Miten kertoa raskaudesta?

Ladataan...
Bättre liv

Huono omatunto! Mies lähti viemään koiria lenkille ja minä jäin suklaafonduen kanssa kotiin. Väsyttää aivan vietävästi, loppuviikosta on veto ollut ihan pois. Välillä myös kiukuttaa ihan huolella, erityisesti väsyneenä ja erityisesti töissä. Syytän hormoneja :) Perjantai-illan kunniaksi ollaan herkuteltu ja porailtu vähän seinää. Ruoka, tuo elämän eliksiiri. Sitä tunnun tarvitsevan säännöllisin väliajoin, mutta jos syö liikaa kerralla, tulee erittäin täysi olo. Masu on pullahtanut vähän näkyville ja suurin osa siitä taitaa olla hitaan ruoansulatuksen ja turvotuksen syytä. Pömppö tässä nyt kerrassaan kuitenkin on ja pitää varoa, etten silittele sitä in public! Tänään on rv 9+1 ja pianhan on jo huominen ja sen jälkeen ylihuominen ja hitsi sittenhän on melkein jo Joulu! Olo on onnellinen, sillä masussa tuntuu hyvälle, uskon että pienen sydän sykkii vieläkin ja edellisen keskenmenon päivä on vihdoin ylitetty. 

Nyt olen tosin alkanut jännittämään raskaudesta kertomista miehen perheelle sekä työpaikalla. Joulu se tulee ennen kuin huomaankaan ja pian sen jälkeenhän on uusi vuosi, seuraava ultra ja sitten rv 12. Ensimmäinen kolmanneshan loppuu rv 13+0, eikös? Kun puhutaan, että kahdestoista viikko niin hmm.. tarkoitetaanko sillä sitten kahdettatoista eli rv 11+0 vai että kahdestoista pitää olla täynnä eli 12+0 vai että ihan se kaksitoista pitää olla täynnä eli rv 13+0? Pitää kysyä sitten ultrassa vielä ja jos silloin tarkentuu muutenkin millä viikolla ollaan. No, ehkä tammikuun puolivälissä voisi uskaltaa kertoa töissä ihan tosissaan, ellei sitten masu päätä pullahtaa tässä jo aiemmin ja sitten olenkin pulassa mahan piiloittamisen kanssa. Onhan sinne vielä aikaa. Mutta miten te olette kertoneet raskaudesta työkavereille? Kun heitä kuitenkin on yli kolmekymmentä. Osan kanssa ollaan lähempiä, osan kanssa enemmänkin tuttuja. Pitäisikö kertoa vain omalle tiimille ensiksi ja odottaa, että sana kulkee? Se vaan nyt on jotenkin niin ärsyttävää. Vai pitäisikö kertoa kaikille kerralla jonkin sellaisen palaverin yhteydessä, missä kaikki ovat paikalla? Niitä tapahtuu tosin aika harvoin ja ne ovat no, tuotanoin, hieman kankeita. Mennä nyt sinne eteen sitten puhumaan että köh, olen raskaana, siis niinku köhköh. Ei siis hajuakaan! Miten muut sen tekee?

Jouluna olisi tosiaan miehen perheen vuoro tietää. Siis jo ennen ultraa, missä tietäisin taas onko kaikki hyvin, onko pieni elossa ja mitä siellä masussa oikein tapahtuu. Apua! Ja miten sekin sanotaan? Kuinka sanoa perään, että ollaan vielä riskiviikoilla? Että itseasiassa ensimmäinen raskaus meni jo kesken? Vai kannattaako sitä edes sanoa, tavallaan haluan sanoa, sillä se myös kertoo miksi ollaan vielä varovaisia. Kauhean vaikeaa kun sitten tietää toistenkin odottavan pikkuista eikä tiedä tuleeko sitä. Toisaalta on kivaa kun on ihmisiä jotka tietävät miksi olen millainen olen. Töissäkin voisi olla helpompaa jos toiset tajuaisivat miksi olen niin väsynyt, nälkäinen ja tunteita täynnä. Ehkä se siis lopulta helpottaa oloa, vaikka aluksi jännittää ja kauhistuttaa.

Miten olette kertoneet raskaudesta töissä? Entä lähimmälle perheelle? Vinkkejä otetaan vastaan!

