Miten meillä valittaisiin?

Ladataan...
Bättre liv

En ole vielä äiti. En tiedä mitään lasten kotihoidosta tai millaista on viedä lapsensa tarhaan. Tuntuisiko oma vuoden ikäinen valmiilta tarhapäiviin ja onko siellä riittävästi hoitajia. Millaista on kituuttaa kotihoidontuella ja kuinka ihmeessä se edes on mahdollista. Mutta kun tästä kaikesta meuhkataan niin hirveästi Hesareita myöten, en pystynyt kesken työpäivän olemaan ajattelematta, kuinka me tämä soppa mahdollisesti hoidettaisiin. 

Niinpä tein alustavan pläänin post-itille kirjainlyhenteillä, jotteivät mahdolliset työkaverit näkisi heti sanoja äitiysloma tai isäkuukausi. Koska ensinnäkin meillä molemmat saa suunnilleen saman verran palkkaa ja kuuluu siihen ns. uraa tekevään luokkaan (koulutus + alan työt mitkä kiinnostaa ja motivoi), halutaan me molemmat myös käydä töissä. Eikä pelkästään jommankumman palkalla eletä kovin kummoisesti, ei ainakaan nykyisen pääkaupunkilaisen asuntolainan kera. Toisaalta molemmat haluavat myös hetkensä lapsen kanssa kotona eivätkä lasta suoraan vanhempainvapaalta hoitoon ainakaan kovin pitkiksi hoitopäiviksi.

Tässä siis jonkinmoinen kompromissiratkaisu, mikä tuntuuu ainakin nyt ihan hyvältä alulta. Merkkasin tuonne alkuun Ä niinkuin äippärin, ja ÄK niinkuin äiti kotona. Ylhäällä lukee syntymän kohdalla hymiö ja VV vanhempainvapaan kohdalla. Sitten näkyisi IK eli isäkuukausi ja muutama kuukausi IHV niinkuin isä hoitovapaalla. Noin vuoden ikäisenä olisikin sitten iso juttu kaikille totutella tarhapäiviin, en nimittäin usko että me pystytään kituuttamaan hirveän montaa kuukautta kotihoidontuella. Asuntolainasta ei montaa sataa saa pois vaikka maksaisi vain korot kun puolet on kiinteällä korolla maksettava lyhennyksineen ja muutkin laskut ne vaan rullaa. Mutta onneksi on mahdollista olla osittaisella hoitovapaalla ja tehdä 30h/vko, saisin sen varmasti ainakin nykyisellä työpaikalla järjestymään. Näin pienen hoitopäivät eivät venyisi turhan pitkiksi. Palkkakaan ei tippuisi hirmuisesti ja tukea saisi sentään vajaan satasen. Kaipa se voisi olla ratkaisu? Tosin jos ja kun haluaisin vaihtaa työpaikkaa, uuden työn etsiminen osittaisen hoitovapaan ehdoilla voisi olla himpun vaikeaa. Mutta onhan tuossa tuo mieskin joka voi lyhennettyä tehdä.

Joustoa tähän plääniin tulisi jos mies olisi vaikka jokusen kuukauden lisää hoitovapaalla ja syötäis kynsiämme tai jos itse palaisin hoitovapaalle ja tekisin freelancer-töitä kotoa iltaisin/viikonloppuisin. Mutta onpa työnantajalle reilua tulla pariksi kuukaudeksi töihin (että mies pääsee olemaan lapsen kanssa) ja lähteä sitten taas pariksi takaisin kotiin. Lisäksi on toki kertyneet kesä-/talvilomat, mutta eipä niitäkään loputtomiin ole. Huokaus. Toisaalta itse en koskaan päässyt päiväkotiin vaan kävin vuoden puolipäiväistä esikoulua ja menin siitä suoraan kouluun ja olen aina ollut hieman kateellinen päiväkotiin päässeille. Meitä oli monta ja me vaan puuhasteltiin keskenämme kotona ja lähipuistossa. Kun menin joskus entisen työkaverini kyydillä töihin/kotiin, mentiin me päiväkodin kautta. Katsoin kaihoten, kuinka siellä mentiin aamulla köllimään ja kuuntelemaan satua ja sen jälkeen sai aamupuuron. Iltapäivällä leikittiin riehakkaasti ulkona eikä meinattu malttaa lähteä kotiin. Mun teki mieli aina jäädä sinne päiväkotiin koko päiväksi yhdeksi lapsista. Saada leikkiä, levätä ja kuunnella satuja, syödä puuroa yhdessä muiden kanssa ja leikkiä vähän lisää. Ei se ainakaan näyttänyt mitenkään kauhealta tuommoisten leikki-ikäisten kanssa :)

