan - mutta sielläpä olikin eri ohjaaja, ja vaikka jumppa olikin kiva, se ei kuitenkaan ollut just sitä, mitä haluttiin. Yksi puolikas kausi kokeiltiin ja sitten luovuttiin. Ja sit taas Silvalle löytyi mahtava naperotanssiryhmä vähän päälle 1-vuotiaana.

Mutta eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilee - samahan koskee niin lasten kuin aikuisten harrastuksiakin. Ei kuitenkaan kannata luovuttaa esim. jumppailusta, jos se periaatteessa tuntuu kivalta ajatukselta. Ryhmät on tosi erilaisia!

Oletteko ajatelleet tanssitunteja? Mä en kyllä muista, missä te asutte - mutta mulla on tosi hyvä suositus opettajasta :)

Kristaliina
Puutalobaby

Aaaaa joo ja unohtui mainita, että meillä oli myös yhdessä harrastuksessa ohjaaja, joka ikään kuin hymy huulilla vaan veti "ohjelmansa" aina läpi ilman, että olisi tapahtunut yhtään sellaista... ....läsnäoloa. Periaatteessa ei ollut mitään vikana, mutta jotain vaan puuttui.

Myös jälkihuomautuksena sellainen, että ehkä nuo mun yllä mainitsemat tanssitunnitkin sopivat parhaiten vähän isommalle, että siitä saa parhaiten jotain irti. Ehkä ensi syksylle teillä <3 Jos siis sellainen kiinnostaa :)

Eerika
Bättre liv

Just tuo sama läsnäolo puuttui mistä puhut plus tekeminenkään ei oikein toiminut noin pienelle joka toisaalta haluaa vaan itsenäisesti tutkailla maailmaa. Siinä tuli vähän sellainen olo, että sori kun ei osata olla aloillaan ja tehdä kaikkea ohjeiden mukaan.. Yleensä kun on sellainen olo että meidän tyttö on maailman ihanin niin nyt piti vähän niinkuin pyydellä anteeksi..

Pitää vähän miettiä tuleeko meille enää tämän kevään jälkeen harrastuksia hetkeen kun tytön olisi määrä aloittaa hoidossa jo elokuussa. Siellä sitä touhua riittää joten en ehkä haalisi enää illoiksi mitään ohjattua toimintaa. Perheen yhteiset touhut ja kotona oleminen taitavat riittää touhukkaiden ja rankkojenkin päivien jälkeen niin pieni pääsee vähän rauhoittumaan ja lataamaan akkujaan. Mutta eiköhän jonkun yhteisen harrastuksen aikakin vielä tule! Katsotaan minkä tyyppisessä touhusta sitten tykätään :)

paulahelena
ALUAP

olitteko ehkä himpuloiden jumpassa? mulla tuli niitten vauvaryhmästä nimittäin vähän sama fiilis, hirveen iso ryhmä ja jotenki just persoonatonta menoa. tosin meiät on kanssa pilalle hemmoteltu vauva- ja taaperosirkuksessa ;D

Eerika
Bättre liv

Hah, ehkä oltiin! En vaan halunnut mitenkään nimetä paikkaa sillä kyse oli kuitenkin vaan meidän viihtymisestä. Mut ihanaa kuulla etten  tosiaan ole ainut jolla on ollut samanlaiset fiilikset!

Harkitsen jo taaperosirkukseen ilmoittautumista, vaikka se onkin vähän kaukana ja vaikka mun kroppa oli aika tiukilla niiden nostojen ja heittojen kanssa. Meitsi on kuitenkin alkanut käymään kahvakuulailemassa, jokohan se parin kerran jälkeen olisi vaikuttanut.. ;)

Eerika
Bättre liv

Niin ja missäs te kävitte sirkuksessa? ;)

paulahelena
ALUAP

Hih, arvasin! :) me ollaa oltu sirkus magentassa, nyt kevääks ei menty ku päiväkodissa varmaan tarpeeks ärsykkeitä pienelle

Eerika
Bättre liv

No pirkule, siellähän mekin käytiin syksyn ajan! Niilläkin on useammassa paikassa ryhmiä. Harkitaan siis just heidän taaperosirkustaan. Tosin toukokuulle olisi neljän kerran lyhytkurssi jo tiedossa. Jee!

Eerika
Bättre liv

Niin ja vähän samat suunnitelmat itselläkin, että syksylle ei haalita mitään harrastuksia kun tyttö aloittaa hoidossa. Eiköhän sitä virikettä riitä mistä palautua perheen yhteisissä touhuissa ja kotioloissa :) Toki jossain yksittäisissä tapahtumissa voisi ajatella sittenkin käyvänsä. 

Katie
Aika kypsä äidiksi

Mehän raahattiin vastentahtoista lapsiraukkaa uimatunneille joka viikko jostain viime keväästä asti... Mitä, ainakin kahdeksan kuukautta, jos kesäloman laskee pois! Arvaa, mitkä megapaskaäitifiilikset. :( Ja mä en edes mennyt altaaseen, Mies sen nahoissaan (välillä kirjaimellisesti) kärsi. Mutta me vain sinniteltiin, koska niin moni vakuutteli meille, että heidänkin naperonsa oli vihannut uimista X pituisen ajan ja sitten taas alkanut rakastaa sitä. Ja hallelujaa, nyt joulutauon jälkeen Eddie onkin palannut samanlaiseksi vesipedoksi kuin joskus vuosi sitten! Whoohoo! :)

Me jatkettiin myös siksi, että mua pelottaisi olla kesämökillä kahdestaan lapsen kanssa, jolla ei olisi edes alkeellista uimataitoa... vaikka meinaan haukkana hänen perässään juostakin. Jokin toinen vastenmielinen harrastus oltaisiin varmasti lopetettu paljon, paljon aiemmin. Eli kiva, että te saitte sitten kuitenkin peruttua kurssin - ja voi että mä kadehdin noita sirkustunteja! Oispa täälläkin. :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Ai niin, ja meillä on kans just toi vaihe, ettei lapsi malta istua paikallaan hetkeäkään, eli muskareista käy vain ne, missä on aidat tai seinät ringin ympärillä ja pitkämielinen ohjaaja. ;)

Kommentoi