My precious – aarrekartan äärellä

Bättre liv

Tein itselleni aarrekartan. Siitä tuli niin kaunis, että sitä katsoessa itkettää. 

Erityisesti lapseen liittyvät unelmat koskettavat syvältä, jätin laittamatta mukaan raskausvatsan kuvan, sillä tämä kertoi minulle jo enemmän kuin tarpeeksi.

Pelotti liimata paperille sanat "Enemmän aikaa kuin rahaa", sillä ei, enhän minä rahahuolia halua vetää puoleeni! Intuitio kuitenkin sanoi, että haluan senkin lauseen tänne mukaan eli uutta tavoitellessani en vain hamua duunia, mistä maksettaisiin enemmän, vaan duunia mikä tuntuu hyvältä ja antaa aikaa tehdä itselle tärkeitä asioita.

Suhdekin pääsi johonkin nurkkaan, mutta mitä tarkoittaa että sanat menivät noin kauaksi toisistaan? Onko välillämme jo liikaakin tilaa, sillä sitä olemme toisillemme antaneet nyt etsiäksemme omia tapoja käsitellä surua ja pettymystä. Lisää haleja, puseja ja sukat pyörimään!

Lunta tuli ja tuli ja tuli, mutta vastaantulijoista poiketen en hautautunut kännykkääni (paitsi kuvatessa) tai tuijotellut vain varpaankärkiäni. Hymyilin ja odotin rauhassa valon vaihtumista (ihan itsekseni kun muut porhalsivat punaisia päin). Ilta oli niin kaunis! Olin raivannut itselleni TILAA, karannut töistä aluksi psykiatrisen hoitajan puheille, sitten kotiin syömään ja lenkittämään koirat ja lopulta aarrekartan metsästykseen. Silti kotiin tullessa tuntui, että päivässä oli ollut AIKAA. Sillä touhun määrästä huolimatta olin ottanut aikaa itselleni. 

Olin myös saanut päivän postissa tämän ihanan kortin kummipojaltani ja hänen äidiltään joka on myös kummitätini.. sekä tätini.. ja kummipoika on myös serkkuni.. ja kummitätini lapsi.. selkeästikin! Kiittivät tässä vaiheessa joululahjasta ja kertoivat kuulumisia hiihtolomalta. Ihanaa, että muistivat minua kiireisen arkensa keskellä! Sain kummipojalta ihan spesiaaliterveiset <3

Energia on viimeinkin palanut kehooni, oli sitten syynä lisääntynyt auringon valo, regulatin käyttö, jooga, helpotus polyypin katoamisesta tai mikä vaan, olen erittäin onnellinen siitä. Aina välillä sattuu, elämä tekee kipeää, itkettää, tekee mieli huutaa ja väsyttää. Mutta ei hitsi, lumihiutaleet ovat kauniita eikä pikkujututkaan niin huoleta, niinkun se onko huomiseen presentaatioon valmistauduttu riittävän hyvin tai kiilaako joku eteen liikenteessä. Jes! Ayurvedasta lupaan kirjoitella jotain myöhemmin, sillä peruskurssin ja yhden kirjan lukemisen jälkeen alan siitäkin jo jotain tajuamaan. Ihanaa inhottavaa talvikeliä kaikille, kyllä se kevät sieltä vielä koittaa!

Kannattaa jaksaa toivoa. <3 Eerika

Share

Kommentit

Rosuliina (Ei varmistettu)

Hei,

En nyt muista kuinka päädyin alunperin blogiisi, mutta jotenkin se nappasi mukaansa. Aika paljon olet saanut surua osaksesi. Toivottavasti kuitenkin saatte sen haluamanne sitten kun sen aika on:)
Olisin kysynyt tuossa sinun aarrekartassasi olevan kauniin Äiti-käsikorun alkuperää? Siis että kuka niitä valmistaa?

Eerika
Bättre liv

Hei, kiitos Rosuliina viestistäsi ja toiveistasi :) En sitten millään muista mistä tuon korun kuvan nappasin kun  leikkelin naistenlehdistä kuvia intuition vallassa aarrekartta-workshopissa. Toivottavasti löydät vielä sen äärelle!
Ihanaa kevättä <3 Eerika

Rosuliina (Ei varmistettu)

Sainkin selville googlettamalla että ainakin samannäköisiä hopeakoruja valmistaa Ideapaju. Koruun voi kaiverruttaa haluamansa tekstin.

Kommentoi