Mutta tämä väsymys!

Ladataan...
Bättre liv

Olo alkaa olemaan parempi, aika kuluu ja ultra tulee ennen kuin huomaankaan. Mutta tämä väsymys! Tänään meinasin alkaa itkemään palaverissa, silmät kostui, ääni värisi, sisälle levisi kamala olo. Pääsin kuitenkin siitä ohi nyyhkimällä hetken ja kompastelemalla asioissa eteenpäin. Antamalla muiden puhua sillä useammat sanat olisivat saaneet itkun hytkymään koko kehoon. Olen vaan niin kovin väsynyt, etten tunne olevani 100%:nen työssäni kun oikeastaan pitäisi olla 120%. Työpäivät tuntuvat taistelulta, vaikka tiedän ettei minun pitäisi väsyttää itseäni liikaa tai stressata. Samalla yöunet jäävät vähiin kun joka yö herään vähintään kerran. Entä jos en vaan jaksa?

Aamuisin silmät tuntuvat aroilta kun en ole saanut levättyä riittävästi. Töistä kotiin tullessa olen aivan reporanka, makoilen sohvalla ja lepuutan. Silti ajattelen, että olisi hyvä käydä kävelyllä ihanassa ulkoilmassa, saada liikuntaa, happea ja aurinkoa. Iltalenkit ovatkin aivan ihania, otan vanhemman koiran matkaan mukaan ja teputellaan rauhassa hajuja nuuhkien ja maisemista nauttien. Olo onkin energisin ulkoilun jälkeen, iltamyöhällä mieli on kirkas ja ajatus kulkee. On hyvä olo ja vihdoin saan tehtyä jotain. Silloin aika myös etenee salaman lailla ja jysähtää tajuntaani liian myöhään. On mentävä nukkumaan, miksen jo ole, nukuttaako edes? Ja taas on aamulla kankea olo, kun tarvitsisin tällä hetkellä reilusti normia 7-8h enemmän unta, saan juuri ja juuri sen levottomilla unilla ja vessakäynneillä tauotettuna. 

Vain vapaapäivinä tunnen jaksavani, vapaapäivinä kun voin tehdä asiat omaan tahtiini ja ottaa huomioon jaksamiseni ja tuntemukseni. Mutta kuinka ihmiset jaksavat vetää täysillä työpäivänsä raskauden aikana? Onko minussa jokin valuvika? Muutenkin tuntuu, että oma jaksaminen, meidän pieni, meidän perhe, läheiset ihmiset ja itselle tärkeät asiat ovat miljoona ja triljoona kertaa tärkeämpiä kuin työ. Niihin minun pitäisi energiani keskittää, eikä hukata sitä työpäivän aikana, silti tuntien itseni riittämättömäksi. Välillä tuntuu, että nekin jotka raskaudestani tietävät, eivät ymmärrä. Olenhan vielä niin alussa ja onhan sitä nähty isomahaisiakin pyyhältämässä ihan normaaliin tapaan. Mitä minä valitan? Olo on kuitenkin jo tosi paljon paranemaan päin. Nyt vaan alkaa näkymään pidempiaikaisen väsymyksen tulokset myös siinä ettei ajatus kulje ihan normaaliin tapaan. Onneksi tänään ei tarvitse töiden jälkeen kuin syödä ja nauttia aurinkoisista keleistä. Taidan tänään kieltäytyä suunnitellusta Ikea-reissusta tai lähettää miehen vaan hakemaan ne pari rullaverhoa mistä oli puhe. Ja mitä jos tilaisin nettikaupasta sen haaveilemani riippukeinun, voisin virittää sen lähipuistossa puiden väliin ja viettää siinä makoillen kaikki lämpimät illat nauttien ulkoilmasta, maisemasta ja erityisesti levosta!

Unisin ajatuksin <3 Eerika & Einstein (rv 11+3)

Share
Ladataan...

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

Kroppa kertoo kyllä, mitä se tarvitsee. Jos olet kovin väsynyt, niin anna kävelylenkkien olla ja lepää. Nuku vaikka joka päivä päikkärit, mutta älä pakota itseäsi mihinkään vain siksi, että luulet, että niin kuuluisi (muka) tehdä.

Mulla väsymys meni ekalla kolmanneksella ohi, mutta ajoittain tuli satunnaisia päiviä, jolloin en jaksanut edes jutella. Jokainen raskaus on kuitenkin uniikki, joten luota omiin tuntemuksiisi ja noudata niitä.