Kuva: http://angeladuenas.tumblr.com/post/37876350954/whiitiestwhiitegiirl-lulz-time-via-follow-the

Share
Ladataan...

Kommentit

Perhe Koossa

Töissä mä kerroin parille läheisimmälle työkaverille muistaakseni 14+-viikoilla. Pomoille hieman myöhemmin. Muille en kertonut, näkivät sitten mahasta. ;) Aika pitkään meni, ennen kuin ensimmäinen kehtasi tulla kysymään (vasta raskauden puolivälissä). Monen olin jo nähnyt katselevan sillä silmällä vatsaani.

Perheelleni kerroin 10+-viikolla toisen ultran jälkeen (ei ollut vielä nt-ultra). He tiesivät, että olen saanut usemman varhaisen keskenmenon, joten mun ei tarvinnut erikseen sanoa "jos kaikki menee hyvin" -tyyppisiä lauseita. Kerroin heille ultrakuvan avulla. Isosiskolleni ja parille ystävälleni olin kertonut jo aikaisemmassa vaiheessa.

Hankalaa se kertominen on. Niinpä koin vaan helpommaksi antaa ihmisten huomata jossain vaiheessa. :)

Amma
Why you little!!

Keskustelua käydään tänään näköjään monellakin palstalla, täältä kommenteista löytyy paljon vastauksia, mm. omani :) http://www.lily.fi/juttu/yksi-pieni-virstanpylvas

M-M

minä vain tuumasin pomolle tarvivani pari tuntia vapaata, kun on ensimmäinen neuvola. Hän sitten kysyi, että onko teille tulossa vauva. Silloin oli rv8 menossa. Neuvola päivänä sanoin yhdelle työkaverille, että käyn neuvolassa. Hän sanoi jo tietävänsä, pomo oli maininnut. Toiset sai tietää sen jälkeen, kun kysyivät, että missä olin.
Vanhemmille ja sisaruksille näytin ultrakuvan, että arvatkaas mikä tää on:) silloin oli rv9+2.

Silkkitassu

Pomo yhtenä päivänä pamautti että "Ensi vuonna aion olla alkuvuoden saikulla ja sit isyyslomalla loppuvuoden." Seuraavana päivänä sit kerto et aikovat ruveta kokeilee tyttöystävänsä kanssa lasta. Oli helppo sit yhtyä puheeseen et "Niin mekin ollaan mietitty vauvaa.. aloitettiin itseasiassa viime viikolla yrittäminen... et katsellaan... "
Äiti oli kuukautta aikaisemmin ilmaissut olevansa valmis mummoksi joten sanoin et ollaan keskusteltu asiasta paljon... Eli suurin piirtein kaikki tietää et yritetään.. Maanantaina siitä on juttu lehdessäkin.. vauvakuumeesta nimittäin..

Vierailija (Ei varmistettu)

Luulin ettei töissä mahaa ole huomattu kunnes siivoaja kysyi että odotanko vauvaa. Äidille ja isälle en saanut sanottua kun ajattelin että alan vaan itkeä. Mieskin kangerteli sanomista. Lopulta sisko kertoi heille kun me toljotettiin vieressä :)

Nickye
Mustetta Ihon Alla

Itse olin onneksi ehtinyt kertoa lähimmälle esimiehelle ennen kun iltavuorosta jouduin lähtemään itkien/shokissa Naistenklinikalle. Ambulanssikin tilattiin, mutta pääsin sitten työkaverin kyydillä kun ambulanssimiehistön kanssa oli eripuraa siitä mihin mennään. Onneksi selvitiin säikähdyksellä, ja nyt ollaan rv 16+2. Suurin osa lähimmistä työkavereista tietää nyt koska olen julistanut asiaa suurella innolla. :) Osalle vähän kauttarantain, ja osalle sanonut suoraan että ens keväänä lähden mammalomalle.

99,9% työkavereista on miehiä, ja hyvin ovat uutisen ottaneet vastaan. Työn laadusta johtuen jouduin jo käymään isompienkin pomojen puheilla toisiin työtehtäviin siirtymisestä. Onneksi meillä suhtaudutaan raskauksiin todella positiivisesti, sekä naisten että miesten osalta, eli isyyskuukausiakin pidetään todella paljon. Ja pomot oli heti sitä mieltä että kun itse olet valmis siirtymään niin kyllä he muita tehtäviä löytää!