Tällaisia täällä siis ajatellaan rv 5+5 (tai alle) ja samalla pelätään keskenmenoa. Mutta sellainenhan minä olen aina ollut, suunnittelen kaikenlaista niidenkin asioiden varalta, jotka eivät sitten toteudu. Jotenkin se mahdollisen tulevan arjen miettiminen vaan tulee päähän, että millaistakohan se sitten olisi? Onneksi sitä odotellessa aika menee välillä myös hieman nopeammin, kuten tänään uimareissulla ystävän kanssa. Oli ihanaa! Ja ensi viikolla taas uusi halli ja uudet kujeet. Kierrellään pääkaupunkiseudun halleja, joka viikko uusi halli tiedossa. Uinti tuntuu kyllä ihanalta, sopiikin kropalle nyt loistavasti. Luin jostain, että loppuraskaudesta uinti kehittää lapsen tasapainoaistiakin. Toinen lilluu masun sisällä ja masu lilluu samalla altaassa. Toivottavasti saadaan sitten lillua yhdessä altaassa :)

PEEÄS. Mielestäni jokaisella on valta ja vapaus tehdä valintoja oman perheensä parhaaksi näkemällä tavalla ja toivoisin siihen mahdollisimman joustavia tukiratkaisuja, joista jokainen perhe voi valita. Kaikkea hyvää siis minkä tahansa valinnan tehneille, mikään valinta ei varmastikaan ole helppo kaikkien vaatimusten sekä oman ja lapsen hyvinvoinnin pohtimisen keskellä.

Share
Ladataan...

Kommentit

Silkkitassu

Itsellä tilanne, et olen töissä ja mies on työtön/opiskelun loppuvaiheessa. Joten äippärin jälkeen minä menisin töihin ainakin osittain ja muuten mies olisi kotona ellei satu tässä saamaan töitä/perustamaan omaa firmaa... Toisaalta työpaikassani ollaan ymmärtäväisiä ja ihan innoissaan, koska minä olisin meidän firman 17-vuotisella uralla ensimmäinen mammalomalainen.. :D Ollaan siis puhuttu lapsen hankkimisesta myöskin työpaikalla ihan avoimesti. Oma työmoraalini on tosi kova, joten tuntuisi pahalta jättää yli neljä kuukautta porukka pärjäämään omillaan ilman minun työpanostani. Mutta tiedän, että kyllä ne aamut varmasti on vaikeita lähteä töihin, kun toinen tuijottaa nappisilmillään "Jää tänne meidän luo köllimään". 

Mut minusta miesten kotiin jäämiseksi on ihan liian vähän tehty asioita tai ne asiat ovat hoidettu hyvin vaikeaselkoisesti. Edelleen pää pyörii isäkuukauden ja isyysloman ja muiden mahdollisten kombojen kanssa... 

Eerika
Bättre liv

Ainiin, mun muuten niin tarkasta kaaviosta jäi puuttumaan se isyysloma, joka siis olisi 1-3 viikkoa syntymästä, toivottavasti se kolme :) Pitääkin tarkistaa vielä miehen työpaikalta, saako se miltä ajalta palkan. Raha-asiat kyllä määrää aika pitkälle, vielä kun pikkuisen hankinnatkin vie rahaa. Toivottavasti teillä tilanne selviää. Eikös ne pidä aika paljon etukäteen ilmoitella, että kauanko kukakin aikoo olla vapailla? Vanhempainvapaankin voi näköjään jakaa, kuten myös hoitovapaan, jos vaikka molemmat haluaisi käydä jonkin verran töissä :) Huomasin myös, että osittaiselle hoitovapaalle (30h/vko) voi jäädä vaikka molemmat, jolloin molemmat myös saisivat sen vajaan satasen tuen. Silloin pienelle jäisi enää kolme hoitopäivää tai tosi lyhyet päivät :) Olisipa vain yhdenlaista vapaata minkä voisi jakaa miten haluaa, aikamoinen palapeli tämäkin mietittäväksi..

Silkkitassu

Eikös vanhempainvapaankin saanut osittaiseksi vai muistanko väärin..? no meillä tämä riippuu onko mies töissä vai ei. Työtön kun on vielä ihan asia erikseen. Hoitotukeahan saa aina jos lapsella ei ole hoitopaikkaa kunnalta tai yksityiseltä, joten mitä vanhemmat sit tekeekään (ovat töissä, kotona, lomalla jne) ei vaikuta tukeen.