Kuuntele siis kroppaasi ja Pikku-Einsteinia :)

Eerika
Bättre liv

Olen siinä mielessä outo, etten pysty nukkumaan päikkäreitä. Ensinnäkään en nukahda ja jos jotenkin satun nukahtamaan, en herää lainkaan. Mutta saan kyllä saman levon köllötellessäni sohvalla koiria rapsutellen! Iltalenkit ovat olleet iltojeni suola, ei siis tehdä mitään pitkiä reippailuja vaan käpytellään ja nautitaan elämästä. Pitkät yöunet tulisivat kyllä nyt tarpeeseen, kumpa ei tarvitsisi heräillä! Taidanpa pistää tänään vaikka kännykkään muistutuksen, että menen tosi ajoissa unille.

Luulenpa että lisäväsymystä on tullut reissaamisesta, joten toivon että rauhallinen viikonloppu täynnä lepoa ja mukavia asioita nollaa pakan ja ensi viikolla jaksetaan taas hieman paremmin <3

 

Itse piti opetella (tai no illan torkku olen aina ollut) käymään ajoissa nukkumaan. Sallin itselleni pitkät yöunet ja niillä olen toistaiseksi selvinnyt, vaikka pahaa välillä tekee, kun väsyttää niin kamalasti. Ja ne kävelylenkit kannattaa! Olo on edes joten kuten virkeä, kun jaksaa vähän liikkua (mutta oman jaksamisen rajoissa, suorittaminen ei taas tee hyvää). Menen aivan toimintakyvyttömäksi, jos yhdenkin päivän on vain sisätiloissa. Toivottavasti siulla väsymys helpottaa, nimittäin kaikista lupauksista huolimatta itselläni se ei ole lähtenyt mihinkään (rv21+4)..

Eerika
Bättre liv

Itsekin tulen aika nuutuneeksi jos olen liian pitkään sisällä, onneksi tuo vanhempi koira on juuri oikeanlaista rentoa seuraa rauhallisille kävelyille. Heräätkö muuten montakin kertaa yössä? Pelkään että pidemmät unet tarkoittaisivat vain useampia yöheräämisiä. Heräilen vähintään kerran yössä vessaan ja silti aamulla on mahdoton hätä. Siihen päälle yhtäkkiä herkemmät yöunet ja oudot unet. Aiemmin nukuin koko yön kuin tukki enkä herännyt edes miehen heräkelloon ja aamutoimiin. Nyt heräilen milloin johonkin ääneen, huonoon asentoon, levottomaan uneen tai kuumuuteen. Kumpa saisin vain nukkua! 

Olen aina ollut vähän huono nukkuja, mutta herään yleensä kerran yössä. Harvemmin täytyy vessaan nousta, sillä pienenneen rakon takia olen oppinut säännöstelemään juomisiani illalla. Ehkä kerran viikossa on yksi hyvä yö, muut enemmän tai vähemmän koiranunta. Tosin, pitkät yöunet kompensoivat sitä aika hyvin :) Itselle sopivan rytmin löytää kokeilemalla, ja miulle tärkeää on ollut säännöllisyys.

Eerika
Bättre liv

Pitää varmaan nyt yrittää saada itsensä aikaisemmin unille, en tosin vielä ysiltä taida saada unta tästä väsymyksestä huolimatta. Ehkä viikonloppu tosiaan korjaa tilanteen kun saa levätä ja nauttia elämästä ja ensi viikolla olo on jo huomattavasti parempi. Toivotaan näin! 

Liv
Päiväuniaika

Mä niiiiiin tajuun! Mulla oli eka ja vika kolmannes ihan hillitöntä väsymystä, toka kolmannes meni vähän miten kuten. En nyt mitenkääm energinen ollut, mutta en myöskään niiiiiin väsynyt kuin muuten. 

Pakko on vaan jaksaa. Minä nukuin lähes kaksi viikkoa kun työt ja koulu vihdoin loppui. :) synnytyksen myötä kaikki väsymys katosi enkä oo koskaan ollut niin energinen, kun muutama kuukaus synnytyksen jälkeen, jestas! Ihanat hormoonit, ei paljoa haitannut parin tunnin välein lapsen huuto yötä päivää tai mikään, olin siis niiiin pirteänä! Toivottavasti säkin :) 

Emilia Pyykkönen
Kuplia

OI, ihana löysin taas tämän blogin. Olet ollut mielessä. Minullakin oli raskausajan väsymys älyttömän kokonaisvaltaista, ei siihen voi yrittää, kun suunnitella päiväohjelma niin, ettei tule ylivoimaisia rutistuksia. Tsemppiä!