Tsemppiä vaan kertomiseen, ja jos tuntuu vaikealta niin sen voi tehdä vihjaillen, vaikka kyselee onko kukaan nähnyt viimeaikoina söpöjä potkupukuja, olis kohta tarvetta... (Äidilleni kerroin kysymällä voisiko hän neuloa vauvan asusteita mun puolesta.. Kun sitten kysyi kenelle, totesin että meille olis tulossa yks pikkunen.)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Haha, näyttää joo olevan ajankohtainen aihe tänään! ;) Meinasin siis itse kertoa töissä vasta uuden vuoden jälkeen, jolloin olisin jo 15. viikolla, mutta saas nähdä kestääkö salkkiksena siihen asti, kun jo nyt olen kahdesti jäänyt (muualla) kiinni isosta mahasta... Ja nyt on vasta 11+1.

Noista viikoista vielä: käsittääkseni ne lasketaan niin, että "15. viikko" = 14 täyttä viikkoa, ja siis "11+1" on kahdennellatoista viikolla plus 1 päivä. Eli eka raskauskolmannes on ohi 12 täyden viikon eli 12+6 jälkeen, kun 13. viikko alkaa... Monimutkaista! Mun pitää joka kerta laskea kalenterista. 

HelloAochi

Tein itse testin töissä, jonka jälkeen juoksin taukohuoneesta alakertaan huutaen 'mulle tulee beibi-Elvis!'.

Eerika
Bättre liv

Ihania tarinoita, kiitos näistä! Kävin myös lukemassa jutun ja kommentit Katien blogissa, miten meille tulikin tämä mieleen yhtä aikaa! Muutamalle ystävälle olen kyllä jo kertonut ja se meni ihan ok. Eniten jännittää anoppila lähinnä sen takia, koska Jouluna on vasta 10+4 ja sitten se töissä kertominen, koska inhoan juoruja ja haluaisin kertoa suoraan kaikille kerralla, mikä on tosi hankalaa. Lähin esimies tietää jo juurikin noiden neuvolakäyntien takia, mutta sovittiin että asia pidetään nyt vain meidän kahden välisenä kunnes haluan itse kertoa.

En tiedä kauanko pystyn piilottelemaan pömppöä, luulenpa että olen matkalla tuohon Katien tilanteeseen, että jo rv 11 paikkeilla minusta näkee selkeästi, että masussa on kyllä nyt jotain ihan muuta kuin kinkkua! Viikon sisällä pömppö on noussut niin että olen jo hieman vainoharhainen että näkyykö se. Olen siis aika pienikokoinen, tällainen 162cm ja 57kg (nyt 58kg), eli luulenpa että rungossani näkyy aikamoinen pallo sitten kun on näkyäkseen! Josko sinne rv 13-14 asti nyt ainakin yrittäisi piilotella tilaansa töissä niin saisi aikaa myös sen miettimiseen missä yhteydessä kaikille kertoo ja riskit ovat jo pienet :) Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin ja päästään iloitsemaan raskaudesta myös muiden kanssa! 

Ihanaa Joulun odotusta ja odotusta masun kasvattajille, me haettiin tänään jo kuusi! <3 Eerika & pikku-e

Minä kerroin rakenneultran jälkeen, eli viikolla 12+5. Eli seuraavana päivänä poksui viikko 13 ja silloin oltiin jo "selvemmillä" vesillä. Silloin siis sukulaisille ja pomolle tietysti pari päivää etukäteen. Olisiko ollut rv 12+2? Sillä jouduin lähtemään tuntia aikaisemmin töistä ultrauksen takia.

Kun myöhemmin kerroin töissä raskaudestani sain kuulla että muutama oli ihmetellyt pömppöäni. Mutta olivathan he ihmetelleet jo aikaisemmin. Sillä minulla pömppö nousi myös kuukautisten tulon yhteydessä. Viikolla 10+ alkoi jo vanhat, tiukat vaatteet kiristää. Seurasi vaatekriisi ja viikolla 14 sitä ei voinut enää peittää. Mieheni usein viikkojen 9-14 ihmetteli telttapukeutumistani. Tunikat ja mekot vaan käyttöön, collagehousut ja hupparitkin. Kaikki "koti-vaatteet" meni mulla arjessakin kun halu piilotella oli niin kova.