Eerika
Bättre liv

Sai sen vanhempainvapaankin jaettua miten lystäs, toivottavasti teille löytyy sopiva combo :) Työnhaku lapsenhoidon ohessa voi olla vähän hankalaakin, kun hoitopaikkaa ei välttämättä niin helpolla saa varsinkaan lähipäiväkodista samalla aikataululla kuin millä työnantaja haluaisi et aloittaisit työt :/ Mut eikös niillä ole joku takuuaika siihenkin milloin hoitopaikan vaan on löydyttävä tavalla tai toisella? 

Silkkitassu

En ole tuosta asiasta ottanut selvää. Ainakin jotain takuita takaisinpaluulle samaan hoitopaikkaan on kun nopean googlehaun suorittaa. Kait se riippuu kunnastakin miten ovat järjestäneet.

Eerika
Bättre liv

Ainakin muistan, että kaverilla oli ongelmia saada lapselle hoitopaikkaa kun hänellä alkoivat jatko-opinnot ja mies oli töissä. Varmaan riippuu paljon kunnasta ja tuurista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Näin juuri vuoden täyttävän vauvelin äitinä pakko sanoa, että en raaskisi millään laittaa lasta nyt hoitoon. Toinen ei vielä kävele eikä puhu joten välillä tuntuu, että vain minä ymmärrän mitä hän tarkoittaa. Toisaalta imettäminen luo omat haasteensa, sillä lapsi pitää sitten aktiivisesti vieroittaa (itse en halua näin tehdä). Tämä on nyt sitä aikaa kun lapsi on kovasti äidin perään, vaikka kummatkin vanhemmat ovat hoitaneet lasta tasapuolisesti. En halua edes ajatella kuinka paljon lapseni muuttuisi, kun joutuisi viettämään päivät erossa äidistä. Tarkennan vielä, että minä olen perheessä enemmän tienaava ja luulin, että palaan heti 9kk kohdalla töihin, koska mies opiskelee. Keväällä huomasin, etten todellakaan halua missata tätä elämäni tarkeintä aikaa joten kitkutellaan ensi syksyyn opintotuella ja kotihoidontuella. Tosin niin paljon on elämä muutunut, että silti tuntuu ettei mistään oikeasti tärkeistä hankinnoista ole tarvinnut luopua :)
Onnea odotukseesi, tämä on kiva blogi :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä olen alusta asti ollut totaaliyh, joten oli selvää, etten pystyisi mitenkään kituuttamaan kotihoidontuella asuntolainan takia, ja jo yhtiövastike oli suurempi kuin koko tuki. Olin siis kotona vain vanhempainrahakauden loppuun - työnantajani maksoi palkan puolen vuoden ajalta, mikä auttoi todella kovasti, kun tulot eivät laskeneet. Vanhempani hoitivat sitten lasta vuoden verran, kunnes hän meni päiväkotiin. Meillä on pieni lähipäiväkoti, johon lapseni pääsi, ja hän viihtyi siellä ihan loistavasti. Ryhmät olivat pieniä ja tädit työlleen omistautuneita ja ihania ihmisiä. Vieläkin moikkailevat, ja lapsi palaa koulusta mieluusti tarhan puiston kautta ja kertoo tädeille kuulumisiaan. Olemme olleet onnekkaita, koska meillä on lähellä isovanhemmat, jotka auliisti hoitavat ainoaa lapsenlastaan, ja tunnustan senkin, etten koskaan oikein tuntenut oloani kotoisaksi asuinalueemme äitiporukoissa, vaikka miten yritin mennä mukaan. Olin ainoa yh, ja jo se teki minusta erilaisen. Lisäksi olen opiskellut haluamaani alaa, olen kiinnostavassa ja motivoivassa työssä jne., kun monella taas oli suuret perheet ja perhe tuntui selvästi ainoalta kiinnostuksen kohteelta. En halua tuomita ketään, mutta tuon vapaan aikana selvästi tajusin, että lika barn leka bäst, halusin olla tekemisissä sellaisten aikuisten kanssa, jotka jakavat kiinnostukseni kohteet. Ei se, että äiti käy työssä, tee hänestä huonoa vanhempaa, joka ei olisi kiinnostunut lapsestaan ja kantaisi tästä vastuuta. Ja onhan sellaisiakin maallisia asioita kuin toimeentulo ja eläke ajateltava, etenkin, jos on yksinhuoltaja. Elämää kun on pikkulapsivaiheen jälkeenkin ja kodin ulkopuolellakin.

Kommentoi

Ladataan...