Eerika
Bättre liv

Ihanaa että olet täällä lukemassa :) Tänään alkaa elämä voittaa, sillä eilen yritin ottaa päikkärit, epäonnistuin, itkin, meinasin nukahtaa sohvalle, söin sohvalla, lähes nukahdin sohvalle ja siirryin sänkyyn ennen yhdeksää. Enkä tehnyt mitään koko iltana vaan pyysin miestä passaamaan! Nyt suunnittelen pelkkää rentoutusta päivätolkulla. Kiitos!

Voi, murunen. Väsymys, alakuloilu ja vetämättömyys kuuluvat raskauteen, siksi sen nimikin varmaan on raskaus. Huomenna on ison jätskin ja mansikoiden paikka, eikös! Ja töissä itkin minäkin, eilen, töihinpaluu 18 kuukauden äiti-vauva-symbioosin jälkeen on pahempaa kuin mitä osasin odottaa.

Eerika
Bättre liv

Aloitin jo eilen mansikkajäätelöllä joten jäätelö ja mansikat tänään olisivat oiva jatko :) En ole kyllä tottunut tällaiseen itkuherkkyyteen, kova luukin taipuu hormonien edessä! Ihanaa kun on perjantai ja pian vaan nukun, lepään ja hemmottelen itseäni ja yritän taas nauttia tästä raskaudesta mistä olen aivan älyttömän onnellinen <3 Tsemppiä myös sinne, kohta on edessä pari päivää takaisin symbioosissa kun viikonloppu koittaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä olin myös tosi väsynyt alkuraskaudessa, tosiaan väsyneempi kun myöhemmin ison mahani kanssa. Nyt vaan kuuntelet itseäsí ja lepäät aina kun voit ja lusmuat töissä aina kun pystyt ;) Kehotan kyllä nukkumaan raskaana ollessa niin paljon kuin pystyy vaikkei varastoon tietysti pysty kukaan unta keräämään. Olen ollut todella hyvä nukkuja ja paljon unta tarvitseva, mutta nyt on täytynyt sopeutua yöheräämisiin ja sen mittaisiin yöuniin mitä vauva nyt kulloinkin nukkuu. Kehotan siis lepäämään aina kun voit, raskausaikana ei kannata univelkaa kerätä ellei ole pakko. Vauva sitten usein pitää huolen, että univelkaa tulee ;) mutta se on tietysti toinen juttu, kun kyse on pikkuruisen hoivaamisesta.

Mukavaa alkuraskautta kaikesta väsymyksestä huolimatta, yleensä keskiraskaus on suurimmalla osalla sitten jo energistä ja ihanaa aikaa ja sitten se kaunis massukin pullahtaa näkyviin :)

4kk vauvan univelkainen äiti

Eerika
Bättre liv

Oioi, kumpa voisinkin lusmuta töissä! Ei mutta olenhan nytkin piipahtamassa blogin puolella.. Toivottavasti väsymys alkaa hiljalleen väistymään kun viikot etenee, josko sitten pitkät yöunet ja rauhakseen ottaminen riittävät pitämään kehon ja mielen virkeänä :) Ja oi että, tahtoo vauvamasun! Onhan tämä jo vähän pullahtanut, mutta että ihan sellaisen pinkeän pyöreän ja ollapa myös vähän pidemmillä viikoilla pienen kanssa :)

Onnea pikkuisesta ja jaksamista katkonaisiin uniin!

EWE

Olin myös väsynyt raskauden ekalla kolmanneksella. Tilannetta pahensi tuolloin vielä se, että ruoka ei oikein maistunut ja tietyt voimakkaat tuoksut aiheuttivat etovaa oloa. Töissä oli ajoittain kestämistä, kun unetti ja samalla keitetyn kahvin tai erään mieskolleegan partaveden tuoksu sai aikaan pahoinvoivaa tunnetta kropassa. Mutta ei oikein auttanut mennä sanomaan, että älä tule sen kahvis tai partavetes kanssa tänne lähelle :) Raskautta kun ei siinä vaiheessa vielä voinut paljastaa.

Mulla väsymys ja etova olo katosivat pian viikon 12 jälkeen ja ruokahalu palasi. Jaksamisia ja tsemppiä sulle! Kyllä se siitä. :)

Kommentoi

Ladataan...