Nyt masuni roikkuu, nousee ja laskee. Mutta enään ei mahdu raskaushousut vaan pötkötellään loppuaika leggareilla. Ja voin lähes käsi sydämellä sanoa käyttäneeni leggareita koko raskauteni, lukuunottamatta alkuraskautta ja yksiä juhlia. 

Niin ja vinkit. Miehen äidille annettiin kuvat käteen. Mietti pitkään ja ihmetteli, sai siis rauhassa sulatella tilannetta. Hän sitten hoitikin loput kertomiset kun vahingossa möläytti "joko kerroitte" lauseen kaikkien kuullen. Otimme sen huumorilla ja annoimme tulevan mummin itse kertoa. Kun hinku oli niin kova ;)

Omalle äidille lähetin kuvaviestin, jossa kerroin. Hei, olen kohta 13 viikkoa vanha ja tulossa arkeanne piristämään! Äitini oli unohtanut puhelimen äänettömälle, ja käsilaukkuun. Joten kiehuin raivosta illalla kun ei kuulunut mitään. Uskoin heidän suuttuneen. Kun soitin äidilleni kolmatta kertaa ja jo melko vihaisena oli hän kuullut värinän laukustaan. Eli vinkkinä, ei ne kuvaviestit sittenkään niin järkeviä ole ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minun mielestäni asiasta en sanoisi kuin pomolle. ja sitten parille läheisemmälle työkaverille jos siltä tuntuu ja muut kuulisivat ja näkisivät sitten joskus myöhemmin. että älä nyt stressiä siitä revi että ääk pitää töissä kertoa!!

HelloAochi

Minä taas oikein mielelläni kerroin kaikille mahdollisille heti kun sain tietää. Miksi en kertoisi, sehän on iloinen uutinen?!

Torey
Näissä neliöissä

Me kerroimme sukulaisille viikolla 8. Jouluaattona. Vanhenmillemme meillä oli lahjat, äideille kynttilät joissa luki "mamma" ja mieheni isälle isoisä kynä. Serkuilleni ja siskolleni oli iso pahvilaatikko paketoituna, josta löytyi kirjeet tekstein "sinusta tulee täti/kummisetä/kummitäti". Voin kertoa että koskaan ei ole jouluna ihmiset itkeneet niin. Onneksi sentään itkivät onnesta. :D

Töissä kerroin ekan ultran jälkeen parille työkaverille ja koska vatsani alkoi näkyä todella aikaisin, oli osa töissä ajatellut jo muutaman viikon, että mun on pakko olla raskaana. :D

Sähikäinen

Me kerroimme isovanhemmille hieman ennen ensimmäistä ultraa, kun ei maltettu odottaa enää. Olin leikannut hesarista talteen artikkelin, jossa haastateltavat kertoivat siitä, millä nimellä (mummi, mummu, mamma jne) lapsenlapset heitä kutsuvat. Se oli helppo livauttaa miehen vanhemmille luettavaksi tyyliin "Siitäpä sitten miettimään, millä nimellä haluatte itseänne kutsuttavan". 

Omille vanhemmillemme kerroimme niin, että olin printannut netistä kivan vauvan nutun neuleohjeen ja ostanut valmiiksi siihen langat. Annoin sitten ne äidilleni ja sanoin, että lokakuussa olisi hyvä olla nuttu valmiina :)

Adiina
Helmiä ja vadelmia

Itse sain tietää raskaudestani viikolla seitsemän. Muutama päivä sen jälkeen kerroimme vauvasta vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Tai oikeastaan saimme hysteerisen naurukohtauksen, jolloin äitini arvasi ja kaikki alkoivat itkeä ilosta. :) Miehen vanhemmille kerroimme samana päivänä puhelimessa ja vastaanotto oli sama. Muutamille ystäville kerroimme myös ennen tiedon julkistamista. Muille vasta viikon 12 ultran jälkeen sitä mukaa, kun nähtiin. Erikseen ei lähdetty ihmisille soittamaan ja kertomaan.

Työpaikalla kerroin tuon ensimmäisen ultran jälkeen. Ensin omalle tiimilleni ja sitten menin huoneesta toiseen kuvan kanssa. Siinä menikin koko toimisto niin sekaisin, että taisimme mennä porukalla varhaiselle kahvitauolle. :) 

Ihmisten reaktiot olivat positiivisella tavalla aivan mahtavia. :)

Kommentoi

Ladataan...